Mistä unelmoitte? Mistä iloa arkeen?

Ei unelmoiminen onnea tuo. Sinun pitaa miettia mista tykkaat elamassa. Onko se urheilu, leffat, hippaaminen, matkustelu... minulla nuo kaikki mainitut ja viela muutama muu. Ja niita sitten teen ja yritan jarjestaa aikaa sopivasti kaikelle ja kaikille, mutta aktiivisuutta se vaatii. Nyt olen lahdossa muutaman kaverin kanssa Amsterdamiin ihan vaan viikonloppu reissulle, pe illasta sunnuntai iltaan, koska pidan matkustamisesta (olen ollut Amsterdamissa ennenkin). Kutsun ihmisia kylaan saannollisesti, teen ruokaa ja olen hyva host. Minulla on hirveen kiva elama. Tykkaan myos duunistani ja se auttaa! En siis odota, etta joku muu jarkkaa jotain, olen aktiivinen ja aina loytyy joku joka haluaa tehda sita tai tata (samaa). 

ykkonen jatkaa. Ehka syyna onnellisuuteeni on etta olen huomattavasti sinua vanhempi, 51v

Tällä hetkellä unelmoin siitä että lähtis pian synnytys käyntiin, saatais terve vauva kotiin ja päästäis kesällä yhdessä ulkomaille perheenä!

Minun arki ei ole paskaa. Olen tehnyt valintoja, ja teen valintoja joka päivä estääkseni elämäni paskaantumista. Pidän huolta terveydestäni, sekä fyysisestä että henkisestä. Teen kiinnostavaa työtä, minulla on puoliso ja hyviä ystäviä, olen innostunut ja kiinnostunut monesta asiasta. Haluan koko ajan nähdä ja kokea ja kehittyä. Ikää kohta 50, ja elämä paranee koko ajan.

Unelmoin keväästä jotta kalastuskausi alkaisi. Viikonlopusta jotta pääsee ottaan viiniä. Myös työpaikasta unelmoin.

Unelmoin terveestä vartalosta tai kuolemasta.

Hei ap ja muutkin. 

Kyselet tavallaan unelmoinnin lisäksi myös, mistä elinvoimaa, jos oikein ymmärsin.

Unelmat ovat toki ihmiselle hyväksi. Mutta jos unelmat ovat vain jotain tavoitteita tai haaveita, joita kohti pyritään, voidaan kadottaa arvokas läsnäolon taito. Ajattelen, että elinvoima syntyy siitä, että elää kutakin arkipäivää sellaisena kuin se on, ilman, että kaiken aikaa toivoo olevansa jossain muualla (kuten lomalla, matkoilla tms).  

Elinvoima lähtee itsensä hyväksymisestä ja tuntemisesta. Elämänilo taas syntyy itseilmaisuista ja tunteista. Kysyt, mistä aloittaa. Mitäpä, jos tutustuisit itseesi luovuuden eri muotojen kautta. Voit rohkeasti kokeilla kaikenlaista, kokeileminen ei tarkoita, että se on sinun juttusi välttämättä, se on vain tutkiskelua. Luovuus ja itseilmaisu voi olla tanssimista, juoksemista, piirtämistä, biisien tekoa, mitä tahansa.

Sen lisäksi elämäntarkoitusta usein lisää se, että antaa aikaansa ja osaamistaan jonkin itseään suuremman toiminnan hyväksi, vapaaehtoistoimintaa tai muuta auttamista, tukemista jne. Auttamalla toisia ja tekemällä hyvää tekee hyvää myös itselleen ja auttaa itseään. Positiivinen noidankehä. Mikä se sitten sinun kohdalla voisi olla, senkin löydät kokeilemalla.

Mitä ajattelet näistä näkökulmista?

Ap jatkaa.

Koitan toki tehdä asioita, jotka estävät omaa elämää paskuuntumasta (niinkuin joku täällä ilmaisi osuvasti). Näitä on esim kaverien kans hengailut, leffat, musiikki, nyrkkeily.

Vapaaehtoistyötä teen mutta itse asiassa voisinkin vaihtaa työn muotoa koska olen tehnyt tuota ja vuosia eikä ole aikoihin tuntunut palkitsevalta sekään.

Mistä ne meillä on unelma- konserttilaiset oikein unelmoi?

Mistä unelmoin? Mistä iloa arkeen?

Toki sitä unelmoi lottovoitosta, ja että lapset olisivat onnellisia ja tyytyväisiä koko elämänsä ajan, löytäisivät hyvät työpaikan, olisivat onnellisia puolestaan omissa parisuhteissaan jne

Unelmoin luxus kaukomatkasta lämpimään jne

Osa unelmista on epärealistisia ja osa realistisia.

Iloa arkeen tuo lapset, onnistumiset töissä, läheiset ja rakkaat ihmiset, kaverit, hyvä kirja, hyvä ruoka, seksi, nukkuminen ja lepääminen, liikunta ja urheilu, lomat, kaunis ja siisti koti, musiikki, luonto, mökkeily jne.

Kannattaa piää huoli itsestä; harrasta liikuntaa, nuku riittävästi ja syö terveellisesti.

Pidä fyysisen hyvinvointisi lisäksi myös henkisestä hyvinvoinnistasi huoli; mitkä asiat tuottavat sinulle mielihyvää? Mistä saat iloa? Tee niitä enemmän elämässäsi.

Kannattaa myös haastaa itseään, suurimmat ilot tulevat usein myös kun ihminen ponnistelee ja tekee jotakin epämukavaa, jotta lopputulos olisi se iloa tuottava; esim laihduttaa 15 kg, tai opettelee jonkun tapeellisen taidon esim kielen, jonka hallitsemisesta on aina haaveillut. Opiskelee ja saa sen jälkeen parempia ja paremman palkattuja töitä jne.

Tutkitusti myös ihmiset jotka auttavat lähimmäisiään ja toisia ihmisiä ovat itse onnellisempia. Auttaminen ja epäitsekkyys lisää iloa. Ihmisen on hyvä välillä keskittyä muuhunkin kuin omaan napaan, ja auttaa muita. Myös kokemus, että kaikilla ihmisillä on omat vaikeutensa, saa omat elämänongelmat hyväksymään helpommin. Hyvin harvalla ihmisellä on täysin ongelmatonta.

Hyviä pointteja. Itseäni voisin haastaa aktiivisemmin, mennä pois mukavuusalueelta.

Lapsia ei oo enkä tee ainakaan lähiaikoina.

Töissä ja vapaallakin jonkun verran tulee tota auttamistyötä tehtyä. Se antaa hetkellisesti kylllä voimakasta mielihyvää:)

En nyt tiijä mistä tämä tunne että kaikki on totaalista paskaa, kumpuaa. Toivottavasti lähtisi ohi ajan kanssa itsestään eikä olisi uusiutuvaa masennusta.

T:ap