Kerro millaista yhdessä ruokailu on a) sinun vanhempiesi luona b) anoppilassa

a) istutaan kaikki yhdessä, jutellaan ja syödään hitaasti (paitsi mieheni joka hotkii ruokansa 😤)

b) anoppi hössöttää ja harvoin istuu alas syömään yhtäaikaa, jossain vaiheessa tulee pöytään kun on ensin 100 kertaa sanottu että istu nyt alas. Sitten se syö ja alkaa heti tiskaamaan. Mistä lie mies oppinut hotkimaan ruokansa eikä osaa nauttia ja OLLA syödessä.

a) ruokaillaan pitkään. Rentoa jutustelua, kuulumisten vaihtoa ja maailmanparantamista. Vitsailua, naureskelua ja hyvää oloa. Ruokaa yleensä PALJON tarjolla alkupaloista jälkkäreihin

b) synkkä hiljaisuus. Ei mitään yhteistä jutunaihetta. Anoppi yrittää jutella (=juoruilla) kylän muista asukkaista, mutta vaimoni ei tunnista puoliakaan sukunimistä. Väkinäistä yhdessäoloa ja jokaisella tarve syödä "nopeasti". Anopin pöytätavat aivan alkeelliset. Röyhtäilyjä vähän väliä. Usein olen miettinyt miten vaimostani kasvoi aikanaan miltei täysin vastakohta äidilleen...

Anoppi ei ole innokas ruuanlaittaja, toisin kuin vanhempani. Isäni hoitaa suolaiset ruuat, äiti makeat, tykkäävät laittaa pöydän kauniiksi. Appi (miehen vanhemmat eronneet) samanlainen kuin isäni ja luonaan samanlainen tyyli kuin vanhemmilleni. Anopin ruuat ok, ehkä 10-15 kpl luottoreseptejä joita tekee vuodesta toiseen. Kattauksen ei kiinnosta, astiat tosi vanhat ja huonokuntoiset, veitset (myös leikkuveitset) tylsät ja huonot, puuttuu minusta perusjuttuja kuten kuorimaveitsi jne.

Ja ettei tule ihan väärää käsitystä: anoppi on tosi mukava, pidän hänestä paljon ja kyllä siellä ruokaa saa aina riittävästi, se ei vaan hänelle ole niin iso juttu että haluaisi panostaa minimiä enempää. Ja se on okei, ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia :)

A) Ruoka haettu pizzeriasta tai mäkkäristä. Osa syö pöydässä, osa sohvalla. Mieheni vastaa jos jotain kysytään. Muuten hiljaa. Perheeni puhuu omista sisäpiirijutuista.

B) Itsetehtyä ruokaa. Kaikki istuvat ruokapöydän ääressä. Mies välillä puhuu vanhempiensa kanssa. Puhun vähän jos minulta kysytään jotain.

A) jutellaan, aika epämuodollista ja rentoa. Nauretaan. Kehutaan ruokaa.

B) ollaan hyvin hyvin muodollisia, maljapuheet ja kaikki. Silti mukavaa ja lämminhenkistä.

Normaalia ruokailua oli molemmissa.Anoppilassa sai riistaa ja usein puu-uunissa ( mikä se oikea termi on ) valmistettuna.Hyvää!

A Minä laitan ruuan aika usein (vastaavasti vanhempani touhuavat lapsien kanssa). Aika normaalia arkiruokaa tehdään. Välillä innostun kokeilemaan jotain erikoisempaa reseptiä. Yleensä kaikki syö yhdessä pöydässä, mutta tarpeen mukaan voidaan joustaa, jos esim. käydään miehen kanssa yhdessä jossakin, kun lapsille on hoitaja.

B Anoppi laittaa ruuan. Hyvänmakuista, mutta usein aika yksinkertaista ruokaa. Usein riistaa tai kalaa, kun appiukko metsästää ja molemmat ovat innokkaita kalastamaan. Kaikki syö yhdessä. Tarkat ruoka-ajat, joista pidetään kiinni.

a) ruoka on laitettu valmiiksi, mutta kattauksessa ja pöydän siivoamisessa ym. kaikki osallistuu. Tai no, salaattia tai jälkiruokaa saatetaan tehdä porukalla. Ruoka yleensä vähän kokeilevampaa tai sitten saattaa olla kokoa oma annoksesi -tyylinen ratkaisu, kuten tortilloita tai vaikka nuotiolla kokkailua. Yleensä juttu on aika lennokasta ja aiheet vaihtelee paljon. Hyvin rennot fiilikset, meillä saa tulla pöytään verkkareissa tai vaikka yöpaidassa jos siltä tuntuu.

b) anoppi hallinnoi keittiötä. Kattaa myös mielellään itse ja kaikki on tiptop. Ruokana muutamia perusreseptejä, tekee kyllä hyvää ruokaa. Kaikkea on tarjolla paljon, eli on salaatteja, kalaa, kolmea sorttia perunaa jne. Keskustelu tuntuu aika paljon ohjatummalta ja ruokailu muutenkin "parempi" tilaisuus, eli pöytään pukeudutaan aina paremmin, oli se sitten iltapala tai aamiainen. Lyhyillä reissuilla tämä toki ok, mutta jos ollaan useampia päiviä heillä, niin ainakin minua välillä ahdistaa. Ehkä vaan oma tuntemus, pidän appivanhemmistani todella paljon, mutta tuntuu, ettei pysty kunnolla rentoutumaan heillä. Olen tottunut laittamaan omat tiskini koneeseen ja sijaamaan itselleni vieraspedin, mutta appivanhempien luona en pyynnöstä huolimatta saa tehdä näitä itse, joten tunnen itseni vähän riesaksi kun istun vaan olohuoneessa vastailemassa kysymyksiin, jos niitä esitetään.

Mun vanhempien luona syödään jauhelihakeittoa tai perunoita ja jauhelihakastiketta hiljaisuudessa. Ryystetään maitoa ja kurkotellaan pöydän toisesta päästä juustoa. Mulle ihan normia, koska elämäni ensimmäiset 19 vuotta ruokailin noin. Mieheni mielestä ankeaa ja ahdistavaa.

Miehen isän luona syödään usein telkkarin ääressä, josta en pidä, mutta tuohan se rentoutta kaltaiselleni tuppisuumetsäläiselle. Monesti käydään myös ravintolassa tai pubissa syömässä. Keskustellaan uutisista ja urheilusta, lisäksi appiuko kertaa, kuka nyt onkaan kuollut ja kuka sairastunut.

a) Arkena perusruokaa, lihapullia ja muusia jne. Juhlat erikseen, silloin on kattaus ja ruuat viimeisen päälle. Iloisesti jutellaan, istutaan pitkään pöydässä. Ja sitten vielä jälkiruokaa, äidin bravuurit ovat suklaata ja kermaa eri suhteissa (aina ei maistuis tuollainen raskaan ruuan päälle).

b) kauhea kokemus. Anoppi juoruaa itselleni vieraista ihmisistä typeriä asioita. "Joku nevöhööd on kaatanut mettää." Joulunakin syödään "vuoroissa". Jos et ole ensimmäisessä vuorossa, niin ihan itse voit käydä lämmittämässä safkat mikrossa. Kattausta ei ole, vaan jokaiselle sellainen lautanen kuin kaapista sattuu tulemaan. Samat astiat arkena ja juhlassa. Servettejä ei ole ruuan kanssa, ne on varattu kahvipöytään. Kiusallista ja kauheaa. Kaiken kruunaa sattumia pöydän alla oleva haiseva koira. 

10 jatkaa. Anoppi ei myöskään tee juuri ruokaa, vaan eineksillä mennään. Joskus kun oikein innostuu, niin tekee perunalaatikkoa. Eli pussillinen perunasipulisuikaileita, muutama hippu kinkkusuikaleita ja vähärasvaisinta kasviskermaketta. Nami. (jostain syystä ei käydä kovin usein ruokailemassa anoppilassa).

A) Äiti ja/tai joku sisaruksista on tehnyt ruuan. Joskus toisaalta saattaa olla että syödään vaikka take away -ruokaa kiinalaisesta. Puhutaan ja vitsaillaan paljon kaikesta. Yleensä kiva ja rento tunnelma, mutta mieheni on aika hiljainen.

B) Miehen vanhemmat tai isä ovat tehneet ruuan ja yhteiset hetket koostuvat noin 6 kertaa päivässä tapahtuvista ruokailuista tai kahvitteluista. Ruokapöydässä tarjotaan aina vieraille ensin. Ei kuitenkaan puhuta juurikaan mistään ja tämä vähän aina ahdistaa itseäni. En kehtaisi olla ainoana höpöttelemässä :). Yleensä on kuitenkin ihan kiva tunnelma, paitsi kun hiljaisuudet paisuvat aivan liian pitkiksi.

Minä Savosta, mieheni Lapista.

A) Ruokaa on ehkä max. neljälle vaikka ruokailijoita on yleensä 10kpl. Äiti kehuu ensimmäisenä tekemäänsä ruokaa ja me loput sitten myötäilemme vaikkei lautaselle ole edes oikein riittänyt mitään mitä syödä. Ruokaillessa ilmeisesti tärkeintä on syödä mahdollisimman nopeasti sen kummempia keskustelematta. Mitään jälkiruokaa ei koskaan tarjoilla, mutta kahvit pitää juoda heti ruokailun päätteeksi ja aina äitin pitää kommentoida, että olipa hyvät kahvit.

Syömme aina vatsat täyteen ennen kuin menemme vanhemmilleni syömään. Ja joka kerta vien jonkun pullan/kakun/keksipaketin, mutta se ei koskaan ilmesty kahvipöytään. Ja ei, kukaan ei uskolla sanoa asiasta, sillä äitini on kaikkien aikojen pahin marttyyri eikä kukaan kestä katsella sitä viikkoja (joskus jopa kuukausia) kestävää mökötystä.

B) Anoppi asuu yksin, mutta jääkaappi pursuaa aina kaikkea mahdollista herkkua kun tulemme kylään. Hän tekee reilusti ruokaa eikä nälissään tarvitse olla koskaan. Ruokaillessa rupatellaan rennosti, jälkkäriksi on aina kaikenlaista herkkua. Illalla anoppi saattaa tehdä vaikka punkkuglögit tai muuta vastaavaa mitä ei ikipäivänä tapahtuisi omien vanhempieni luona kun äidin mielestä on liian noloa ostaa kaupasta alkoholia Alkossa käymisestä puhumattakaan.

A) minun vanhempani kutsuvat kylään syömään esim. viideksi, mutta ruoka ei todellakaan ole silloin valmista. Ehkä vasta aletaan ottamaan raaka-aineita esiin jääkaapista, sytyttelemään grilliä tms. Ruokana on aina jokin uusi kokeilu, resepti peräisin lehdestä tai kokkiohjelmasta. Kun lopulta pöytään päästään, ruokailu kestää pitkään ja tarjolla on ruokajuomaksi olutta tai viiniä päivästä tai kellonajasta riippumatta (no ei nyt aamiaisella sentään). Ruokailun aikana keskustellaan kaikenlaista laidasta laitaan.

B) Anoppi on laittanut ruoan täsmällisesti sovittuun aikaan ja kattanut pöydän valmiiksi. Ruoka on aina perunat ja ruskea kastike sekä lihaa jossakin muodossa. Pöytärukous ennen ruokailun aloittamista ja alkoholittomat juomatarjoilut aina. Keskustelunaiheet paikallisia juttuja ja perhekeskeisiä. Mieheni veli katse liimattuna älypuhelimessaan koko ruokailun ajan.

b) joku esittää munansa jossain vaiheessa iltaa

A) Vanhemmillani syödään samaan aikaan itsetehtyä ruokaa, arkena ja juhlana. Juomana maito, piimä, vesi. Jouluna myös kotikalja. Tykkään tästä tavasta enemmän, vaikka se vaatiikiin enemmän. Ruokailu on muutakin kuin vatsan täyttämistä.

B) Anoppilassa syödään useimmiten eineksiä (varsinkin jouluna valmiit laatikot ja salaatit) ja juodaan hiilihapotettuja juomia, kukin syö miten sattuu eriaikaan, myös jouluna. Yhdelle lapselle viedään ruoka yläkertaan huoneeseensa, kun ei rassu muuten tajuaisi tulla syömään, myös jouluna. Ruokailu tuntuu olevan vain nälän sammuttamista.

En ole ollut juhlana anopilla syömässä, mytta muuten kokemusten perusteella aika samanlaista molemmissa. Oma äitini kokeilee hieman enemmän kaikkia uusia juttuja, samaten kun meillä syödään metsästyksen takia riistaa.

Yhden eron löysin. Anoppilassa ruoka pitää aina syödä kaikki valmistettu ruoka, yhtään ei saisi jättää. Siis kattiloihin, lautaset toki tyhjäksi. Meillä kotona taas jättäminen on ok, koska joku saa siitä eväät seuraavalle päivälle.