Tavoitteletko hyviä juttuja vai pakenetko pahoja?

Tavoittelen hyviä juttuja. Mitäpä tässä pakenemaan, haasteet on tehty voitettaviksi.

Pakenen pahoja. Olen enemmän huolta kantava "pessimisti" kuin hyvään keskittyvä optimisti.

Molempia tietysti oon jossain määrin, mutta tuo pelkopuoli hallitsee.

Vierailija kirjoitti:

Tavoittelen hyviä juttuja. Mitäpä tässä pakenemaan, haasteet on tehty voitettaviksi.

Hahmotatko kuitenkin uhat? Vai eikö sinulla ole kovin paljon uhkia ollut elämässä? Et siksi osaa ottaa niitä huomioon?

Nuorena tavoittelin hyviä. Nykyään pakenen pahoja. Riittää kun elämä on tylsää ja tavallista, vanha itämainen kirous: "olkoon elämäsi mielenkiintoista" on avautunut ihan tarpeeksi elämäni aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavoittelen hyviä juttuja. Mitäpä tässä pakenemaan, haasteet on tehty voitettaviksi.

Hahmotatko kuitenkin uhat? Vai eikö sinulla ole kovin paljon uhkia ollut elämässä? Et siksi osaa ottaa niitä huomioon?

Öh, mitä ne semmoiset uhat ovat jotka pitäisi ottaa erityisesti huomioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavoittelen hyviä juttuja. Mitäpä tässä pakenemaan, haasteet on tehty voitettaviksi.

Hahmotatko kuitenkin uhat? Vai eikö sinulla ole kovin paljon uhkia ollut elämässä? Et siksi osaa ottaa niitä huomioon?

Hahmotan uhat, mutta yritän olla stressaamatta niistä etukäteen liikaa. En ainakaan alkaisi pakenemaan vain uhkakuvia, vaan enemmänkin keskittyisin hyvien juttujen tavoittelemiseen mutta samalla mahdolliset vaikeudet huomioiden.

Riippuu asiasta, mutta pääsääntöisesti torjun pahoja. Joistain vaikeuksista huolimatta olen kuin ihmeen kaupalla perushyvinvoiva ja normaalisti iloinen. En koe tarvetta tavoitella suurempaa onnellisuutta ja uusia "hyviä juttuja".

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla :)

Pessimistit, olitteko jo lapsena/nuorena sellaisia vai onko taipumus tullut vasta aikuisena?

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavoittelen hyviä juttuja. Mitäpä tässä pakenemaan, haasteet on tehty voitettaviksi.

Hahmotatko kuitenkin uhat? Vai eikö sinulla ole kovin paljon uhkia ollut elämässä? Et siksi osaa ottaa niitä huomioon?

Öh, mitä ne semmoiset uhat ovat jotka pitäisi ottaa erityisesti huomioon?

No esim. jäät työttömäksi. Kartoitatko mahdolliset huonot seuraukset ja teet laskelmia niiden ehkäisemiseksi vaikka joudut sen takia ajattelemaan negatiivisia juttuja ja uhkakuvia? Vai askaroiko mielesi iltaisin uusissa mageissa jutuissa joita työttömyys mahdollistaa ja uusissa työmahdollisuuksissa, mielenkiintoisissa koulutuksissa jne.?

Esim. läheiseni keskittyy "mageisiin juttuihin", minä kannan huolta. Olemme molemmat olleet tuossa tilanteessa.

Tai huomaat kesän jälkeen nilkassasi olleen luomen. Miksi huomasit sen? Ehkä se on jotenkin tummempi kuin aiemmin? Reunoiltaan epätarkempi? Menetkö nettiin etsimään tietoa luomista ja pahanlaatuisuudesta? Varaatko ajan lääkäriin? Askaroiko mielesi luomessa ja mahdollisissa terveydellisissä uhkissa?

Esim. läheiseni on huoleton (tuskin edes huomaa luomea, vaan joku muu huomauttaa siitä), minä taas olen monta kertaa pelästynyt vastaavissa tilanteissa ja viettänyt aikaa netissä etsien tietoa kyseisestä terveysasiasta.

3

Tavoittelen hyviä asioita. Tosin osa tästä on sitä, että minusta pahojen juttujen välttäminen tai ainakin vaarattomiksi tekeminen on hyvä asia.  Tämän takia ajattelen kyllä paljonkin myös negatiivisia asioita.

Minulla on taipumus ja tarve maalata kaikki mahdolliset pirut seinälle, jotta voin sitten todeta, että ne näyttävät siedettävän pieniltä. Riskejä voi ottaa, kunhan kestää niiden toteutumisen. Jos joku ei näytä siedettävän pieneltä, on minusta hyvä asia estää sitä kasvamasta tai jopa pienentää sitä. Niinpä minusta esim yllä mainittu ihomuutoksen lääkärille näyttäminen ei ole pahoja asioita (syöpää) pakenemista, vaan hyvien asioiden (terveyden) tavoittelua.