3.-luokkalainen ei saa tehdyksi itsenäisesti mitäään!

Mulla on kaksi lasta. Toisen koulunkäyntiin ei tarvinnut koskaan puuttua. Toinen ei saa itsenäisesti tehtyä mitään. Aina pitää patistella tekemään läksyjä. Sama kaikessa tekemisessä. Samalla lailla yrittänyt molempia kasvattaa.

Yritän vaan kovasti tukea kaikessa. Autan läksyissä ja huolehdin kokeisiin lukemisesta. Käydään yhdessä koealue läpi. On tää välillä raskasta, mutta mitä pitäisi tehdä? Yritän kovasti kannustaa. Kehun onnistumisia.

Saattaa olla jonkinlainen keskittymishäiriö, jota voidaan hoitaa. Kannattaa tarkkailla tilannetta (lapsen sitä kuitenkaan huomaamatta), ja kuten muut jo ehdottivatkin, samalla kärsivällisesti ja tukien suhtautua lapseen ja hänen koulunkäyntiinsä. Hakeudutte sitten hoitoon, jos siltä vaikuttaa.

Itse olen kohta kolmekymppinen, ja jonkinlaisesta keskittymishäiriöstä olen varmaankin kärsinyt oikeastaan koko ikäni. Koulussa se oli juuri tuota, että läksyjä en saanut tehtyä tai ne olivat vain osittain tehtyjä. Kokeisiin luin paniikissa viimeisenä iltana. Myöhemmin opiskellessa gradut jäkittäneet pahasti, kotona projektit odottavat toisinaan hyvin pitkään tekijäänsä, ja jopa elokuvan katsominen yhteen menoon saattaa tuntua liian pitkästyttävältä. Vaikeuttaa ja jarruttaa siis elämää monin tavoin. Kannattaa siis puuttua asiaan vanhempana, sillä nykyään näistäkin vaivoista on enemmän tietoa ja taitoa hoitaa niitä, kuin minun lapsuudessani oli. :)

Edelliseen piti vielä lisätä, että näin aikuisiällä nimenomaan itsenäisessä työskentelyssä on ongelmia. Ei siis työpaikalla tai ryhmätöissä, eli työpaikalla jo muiden ihmisten läsnäolo samassa huoneessa saa minut tekemään omat työni. Mutta heti jos muut lähtevät vaikka työmatkalle ja jään yksin toimistoon, niin silloin en saa tehtyä mitään välttämättä koko aamupäivänä, vaan päivät venyvät pitkiksi. En siis ole laiska tai tyhmä, ja olen varma ettei lapsesikaan ole, mutta yksin hän ei josain syystä pysty aloittamaan asioiden tekemistä "terveiden" ihmisten tapaan.