Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa huostaanotettuja lapsia ei anneta adoptioon?
15.04.2006 |
Mikä tähän on se syy?
Onhan olemassa muitakin länsimaita, joissa näin tehdään, ja ilmeisesti homma toimii ihan hyvin, eikä se aina edes tarkoita sitä, että kaikki yhteydenpito biologisiin vanhempiin olisi pakko katkaista.
Kommentit (34)
harva suostuu luopumaan oikeudesta lapseensa.
Itse en suostuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harva suostuu luopumaan oikeudesta lapseensa.
Itse en suostuisi.
Yhteiskunta Suomessa haluaa suojella kaltaisiasi vanhempia, jotka haluavat omistaa lapsensa silloinkin, kun eivät pysty antamaan lapselleen turvallista lapsuutta. Eläköön lapsi tärkeät varhaisvuotensa mieluummin vaihtuvissa sijoituksissa.
Pitäisi olla mahdollista vaikkapa tuomioistuimen päätöksellä erottaa lapsi vanhemmistaan ja antaa adoptioon, esimerkiksi jos vanhemmat eivät kahden ensimmäisen elinkuukauden aikana osoita kykenevänsä vanhemmuuteen (vaikka käymällä säännöllisesti lasta lastenkodissa tapaamassa ja hoitamassa), tai jos he ovat pahoinpidelleet lasta vakavasti.
vanhempien oikeuksista lapsiinsa, eikä lasten oikeuksista turvalliseen kotiin. Loputtomiin pyritään sijoittamaan lapset takaisin vanhemmilleen, vaikka lapsi itse rukoilisi, että ei tarvitsisi enää palata kotiin.
ja valitettavasti hyvin harva sijaislapsi on " normaali" lapsi, ihan taraumaattisen elämän takia. Lisänä vielä mahdolliset fas-oireet tms. Kovin moni ei näitä lapsia edes halua
Aivan. Monella huostaanotetulla lapsella voi olla pahoja neurologisia sairauksia. He saattavat olla juuri niitä lapsia, jotka ovat jo syntyessään huumeriippuvaisia jne. Kuinka moni haluaisi adoptoida tällaisen, runsaasti hoitoa tarvitsevan, vaativan lapsen?
Totta, kuten tässä on moneen kertaan todettu, huostaanotossa lain mukaan biologisten vanhempien ja lapsen sidettä toisiinsa ei saa katkaista.
Meillä rakas sijaislapsi, ollut nyt meillä neljä vuotta. oli kaksi vuotias, kun muutti meille. Haluaisin adoptoida hänet, mutta bio-vanhemmat eivät suostu. Lain mukaan lapsi voidaan palauttaa heille koska vaan, jos saavat asiansa kuntoon.
Suomessa lastensuojelulaki on mielestäni enemmänkin biologisten vanhempien oikeuksien valvontaa.
Lapsen etu unohtuu monesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen systeemi vaatisi isoja muutoksia, jos siihen lisättäisiin sijoitettujen lasten vapautuminen adoptioon.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa joissain osavaltioissa on käytäntö sellainen, että huostaanotetun lapsen vanhemmille annetaan suoritettavat tehtävät (esim. lapsen tapaaminen kerran viikossa, vihanhallintakurssi, kurssi vanhemmuustaidoista, hoidon hakeminen päihdeongelmaan, mielenterveyslääkitys). Noin puolen vuoden välein kaikki osapuolet tapaavat, ja vanhemman suoriutumista seurataan. Jos vanhempi on tehnyt kaiken, mitä pitää, lasta aletaan palauttaa kotiin. Toisinaan vanhempi repsahtaa uudelleen, minkä jälkeen aloitetaan alusta.
Lapsen huostaanotolle on asetettu tavoite, joka on perheen jälleenyhdistäminen tai adoptio. Käytännössä kaikilla huostaanotettavilla tavoite on ensin jälleenyhdistäminen (ellei vanhemmalla ole aiempia lapsia, jotka on adoptoitu). Tuota tavoitetta voidaan seurantaneuvotteluiden jälkeen vaihtaa. Lopullisen päätöksen vanhemman oikeuksien menettämisestä (termination of parental rights) tekee aina oikeus.
Suomessa taas huostaanotetut lapset ovat huostassa toistaiseksi, eikä vanhemmilla ole mitään selkeää suunnitelmaa, jonka mukaiset toimet suorittamalla lapsi palaa kotiin. Olisi aika kohtuutonta, jos tällaisessa tilanteessa jonkin ajan jälkeen lapsi vain annettaisiin adoptioon. Voi olla, että Suomen systeemi on monella lailla mielekkäämpi, mutta tähän systeemiin ei lasten vapautuminen adoptioon istu.
Suomessa moni sijoitettu lapsi viettää koko elämänsä samassa sijaisperheessä perheen jäsenenä. Yhdysvalloissa lapset usein pomppivat perheestä toiseen. Toisaalta siellä ei ole samanlaista lastensuojelulaitoskulttuuria kuin Suomessa, vaan kriisitilanteessakin valtaosa lapsista sijoitetaan suoraan perheeseen. Perhe voi vaihtua pitkäaikaiseen myöhemmin, kun lapsen sijoitustarve tarkentuu.
Suomessa ei ole isojen lasten adoptio -kulttuuria. Yhdysvalloissakin vauvojen ja pikkulasten adoptiot ovat yleisempiä, mutta isojenkin kouluikäisten adoptiot ovat vielä ihan tavallisia. Suomessa harvat kouluikäisten adoptiot (pl. perheen sisäiset adoptiot) ovat usein sisarusadoptioita ulkomailta tai satunnaisia kouluikäisiä Virosta. Yleensä nämäkin ovat kuitenkin pieniä kouluikäisiä, teinejä ei adoptoi kukaan.
Tapoinko mä taas keskustelun vai mihin te kaikki tästä aiheesta kiinnostuneet katositte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapoinko mä taas keskustelun vai mihin te kaikki tästä aiheesta kiinnostuneet katositte?
Yksi iso ero esim. yhdysvaltoihin verrattuna on sitten se, että siellä käydään vuosia kestäviä, kalliita ja raskaita adoptio-oikeudenkäyntejä. Ei sielläkään biovanhemmat aina tyydy kohtaloonsa vaan taistelee lapsistaan niinkuin meillä biovanhemmat huostaanotto tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja halutaan pitää huolta siitä, että normaalit, lapsia rakastavat lapåsettomat ihmiset eivät heitä saa. Mieluummin veronmaksajat maksavat heidän hoidostaan business periaatteella toimiville perhekodeille ja lastenkodeille.
Suomessa huostaanotettuja lapsia ei yleensä palauteta vanhemmilleen, ikinä. Vaikka vanhemmat olisivat pyhimyksiä niin lapsi on menetetty kun hänet otetaan huostaan. Huostaanotetut lapset on bisnestä ja tahkovat rahaa sijoituspaikoissaan, ei kait kukaan halua antaa niitä adoptoitaviksi silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toiseksi ihmiset eivät halua adoptoida muita kuin vauvoja, yli 3 vuotiailla ei ole oikeastaan minkäänlaisia mahdollisuuksia
sijaisvanhempia. Niin pitää ollakin. Se ei olisi mahdollista, jos lapset adoptoitaisiin, koska adoptiovanhemmilla on niin paljon vaatimuksia. Pitää olla tietyn ikäinen jne. Lapselle on hyväksi saada elää "omiensa" parissa. Suvun historia ja sukulaiset pysyvät lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa huostaanotettuja lapsia ei yleensä palauteta vanhemmilleen, ikinä. Vaikka vanhemmat olisivat pyhimyksiä niin lapsi on menetetty kun hänet otetaan huostaan. Huostaanotetut lapset on bisnestä ja tahkovat rahaa sijoituspaikoissaan, ei kait kukaan halua antaa niitä adoptoitaviksi silloin.
Jaa - tässähän yksi sijaisäiti juuri halusi adoptoida sijoitetun lapsen, vaikka hän silloin menettäisi kaikki nämä rahaedut ja jäisi vain lapsilisä... Vai meinaatko jotenkin, että kunnan sosiaaliviranomaiset tahkoavat sijotuksilla rahaa? Vain biologiset vanhemmat?
Meillä rakas sijaislapsi, ollut nyt meillä neljä vuotta. oli kaksi vuotias, kun muutti meille. Haluaisin adoptoida hänet, mutta bio-vanhemmat eivät suostu. Lain mukaan lapsi voidaan palauttaa heille koska vaan, jos saavat asiansa kuntoon.
Suomessa lastensuojelulaki on mielestäni enemmänkin biologisten vanhempien oikeuksien valvontaa.
Lapsen etu unohtuu monesti.
Minusta kuulostaa, että sinä haluaisit ko lapsen "omaksi", eli oma etu mielessä, eikä lapsen...eihän sillä lapsen arjen kanssa ole merkitystä, onko sijoitettuna teille vai omaksi adoptoitu?
vai adoptoitu. Kun lapsi on "oma", voi allekirjoittaa huoltajana hänen paperinsa, saa kaikki olemassaolevan tiedon hänestä, voi hankkia lapselle passin ja matkustaa ulkomaille, saa päättää lapsen uskontokunnasta jne. Kuitenkin on hyvä, lapset sijoitetaan nykyisin sukulaisten tai muuten läheisten ihmisten luo. Adoptiossa suhteet sukuun voivat katketa.
eniten itsetuhoisia teinejä, joiden kotioloissa ei välttämättä ole mitään vikaa. Tiesitkö että huostaanoton syy ei läheskään aina ole kurjat vanhemmat.
Suomessa huostaanotettuja lapsia ei yleensä palauteta vanhemmilleen, ikinä. Vaikka vanhemmat olisivat pyhimyksiä niin lapsi on menetetty kun hänet otetaan huostaan. Huostaanotetut lapset on bisnestä ja tahkovat rahaa sijoituspaikoissaan, ei kait kukaan halua antaa niitä adoptoitaviksi silloin.
Jaa - tässähän yksi sijaisäiti juuri halusi adoptoida sijoitetun lapsen, vaikka hän silloin menettäisi kaikki nämä rahaedut ja jäisi vain lapsilisä... Vai meinaatko jotenkin, että kunnan sosiaaliviranomaiset tahkoavat sijotuksilla rahaa? Vain biologiset vanhemmat?
Kyllä tuon minun teinipoikani huostaanotto purettiin parikin kertaa kun alkoi mennä paremmin välillä. Hän kävi myös kotona monta kertaa viikossa. Eli olet väärässä.
eniten itsetuhoisia teinejä, joiden kotioloissa ei välttämättä ole mitään vikaa. Tiesitkö että huostaanoton syy ei läheskään aina ole kurjat vanhemmat.
Aivan. Järjestelmä on sellainen, että joskus ainoa keino saada lapselleen apua, ns "pakkohoitoa" on antaa lapsi huostaan.
[Ihan samantekevää, mitä me sen järkevyydestä ajattelemme, noin se nyt vaan ON. Ja vaikka vanhemmat olisivat alkoholismin tai huumeiden käytön takia (ne siellä usein taustalla ovat) käyttäytyneet kuinkakin sikamaisesti, niin elämä voi silti muuttua - erittäin harvoin kyllä.
Suomessa biologisilla vanhemmilla on käsittämätön omistusoikeus lapsiinsa. Huostaanottoa pidetään rangaistuksena vanhemmille, ja kun nämä ovat "rangaistuksensa kärsineet", lapsi pyritään palauttamaan biologiseen kotiinsa.
Huostaanoton pitäisi vakavammissa tapauksissa merkitä uuden, turvallisen elämän mahdollisuutta lapselle. Lapsen tulisi olla varma siitä, että uusi turvallinen tilanne on pysyvä. Totta kai ne esimerkiksi raitistuneet (aina välillä vain tilapäisesti raitistuneet) biologiset vanhemmat kokisivat itsensä väärin kohdelluiksi, mutta lapsi olisi saanut turvallisen lapsuuden. Ei pikkulasta voi panna säilöön odottamaan vanhempien mahdollista tervehtymistä ja aina välillä heittää koekaniiniksi kokeilemaan, kuinka tolpillaan nämä ovat!
Tulisi olla mahdollista lapsen päästä adoptioon. Kyllä, se tuntuisi ihan epäoikeudenmukaiselta biologisten vanhempien mielestä. Valintakysymys - kumman oikeuksia pitää suojella, lapsen oikeutta turvalliseen kotiin vai biologisten vanhempien omistusoikeutta lapsiin? Molempia ei voi saada.