Kolmas kaavinta (keskenmeno) viime viikolla vuoden sisään. Taidanpa tänään irrotella ja juoda yhden kaljan ketutukseen...

Mulle taitaa riittää se yksikin irrotteluksi tässä mielialassa... Argh. Kumma, että ennen kaikkea päällimmäisenä tunteena jonkinasteinen viha (itseä kohtaan?!) ennemmin kuin suru. Viime kerran jälkeen yritin päästä terveyskeskuksen kautta puhumaasn asiasta jonnekin, mutta viitattiin sen verta kintaalla koko juttua, että se sitten jäi. Nyt tuntuu, että ei selviä omin avuin, ei niin ei.



terv. ap

Hae ihmeessä apua jos kerran siltä tuntuu, uskon että on vaikeaa. Itsellä takana yksi keskenmeno ja siitäkin selviäminen teki tiukkaa. Varaa aika tk-lääkärille kyllä hän on velvollinen ohjaamaan sinut eteenpäin, älä luovuta ennenkuin tunnet saaneesi apua. Jaksamista.

En osaa oikein muuta sanoa, kun omaa kokemusta ei ole.

Jos haluat psykologin juttusille niin ota yhteys vaikka neuvolaan/perhesuunnitteluneuvolaan/perheneuvolaan/terveysasemalle/mielenterveystoimistoon.

Luulisi, että saat jostain apua.

ja jos kolmas tulee niin...olen joten kuten ollut nyt kaksi kolme kk " hällä väliä" tulenko raskaaksi vai en. No en ole tullut, mutta jos joskus tässä tulee niin pelko on varmasti koko ajan miten nyt käy.

Ja muutaman kerran tullut otettua kunnon humala, vaikka ei se viina surua pois huuhdo. Mutta olen silti pystynyt pitämään hauskaa ja elämään eteen päin. Aina se ei ole helppoa, mutta usko että aurinko vielä paistaa sinullekkin. *halaa*

joissa yritetään selvittää syytä?

Ei vaan yksinkertaisesti jaksaisi enää mitään raskauteen/raskauksiin liittyvääkään.



ap

Mulla on takana yksi km ja sekin oli tosi rankka kokemus. Sun täytyy saada jostakin apua, että pääset purkamaan pahaa oloa. Mullakin oli ton km jälkeen kamala viha itseäni ja omaa kroppaani kohtaan. Se helpotti, kun pääsin keskustelemaan psykologin kanssa, sen jälkeen vasta tuli suruvaihe.

Uskon, että kun pääset käymään keskenmenoja ammatti-ihmisen kanssa läpi, niin tuo tutkimuksiin pääsy tuo uutta uskoa siihen, että teillekkin se oma nyytti joskus suodaan, se kun voi olla niintosi pienestä kiinni.

Jaksamis haleja