Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Itken aamuisin kun pitää töihin lähteä..
23.01.2018 |
Olen hoitoalalla päivätyössä ja en jaksa vastuuta. En tiedä mitä muutakaan tekisin. Tuntuu että tiedotkin on huonot. En voi karenssin takia irtisanoutua, en jaksa työkavereita tai asiakkaita. Nytkin pidättelen itkua. Hoitajille lisäksi koko ajan lykätään vastuuta. Olen aivan väärällä alalla. Teen jo osapäiväisenä töitä mutta siltikään en jaksa. Mietin jopa itsemurhaa toivottomuuden takia. En vain uskalla kertoa siitä kellekään kun pelkään että lapset viedään. Pää ei toimi ja en muista asioita. Häpeän itseäni. Koko ajan sisäisesti säkin itseäni ja ajattelen olevani huono.yhtään ei ole säästöjä että karenssiinkaan ei ole varaa. Ja jos irtisanoutuisin niin joutuisin kuitenkin saman alan työhön taas. Harmittaa että valitsin alan aikoinaan.
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut samaa, kun olin väärässä työssä. Monta kertaa itkin työmatkalla autossa. Sitten kun sain töitä, josta oikeasti tykkään, niin en voinut uskoakaan, että voiko töihin meno ja töissä olo olla oikeasti näin kivaa.
Sun pitää hakea saikkua.
En tiedä saanko sitä.. miten sitä haetaan? Entä jos en saa? Olen juuri nyt töissä.
Ap
Mitä se salkku auttaa? Oon ennenkin ollut saikulla ja palannut vanhaan työhön. En vain pääse pois... muuta kuin kuolemalla. Ei työn kuulu olla kivaa.
Sp
Kuulostaa kauhealta, käy heti lääkärissä niin saat vähän levätä. Olisiko sinulla mahdollisuutta kouluttautua uudelle alalle? Saman palkanhan voisit myös saada monelta alalta, jossa ei tarvita mitään koulutusta, jos jokin homma kuulostaisi kuitenkin houkuttelevammalta?
Voisin nyt levätä hetken sairauslomalla ja miettiä vaihtoehtojasi, niitä on varmasti muitakin kuin kuoleminen ja täyteen toivottomuuteen vaipuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä herrantähden esitä tietäväistä, kysy.
Kyllä minä hoitajana 15v työtä tehneenä joka päivä, lähes, totean, en tiedä, luulen, mutta otan selvää, että on varmasti niin. Jos pitää tehdä joku hoitotoimenpide, jota en ole tehnyt vuosiin tai en olleenkaan luen kirjasta kysyn työkavereilta, joskus voi kysyä jopa potilaalta, jos tällä on joku pitkäaikainen juttu ja kemiat kohtaa.
Hoitajan työn vastuu on tehdä työ niin hyvin kuin osaa ja osaamista on kysyä eikä olla tietävinään.
Itken täällä aamuisin kun ei ole työpaikkaa. Epäonnistuja olo, mietin jopa itsemurhaa.
OLET ONNEKAS!
Pure hammasta ja nauti kun kuulut yhteiskuntaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista mielenterveyssaikuista jää ikävät merkinnät rekistereihin, tulevaisuuden töitä ajatellen.....
Vierailija kirjoitti:
En tiedä saanko sitä.. miten sitä haetaan? Entä jos en saa? Olen juuri nyt töissä.
Ap
Itket, ettet jaksa enää, et jaksa enää nousta aamulla sängystä, hymyileminen sattuu, hengittäminenkin väsyttää jne. Rehellisesti vaan, jättäisin sen itsemurhajutun sanomatta jos et siis ole ihan täysin tosissasi? Onko se kuitenkin vaan epätoivoinen tunne joka tulee, kun ulospääsyä ei näy tilanteelle ja tulevaisuus tuntuu mahdottoman raskaalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on uskaltanut hypätä pois ja kärsiä sen 3kk karenssin.
Se on uskaltamisesta kiinni. Joskus se on tehtävä, jos ei halua kärsimyksen jatkuvan.
Mutta tuota ennen voisit hakea sen sairausloman ja varmistaa sillä tavoin sen että saat sairauspäivärahan. Mars työterveyshuoltoon kertomaan huolesi.
Älä leimaannu masennuspotilaaksi, kun kyse on kuitenkin vain sinulle väärästä ja kuormittavasta työstä.
Karenssi on vain muutaman kuukauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 lisää viellä, kaksi kertaaviikon aikana olen itse törmännyt tietämättömään ammattilaiseen ja heti tuli luottavainen olo, toinen oli yleislääkäri, joka ei tiennyt sanoi ottavansa selvää ja soittavansa sitten ja teki näin.
Toinen fyssari, joka ei ollut varma, tarkasti asian ja kertoi sitten.
Ensimmäinen sattui vanhalle äidilleni ja hän oli kovin kiitollinen kun niin välittävä lääkäri oli tkssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitoalalla päivätyössä ja en jaksa vastuuta. En tiedä mitä muutakaan tekisin. Tuntuu että tiedotkin on huonot. En voi karenssin takia irtisanoutua, en jaksa työkavereita tai asiakkaita. Nytkin pidättelen itkua. Hoitajille lisäksi koko ajan lykätään vastuuta. Olen aivan väärällä alalla. Teen jo osapäiväisenä töitä mutta siltikään en jaksa. Mietin jopa itsemurhaa toivottomuuden takia. En vain uskalla kertoa siitä kellekään kun pelkään että lapset viedään. Pää ei toimi ja en muista asioita. Häpeän itseäni. Koko ajan sisäisesti säkin itseäni ja ajattelen olevani huono.yhtään ei ole säästöjä että karenssiinkaan ei ole varaa. Ja jos irtisanoutuisin niin joutuisin kuitenkin saman alan työhön taas. Harmittaa että valitsin alan aikoinaan.
Burnout. Lääkäriin ja vähintään 6kk sairausloma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae sairauslomaa, ihan heti.
Älä missään nimessä hae, tai olet leimattu ja olosi vaan pahenee. Sairaslomaltakin on palattava joskus takaisin ja siellä ne ongelmat vaan odottavat.
ei lapsia viedä, vaikka sinulla olisi burnout. Varaa heti lääkärille aika, tarvitset apua.
Oikeadti en ymmärrä näitä jaksamattomia hoitajia, pitäisi hoitaa toisia ja itsekään ei jaksa. Usein näitä on paljon samalla työpaikalla, kun paikalke tulee uusi työntekijä joka sanoo ääneen ettei jaksa tässä osa menee siilipuolustukseen kyllä minä vaan ja osan korkki aukeaa en minäkään ole jaksanut vuosiin.
Varmasti useammin kuin väärä ala kyse on huonosto johdosta.
Haet yksityiseltä rauhoittavia ja napsit niitä kaikessa hiljaisuudessa, niin alkaa helpottaa. Olin joskus samassa tilanteessa kanssasi, mutta sitten hain rauhoittavat ja nyt on helpompaa kun on joka päivä pienessä usvassa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä saanko sitä.. miten sitä haetaan? Entä jos en saa? Olen juuri nyt töissä.
Ap
Olet hoitoalalla mutta et tiedä miten saa saikkua? Älä jaksa...provoilla.
Alue: Aihe vapaa
Töissä taas yritän olla itkemättä ja esitän tietäväistä.
Ap