Kun 7-luokkalaista tyttöä ei koulunkäynti kiinnosta,

Vierailija kirjoitti:

Saa jo 10 tulee 10 euroa, niitä ei oo syksyn jälkeen tullut. 9 saa 5 egeä. Eipä tunnu kannustavan yhtään tuokaan systeemi.

Eilen juuri puhuttiin ja painostin tekemään läksyt, jotka tietokoneella piti tehdä ja palauttaa. Ja lopputulos keskusteluille, tänään oli taas jotain läksyjä tekemättä ja kynät kotona ja tunnilla vaihdettu paikka, kun vain kälisee kaverin kanssa.

Joka päivä tulee wilmaa ja joka päivä keskustellaan. Eipä tyttöä kiinnosta. Lähinnä hokee, että älä valita, älä taas ja eilen intti ettei ole tehtävää, vaikka opettaja minulle ilmoitti juuri päivällä, että kyseinen läksy on tekemättä. Sitten lopuksi nauroi pilkallisesti päin naamaa, että mitään en ymmärrä ja käsitä. Täytyy sanoa, että tuo nauru meni johonkin syvälle ja loukkasi, vaikka en sitä lapselle näyttänyt.

Viis egee? 

Ei ihme, ettei toimi. 

Jos on kannustin, niin täytyyhän sen merkitä jotain elämisen kannalta. Meillä ei ole harrastettu rahakannustimia, mutta jos sellaiseen olisi pitänyt turvautua, niin vaikka viisikymppiä ysistä ja satanen kympistä. 

Vierailija kirjoitti:

Saa jo 10 tulee 10 euroa, niitä ei oo syksyn jälkeen tullut. 9 saa 5 egeä. Eipä tunnu kannustavan yhtään tuokaan systeemi.

No kuinka paljon jaksaisit itse nähdä vaivaa viiden euron takia? Iske taaloja tiskiin, jos tilanne oikeasti huolestuttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy joku päivä paikallisten spugejen kansoittamassa paikassa tai leipäjonossa seisomassa muiden kanssa.

Katso ja kuuntele mitä lapsesi ajattelee näistä. Jos häntä ahdistaa... kerro hänelle elämän realiteeteista ja siitä miksi kannattaa kouluttautua ja turvata selustaansa. Toki voi muutenkin käydä niin, että elämä vie noihin paikkoihin, mutta koulutuksesta on edes jotakin turvaa.

Tämä olisi oikeasti valaiseva kokemus sinullekin. Jonosta löytyy niin maistereita kuin tohtoreitakin

Minulle? Olen käynyt. Ja kuten kirjoitin, niihin paikkoihin voi joutua, vaikka olisi pyrkinyt tekemään elämässään valintoja joiden avulla estää joutumasta noihin paikkoihin... Noista paikoista löytyy koko elämän kirjo. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa. Moni on auttanut itsensä poiskin niistä.

Vierailija kirjoitti:

Saa jo 10 tulee 10 euroa, niitä ei oo syksyn jälkeen tullut. 9 saa 5 egeä. Eipä tunnu kannustavan yhtään tuokaan systeemi.

Eilen juuri puhuttiin ja painostin tekemään läksyt, jotka tietokoneella piti tehdä ja palauttaa. Ja lopputulos keskusteluille, tänään oli taas jotain läksyjä tekemättä ja kynät kotona ja tunnilla vaihdettu paikka, kun vain kälisee kaverin kanssa.

Joka päivä tulee wilmaa ja joka päivä keskustellaan. Eipä tyttöä kiinnosta. Lähinnä hokee, että älä valita, älä taas ja eilen intti ettei ole tehtävää, vaikka opettaja minulle ilmoitti juuri päivällä, että kyseinen läksy on tekemättä. Sitten lopuksi nauroi pilkallisesti päin naamaa, että mitään en ymmärrä ja käsitä. Täytyy sanoa, että tuo nauru meni johonkin syvälle ja loukkasi, vaikka en sitä lapselle näyttänyt.

Onkohan koulussa väärässä seurassa ja porukalla luulevat tietävänsä asiat paremmin kuin vanhemmat ja opettajat.

Jos sinä et hänen mielestään ymmärrä tilannetta niin pyydä häntä selittämään miten hän on koulunkäyntinsä ajatellut hoitaa. Hänen visionsa ihan omin sanoin.

Miten on ajatellut hoitaa lukioon tarvittavan keskiarvon ja mikä on suunnitelma B jos ei pääse huonon keskiarvon vuoksi haluamaansa lukioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa jo 10 tulee 10 euroa, niitä ei oo syksyn jälkeen tullut. 9 saa 5 egeä. Eipä tunnu kannustavan yhtään tuokaan systeemi.

No kuinka paljon jaksaisit itse nähdä vaivaa viiden euron takia? Iske taaloja tiskiin, jos tilanne oikeasti huolestuttaa

Että oikein taaloja tiskiin. Voe voe.. kyllä se vitonenkin luulis olevan houkuttava, jos kokeita on monta kuukaudessa?

koulu on tylsää ihmiselle joa haluaa tehdä jotain luovaa

osta sille sähkökitara ja vahvari ja käske opetella soittamaan

Vierailija kirjoitti:

Saa jo 10 tulee 10 euroa, niitä ei oo syksyn jälkeen tullut. 9 saa 5 egeä. Eipä tunnu kannustavan yhtään tuokaan systeemi.

Eilen juuri puhuttiin ja painostin tekemään läksyt, jotka tietokoneella piti tehdä ja palauttaa. Ja lopputulos keskusteluille, tänään oli taas jotain läksyjä tekemättä ja kynät kotona ja tunnilla vaihdettu paikka, kun vain kälisee kaverin kanssa.

Joka päivä tulee wilmaa ja joka päivä keskustellaan. Eipä tyttöä kiinnosta. Lähinnä hokee, että älä valita, älä taas ja eilen intti ettei ole tehtävää, vaikka opettaja minulle ilmoitti juuri päivällä, että kyseinen läksy on tekemättä. Sitten lopuksi nauroi pilkallisesti päin naamaa, että mitään en ymmärrä ja käsitä. Täytyy sanoa, että tuo nauru meni johonkin syvälle ja loukkasi, vaikka en sitä lapselle näyttänyt.

Minusta tuo tytön kommentti voi kertoa siitä, että hänellä on jokin kriisi mitä sinä et ole huomannut.

Jutteletko tytön kanssa noin yleisesti, ilman mitään painostuksia tai uhkailuja? Kuinka avoimet välit teillä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa jo 10 tulee 10 euroa, niitä ei oo syksyn jälkeen tullut. 9 saa 5 egeä. Eipä tunnu kannustavan yhtään tuokaan systeemi.

Eilen juuri puhuttiin ja painostin tekemään läksyt, jotka tietokoneella piti tehdä ja palauttaa. Ja lopputulos keskusteluille, tänään oli taas jotain läksyjä tekemättä ja kynät kotona ja tunnilla vaihdettu paikka, kun vain kälisee kaverin kanssa.

Joka päivä tulee wilmaa ja joka päivä keskustellaan. Eipä tyttöä kiinnosta. Lähinnä hokee, että älä valita, älä taas ja eilen intti ettei ole tehtävää, vaikka opettaja minulle ilmoitti juuri päivällä, että kyseinen läksy on tekemättä. Sitten lopuksi nauroi pilkallisesti päin naamaa, että mitään en ymmärrä ja käsitä. Täytyy sanoa, että tuo nauru meni johonkin syvälle ja loukkasi, vaikka en sitä lapselle näyttänyt.

Viis egee? 

Ei ihme, ettei toimi. 

Jos on kannustin, niin täytyyhän sen merkitä jotain elämisen kannalta. Meillä ei ole harrastettu rahakannustimia, mutta jos sellaiseen olisi pitänyt turvautua, niin vaikka viisikymppiä ysistä ja satanen kympistä. 

Vai että satanen. Oikein hyvä malli, miten opettaa lapsi ahneeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa jo 10 tulee 10 euroa, niitä ei oo syksyn jälkeen tullut. 9 saa 5 egeä. Eipä tunnu kannustavan yhtään tuokaan systeemi.

No kuinka paljon jaksaisit itse nähdä vaivaa viiden euron takia? Iske taaloja tiskiin, jos tilanne oikeasti huolestuttaa

Että oikein taaloja tiskiin. Voe voe.. kyllä se vitonenkin luulis olevan houkuttava, jos kokeita on monta kuukaudessa?

Asiaa on helppo tutkia rahasummaa korottamalla

Eipä kiinnostanut muakaan tuon ikäisenä eikä sen puoleen kyllä minkään ikäisenä. Silti valmistuin merkonomiksi ja työttömänä en ole ollut päivääkään. Olen talomme parhain työntekijä jo monennetta vuotta putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy joku päivä paikallisten spugejen kansoittamassa paikassa tai leipäjonossa seisomassa muiden kanssa.

Katso ja kuuntele mitä lapsesi ajattelee näistä. Jos häntä ahdistaa... kerro hänelle elämän realiteeteista ja siitä miksi kannattaa kouluttautua ja turvata selustaansa. Toki voi muutenkin käydä niin, että elämä vie noihin paikkoihin, mutta koulutuksesta on edes jotakin turvaa.

Tämä olisi oikeasti valaiseva kokemus sinullekin. Jonosta löytyy niin maistereita kuin tohtoreitakin

Varmasti muutama.

Mutta valtaosa on jotain ihan muuta.

Koen, että tyttö on avoin. Juttelee kaikesta maan ja taivaan välillä. Menkoista, koulun pojista, tytöistä, siitä kuka koulussa polttaa tai juo, juttelee kaikenlaisia. Jutellaan myös tulevaisuudesta, mitä haluaisi tehdä ja tytön ajatus on, että kävisi armeijan.

Ainoa, mistä ei pidä minussa tai avomiehessäni, on se, että kyselemme esim. uusia kavereita kun tulee, niin yleensä kysymme nimen, vanhempien nimen, missä asuu ja muita perusjuttuja. Nuoret kun eivät tästä kyselyhommasta yhtään. Itse taas haluamme tietää, kenen kanssa liikkuu. Että kaveri ei oo vain se joku maija..

Vierailija kirjoitti:

Eipä kiinnostanut muakaan tuon ikäisenä eikä sen puoleen kyllä minkään ikäisenä. Silti valmistuin merkonomiksi ja työttömänä en ole ollut päivääkään. Olen talomme parhain työntekijä jo monennetta vuotta putkeen.

Joo, ei minuakaan. Kotona oli perhehelvetti väkivaltaisine ja elämänhallintataidottomine vanhempineen. Koulussa taas rajua kiusaamista.

Koulut jäi nippanappa läpipäästyyn peruskouluun aina siihen saakka, kunnes muutin omilleni ja sain viimein elää rauhassa. Hain parikymppisenä ammattikouluun (siihen asti työskentelin kaupan kassalla) ja isoksi yllätykseksi olinki luokkani paras. Kiitettäviä vain sateli, kun viimein sain kotona olla rauhassa ilman väkivaltaisia perheenjäseniä, ja kotikaan ei ollut kuin kaatopaikka (vanhemmat eivät ihan oikeasti ikinä siivonneet, ja koti oli jokaista neliösenttiä myöten täynnä roskaa ja tavaraa).

Meni jopa niin hyvin, että kesken kaiken luokanvalvojani jutteli kanssani, että olenko ihan varma etten menisi lukioon, kun älliä riittäisi kevyesti. Suoritin kuitenkin ammattikoulun, sitten hain parin välivuoden jälkeen ammattikorkeaan ja olen nyt viitä vaille valmis, hyvillä numeroilla sieltäkin.

Eli ap, nyt rehellistä katsetta peiliin: onko kotioloissanne mitään, mikä voisi selittää tytön rimanalituksen?

Vierailija kirjoitti:

En panikoituisi kuitenkaan, on vasta seiskalla, joten korjausliikkeelle on vielä PALJON aikaa. Ei seiskaluokan sujumisella tai sujumattomuudella ole mitään merkitystä loppuelämän kannalta.

On sillä siinä mielessä, että jos seiska menee per..takalistoilleen, niin kasilla on taas vaikeampaa kun pitää opiskella sekä kuroa kiinni syntynyttä käppiä.

Kasin numerot vaikuttavat päättötodistukseen ja jotkut niistä jäävät lopullisiksi. Kasilla pitää myös miettiä jatko-opintoja ja aloittaa numeroiden nosto jos keskiarvo ei yllä siihen mihin haluaa.

Kasilla tehdään työt ja pohjat ysiluokkaa varten, se on puurtamisen vuosi. Ysi taas on yläastevuosista raskain ja stressaavin. Jos on suunnitellut hoitavansa numeroiden noston ”sitten ysillä”, niin on myöhässä. Keskiarvon nostaminen esim numerolla ysillä on hurja ja epärealistinen tavoite, 0,5:n ollessa erittäin hyvä saavutus ja realistinen tavoite.

Kiitos neuvoista kuitenkin.

Jätän nyt sit rangaistuksen väliin ja kun tyttö tulee koulusta, istumme jälleen kerran keskustelemaan tulevaisuudesta ja haaveista.

Ja muistutan, että hyvistä numeroista palkitaan. Mietin, että jos lupaisin hyvien numerojen lisäksi pienen palkkion, vaikka euro jokaisesta koulupäivästä, joka sujuu hyvin ilman Wilman kautta tullutta huonoa palautetta. Kerään ne vaikka nenän eteen ja jos toisena päivänä tuleekin taas wilma valitusta, niin vähennän euron 🤔 vaikka tässä käy tietenki niin, että vatkaan sit paria euroa ees taas ja asialla ei ole merkitystä 😜

Ehdotan kuraattorilla käyntiä. Että saisi ulkopuolisen perspektiiviä asiaan.

Eipä ole vanhemmuus helppoa. Vaikka itse olis kouluja käynyt, hyvässä työssä, ei polta, ei ryypiskele, ei kiroa, kotiin on lapsella aina turvallista tulla... niin eipä sitä hyvänä mallina tunnu olevan.

Ja ei ole peikkoja kotona. Voin puhtaalla mielellä ja rehellisesti katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Koen, että tyttö on avoin. Juttelee kaikesta maan ja taivaan välillä. Menkoista, koulun pojista, tytöistä, siitä kuka koulussa polttaa tai juo, juttelee kaikenlaisia. Jutellaan myös tulevaisuudesta, mitä haluaisi tehdä ja tytön ajatus on, että kävisi armeijan.

Ainoa, mistä ei pidä minussa tai avomiehessäni, on se, että kyselemme esim. uusia kavereita kun tulee, niin yleensä kysymme nimen, vanhempien nimen, missä asuu ja muita perusjuttuja. Nuoret kun eivät tästä kyselyhommasta yhtään. Itse taas haluamme tietää, kenen kanssa liikkuu. Että kaveri ei oo vain se joku maija..

Keskusteluyhteydessä teillä on hyvät lähtökohdat, se on hyvä.

Ja tietenkin kyselette uusista kavereista kaiken. Ehkä sen voisi tehdä enemmän kautta rantainkin, eikä kuulustelemalla jos teiniä häiritsee. Aina teini ei ehkä tiedä uuden kaverin vanhempien nimiä tai tarkkaa asuinpaikkaa.

Minun kohdallani olisi todellakin toiminut porkkana eikä keppi. Esimerkiksi olin kateellinen niille kavereille jotka saivat rahaa hyvistä koetuloksista. Itse en saanut enkä mitään muutakaan viikkorahaa tms, kotitöitä kyllä piti ahkeroida niska limassa. Sairastuin yläasteella paniikkihäiriöön ja siitä myös opiskeluinto karisi. Kukaan ei koskaan kysynyt miksi lintsaan, miksi menen myöhässä, miksi pakoilen koulutehtäviä jne. En uskaltanut sitten puhua kiusaamisesta tai kokemastani ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista yhtään kellekään. Aikuisiällä vasta tajusin hakea apua.

Meillä ainakin yläasteella oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että "pulistaan" tunnilla ja vähän häiriköidään. Itsekin kuuluin ns. "häiriö porukkaan", mutta en juonut enkä polttanut. Koulun eteen tein huonosti töitä, ehkä pari tuntia viikossa, mutta arvosanat oli ihan ookoo. Pääsin peruutuspaikalla vähän "parempaan" lukioon jossa arvosanani olivat varmaan koko koulun huonoimpia, koska tulevaisuuden suhteen mulla ei ollut mitään suunnitelmia taikka intressejä. Välivuotena löysin kuitenkin elämälle suunnan sekä motivaation ja nyt opiskelen kauppakorkeakoulussa ja nyt hyvät arvosanat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. 

Välillä tuntuu, että vanhemmat ns. pakottavat lapset opiskelemaan ja nyt kun tulee uudistus pääsykokeisiin se on täysin ymmärrettävää. Mua ei oo ikinä ns. "pakotettu" opiskelemaan, mutta aina on kannustettu! Isä auttoi aina ne pari tuntia kun tein hommia, silloin kuin tarvitsin apua joko fysiikassa, matikassa tai kemiassa. Porkkana oli aina joko "saat leffalipun jos saat 7 paremman" tai joku muu pieni kannustin. Äiti auttoi taas sanakokeisiin kyselemällä. Tänä päivänä kun leffaliputkin on niin hirveen kalliita. 

Mielestäni vanhempien pitäisi enemmän osallistua ja auttaa lasta. Jokainen lapsi varmasti lähtee mukaan leikkiin jos on vaan mieluinen porkkana. 

Minulla tehosi lukioikäisenä isäni puhuttelu. Muistan edelleen yli 30 vuotiaana sen hetken kun isä ajoi autolla ja sanoi yhtäkkiä vakavalla äänellä "minä olen ajatellut Liisa että mitä jos jättäisit lukion kesken? Et lue ollenkaan, treenaat vaan urheilulajiasi ja saat huonoja numeroita. Turhaan sä siellä aikaasi kulutat. Ilman ylioppilastodistusta et oikein kunnon töitä tule saamaan kun ei ole amistakaann käyty mutta kyllähän sinä voit elää ihan onnellisen elämän kaupan kassanakin tai mitä töitä nyt tulet saamaan. ". Häkellyin. Isäni on aina painostanut kunnon opiskeluun ja nyt olikin kääntänyt kelkkansa. Asenteeni muuttui täysin ja aloin panostamaan lukioon. Sitä ennen olin saanut hyviä numeroita ainoastaan niistä aineista jotka kiinnosti ja hyvin vähällä vaivalla mutta ne aineet mihin joutui lukemaan, meni rimaa hipoen läpi tai uusimalla. Treenasin urheilua paljon mutta tiesin että vain harvasta tulee ammattilainen.

Kokeile ap tuota. Tajusin vasta myöhemmin (ja isäni myönsikin sen) että tällä tavalla yritti säikäyttää minut opiskelemaan. Nykyään on korkeakoulu käytynä ja vakituinen työ.