Mitä ajatuksia herättää, kun pari ollut yli kymmenen vuotta yhdessä ja sitten avioliitto kesti vain muutaman vuoden?

Mä olin tämmöinen tapaus. Jälkiviisaana ei ois ikinä pitänyt mennä naimisiin, vaan erota huomattavasti aiemmin.

Klassinen erotaan tai mennään naimisiin. Kai jotkut luulee että sillä naimisiinmenolla pelastetaan tai muutetaan jotain mikä on jo pielessä. Häiden jälkeen huomataan ettei mikään muuttunutkaan.

Viimeinen hätähuuto/ pelastusyritys suhteelle.

Minut ollaan pakotettu alistamalla tuollaiseen organisaatioon.

Vierailija kirjoitti:

Minut ollaan pakotettu alistamalla tuollaiseen organisaatioon.

Oletko romani?

Tiedä useita pareja joilla käynyt näin. Naimisiinmenolla yritetään pelastaa horjuvaa liittoa. On jopa käynyt niin, että mies on muuttunut omistavaksi ja tukahduttavaksi ,kun on saanut rengastettu naisen. Käytös muuttunut yhdessä yössä, kun mies/vaimo näyttää oikean luonteensa vasta aviossa.

Tää on se perinteinen eli parisuhde on jo karilla, mutta jostain syystä kuvitellaan, että naimisiin meno paikkaisi kaiken. No, toiset kuvittelevat, että lapsen hankinta paikkaa karilla olevan parisuhteen, joten parempi kuitenkin tuo papin aamen juuri ennen lopulista eroa.

Edellisissä vastauksissa ajatukseni on jo hyvin tullutkin esiin. Siis yritetään paikata huono parisuhde avioliitolla. Koska avioliittohan maagisesti muuttaa koko parisuhteen ja elämän vaaleanpunaiseksi hattaraksi :D

Meillä 9+7 vuotta. Mentiin naimisiin ihan vaan taloudellisista syistä eli perintöasioiden takia.

Kyseessä voi olla silkka kyllästyminen. Avioliitto ei tuokaan nuupahtaneeseen suhteeseen kaivattua potkua, joten parin vuoden kärvistelyn jälkeen haetaan eroa.

Avioliiton solmimisen jälkeen kumpikin vapautui omaksi itsekseen. Mies paljastui mustasukkaiseksi saituriksi, vaimo aseksuaaliksi, tai päin vastoin.

Onneksi solmivat avioliiton, muuten molempien elämä olisi sujahtanut valheessa ja todellinen elämä jäänyt kokematta.

Eipä oikeastaan mitään. Ihmisillä on tapana vertailla omia suhteitaan muiden suhteisiin, ja ainahan se on kiva ajatella että se minun suhde on oikea suhde, ja teidän muiden suhteet on huonoja ja vääriä. Minäpäs tiedän paljon suhteita, joissa kituutetaan vuosikymmeniä, koska "ero ei ole vaihtoehto". Seksit on loppu, miehellä rakastajar, lapset pakenevat jäistä koti-ilmapiiriä harrastuksiin, mutta kulissit pidetään pystyssä, koska "mehän emme eroa". Sitten vuodetaan sitä katkeruutta ympäristöön myrkyllisinä käärmeinä. Kun ei vaan voi erota siitä huonosta, jo kuolleesta suhteesta. Kun meilläpäin ei erota.

Tällaisten tapausten takia minä kunnioitan suuresti niitä fiksuja ihmisiä, jotka ymmärtävät erota, eivätkä jää kitumaan ja myrkyttämään itseään ja ympäristöään. Ero on aivan hyvä ratkaisu.