En pidä tästä sukupuolineutraali-vouhotuksesta

Sinähän olet sukupuolineutraali jos et pidä hametta ja nukkeja tyttöjen juttuina.

Mihin vedät sen rajan sitten?

Sitähän se oikea sukupuolineutraalius tarkoittaakin että poika saa leikkiä barbeilla ja pukeutua pinkkiin jos haluaa ja tyttö leikkiä "poikien leikkejä" ja pukeutua pojille tarkoitettuihin vaatteisiin jos haluaa. Ei oikea sukupuolineutraalius ole sitä että pakotetaan poika tekemään tyttöjen juttuja tai tyttö poikien.

Miksi kerrot itsestään selvyyksiä? Niin on olemassa mies ja nainen.

Totta. Sitten on olemassa naisia ketkä ovat miehiä ja on olemassa mieheksi

määriteltyjä mutta ovatkin naisia.

Sitten on vielä ihmisiä ketkä eivät istu mieheksi tai naiseksi. Sukupuolineutraalius ei liity mitenkään näihin asioihin.

Olen mies ja voin mennä uimahallissa naisten puolelle koska tunnen itseni naiseksi,eikös se näin ole?

Mitä väliä sillä on, millä leluilla lapset leikkivät sukupuoleen katsomatta? Miksi yhdelläkään vanhemmalla on tarvetta ohjata asiaa suuntai tai toiseen? Nukke ja auto sopii aivan yhtä hyvin molemmille sukupuolille.

Itse en jaksa, että sukupuolirooleja jaellaan jo vuoden ikäiselle tyttärelleni, joululahjaksi tuli taas mollamaijaa ja pinkkiä sukkaa ja isoäiti jaksaa aina tavatessa ihastella pidemmäksi kasvanutta tukkaa: "ihana pieni tyttö!" Olisiko se jotenkin vähemmän ihana, jos leikattaisiin sen hiukset jo pian, kun alkavat käydä epäkäytännöllisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja voin mennä uimahallissa naisten puolelle koska tunnen itseni naiseksi,eikös se näin ole?

Ei kai sillä mitään väliä ole, onko munat sarjoissa vai jalkojen välissä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en jaksa, että sukupuolirooleja jaellaan jo vuoden ikäiselle tyttärelleni, joululahjaksi tuli taas mollamaijaa ja pinkkiä sukkaa ja isoäiti jaksaa aina tavatessa ihastella pidemmäksi kasvanutta tukkaa: "ihana pieni tyttö!" Olisiko se jotenkin vähemmän ihana, jos leikattaisiin sen hiukset jo pian, kun alkavat käydä epäkäytännöllisiksi?

Jospa vain vetäisit henkeä ja odottaisit, että tyttö osaa itse ilmaista, millä haluaa leikkiä ja millaista tukkaa pitää. Et ole yhtään enempää oikeassa kuin isoäitikään.

Se nyt on sitä mammojen vouhkaamista. Jos ei ole oikeita ongelmia, niitä pitää väen väkisin keksiä. Monelta varmaan elinpiiri supistuu niin paljon äitiyden myötä tai alkaa pyöriä vaan äitipiirit, että hämärtyy ne ison maailman uutiset, ongelmat ja aiheet. Kaivataan jotain tärkeää missiota ja ryhmään kuulumisen tunnetta. Sitten ollaan niiiiiin tärkeänä julki-imetyksestä ravintoloissa, sukupuolineutraaliudesta jne., että ihan laput silmillä liki raivopäisenä hormonihirviönä vouhotetaan ja kuvitellaan, että se on kaikkien muidenkin tärkeysjärjestyksessä valtakunnan ykkösprioriteetti.

Kuitenkaan eivät itse ylläri ylläri pukeudu miehekkäästi tai mielellään hoida esimerkiksi auton renkaiden vaihtoa, rännien putsausta tai vaikka huussin tyhjennystä, vaan kummasti pukkaavat olemaan "miesten töitä". Olisi kiva myös nähdä mammojen reaktiot jos se oma mies ilmoittaisi lähtevänsä yks kaks kunnon iltameikissä ja mekossa mamman avecina firman juhliin. Tai naismaisesti laittautuneena poikien kanssa drinksulle, hääpäivänä ilmestyisi makkariin sukupuolineutraalina jne. Jostain syystä on hirveän tärkeää, että lapset eivät ole poikamaisia tai tyttömäisiä ja sitä onnistuneempi vanhempi mitä enemmän lapsi rikkoo sukupuolinormeja, mutta samaa linjanvetoa ei kuitenkaan omassa elämässä noudateta itse tai luultavasti toivota (=hyväksytä) puolisolta?

Maailmassa on oikeitakin ongelmia ja kukaan ei kiellä vaatettamasta Lucaa tylliin ja Islaa puuhapeteksi. Ei siitä tarvitse muille huudella, senkus toimitte perheessänne miten tykkäätte ja se siitä. Sanoisin, että koko sukupuolineutraalius on samaa settiä kuin jossain kohtaa oli tämä, että oli hirveän muodikasta tuntea joku homo. Siis haetaan huomiota ja halutaan toitottaa ympäriinsä, että hei kattokaa kaikki mua miten hirveän suvaitseva olen.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on sitä mammojen vouhkaamista. Jos ei ole oikeita ongelmia, niitä pitää väen väkisin keksiä. Monelta varmaan elinpiiri supistuu niin paljon äitiyden myötä tai alkaa pyöriä vaan äitipiirit, että hämärtyy ne ison maailman uutiset, ongelmat ja aiheet. Kaivataan jotain tärkeää missiota ja ryhmään kuulumisen tunnetta. Sitten ollaan niiiiiin tärkeänä julki-imetyksestä ravintoloissa, sukupuolineutraaliudesta jne., että ihan laput silmillä liki raivopäisenä hormonihirviönä vouhotetaan ja kuvitellaan, että se on kaikkien muidenkin tärkeysjärjestyksessä valtakunnan ykkösprioriteetti.

Kuitenkaan eivät itse ylläri ylläri pukeudu miehekkäästi tai mielellään hoida esimerkiksi auton renkaiden vaihtoa, rännien putsausta tai vaikka huussin tyhjennystä, vaan kummasti pukkaavat olemaan "miesten töitä". Olisi kiva myös nähdä mammojen reaktiot jos se oma mies ilmoittaisi lähtevänsä yks kaks kunnon iltameikissä ja mekossa mamman avecina firman juhliin. Tai naismaisesti laittautuneena poikien kanssa drinksulle, hääpäivänä ilmestyisi makkariin sukupuolineutraalina jne. Jostain syystä on hirveän tärkeää, että lapset eivät ole poikamaisia tai tyttömäisiä ja sitä onnistuneempi vanhempi mitä enemmän lapsi rikkoo sukupuolinormeja, mutta samaa linjanvetoa ei kuitenkaan omassa elämässä noudateta itse tai luultavasti toivota (=hyväksytä) puolisolta?

Maailmassa on oikeitakin ongelmia ja kukaan ei kiellä vaatettamasta Lucaa tylliin ja Islaa puuhapeteksi. Ei siitä tarvitse muille huudella, senkus toimitte perheessänne miten tykkäätte ja se siitä. Sanoisin, että koko sukupuolineutraalius on samaa settiä kuin jossain kohtaa oli tämä, että oli hirveän muodikasta tuntea joku homo. Siis haetaan huomiota ja halutaan toitottaa ympäriinsä, että hei kattokaa kaikki mua miten hirveän suvaitseva olen.

Lisäksi jostain syystä sukupuolineurtaaliusvouhotus kohdistuu tyttöihin äitien taholta. Missä on isät, jotka haluavat mekottaa poikansa?

Mun mielestä pojat saa leikkiä junilla ja nukeilla, ja tytöt saa leikkiä dinosauriksilla ja hameilla. Tai saa ne leikkiä myös intiaaneilla ja klovneilla. Sit on kans kiva, jos ne leikkii keskenään sekä toisten tyttöjen ja poikien kanssa.

No eihän tuossa ap ole mitään väärää. :) Pointti ei olekaan, etteikö pojat saisi olla poikia ja tytöt tyttöjä, vouhotuksella yritetään vaan saada kiinnitettyä huomio siihen, etteivät kaikki lapset ole samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuossa ap ole mitään väärää. :) Pointti ei olekaan, etteikö pojat saisi olla poikia ja tytöt tyttöjä, vouhotuksella yritetään vaan saada kiinnitettyä huomio siihen, etteivät kaikki lapset ole samanlaisia.

Yhtä huonosti kiinnitetty kuin äärifeministit kiinnittävät huomion tasa-arvo-ongelmiin. Jotkut eivät osaa viestiä kuin jo valmiiksi samanmielisille.

Sukupuolineutraalius on sitä, että opetetaan jo pienestä pitäen, että valkoinen mies on paha/huono.

KUKAAN EI KIELLÄ ETTEIKÖ POIKASI SAISI OLLA POIKA JA TYTTÖSI TYTTÖ.

Kiitos.

Kun on pakko päästä olemaan tärkeä asiantuntija jossain asiassa, purkautuu se etenkin kotiäideillä jollain teennäissellä ongelmalla pätemisellä. Tämä sukupuolikohkotus on hyvä esimerkki. Avoimet päiväkodit ja perhekerhot on loistavia paikkoja bongailla näitä fanaattisia mammoja (eikun anteeksi, henkilöitä vaginalla). Mutta onhan se nyt epämuodikasta, että on lapsena tavistyttö tai tavispoika, eihän siitä saa mitään numeroa tehtyä ja ei varsinkaan huomiota. Kyllä paljon trendikkäämpää on sormiruokailla ja välttää sokeria kouluikään, puhua kolmannesta sukupuolesta, uhmakkaasti imettää aikuisten illanviettopaikassa ja ehdottomasti ainakin pukea vauvaikäinen absoluuttisen unisex ihan vaan, että muut huomaavat miten unisex meillä ollaan.

Koska pääseehän sitten marmattamaan äärimmilleen tuohtuneena fb:ssa, että miten voi olla että meidän Islaa luullaan aina pojaksi tai Noelia tyllihameessa ja rusetti päässä luultiin tytöksi, voitteko kuvitella ja eikö ole pöyristyttävää??? Niin, jos puet perinteisiin tyttöjen ja naisten vaatteisiin lapsesi, niin useimmat tietenkin olettavat tytöksi. Vai kulkeeko moni aikuinen mies tyllihameessa? Ja seuraava ininä on, että onko pakko kutsua tytöiksi ja pojiksi tuntematonta? No ihan yhtä luontevaa kuin puhua aikuisista jossain yhteyksissä miehinä, naisina, setänä, tätinä, pappana, rouvana...eikä henkilönä, jolla on tyllihame (varo ettei tuo henkilö tyllihameessa jää alle kun lasket liukumästä), henkilönä jolla on ruskeat housut (siirrytkö vähän niin tuo ruskeahousuinen henkilö mahtuu ohi) tai henkilönä joka on pidempi kuin nuo muut (tuo muita pidempi henkilö jakoi ilmapalloja, käy kysymässä häneltä).

Yleensä nuo höpötykset kestää noin eskari-ikään. Sitten lasta ei enää olekaan niin helppo muodikkaan äitykän ohjailla. Viimeistään koulussa jo joka tytöllä on tyttöjen jutut ja pojilla omansa.