Persoonallisuuden muuttaminen

Mistä löytäisit kaltaistasi seuraa?

Joo kuulostaa siltä, että tuo on toimintatapa eikä temperamentti.

Katsopas tänne, https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Tuo aggression tunteen omahoito voisi olla jotain sisältöjä sulle, myös epävakauden omahoito on hyvä -> jälkimmäinen osio "taidot tunnesäätelyn apuna" on olellinen, koska tunteiden säätely on opittavissa oleva taito jota oikeastaan koko elämän ajan hiotaan.

Parasta tässä on se, että just itse olet huomannut että kaipaat muutoksen. Silloin siinä myös onnistut. Voin kokemuksesta sanoa että näitä linkkejä on turha lähteä jakamaan kenellekään joka kokee että vika on ulkopuolella ja kaikissa muissa ihmisissä aina. 

Muutos alkaa jos siitä että harkitsee muutosta!

Elämän suuret muutokset myös muuttavat persoonallisuutta, kuten työelmään siirtyminen ja lapsen saaminen.

ELÄ IKINÄ AINAKAAN MITÄÄN LÄÄKKEITÄ ALA SYÖMÄÄN, NE OVAT SUORIN TIE HELVETIIN! ( ja av -palstalle)

En oikein usko, että persoonallisuutta voi muuttaa pitkäaikaisesti, vaikka särmiä voi hioa, ja jotkut niistä hioutuu kai itsestäänkin, iän myötä.  Iän myötä, itsensä tuntemisen lisääntyessä, voi alkaa hahmottaa esim. toisenlaisia suhtautumistapoja asioihin ja ilmiöihin, ja suhtautumistapojen muutos heijastuu käyttäytymiseenkin.

Yksi mielenkiintoinen kysymys on, missä määrin jotain olosuhteiden aiheuttamaa pitkäaikaista käyttäytymistä saattaa erehtyä pitämään persoonallisuudenpiirteenä. Eli jos joku lähtökohtaisesti hyväntuulinen nuori esim. menettää traagisesti molemmat vanhempansa sekä itse vammautuu, tulee tämän seurauksena haavoittuvaiseksi ja masennusherkäksi pitkäaikaisesti (ollen sellainen vielä vaikka kymmenen vuoden päästä), niin eikö ole suuri todennäköisyys sille, että häntä pidetään persoonallisuudeltaan neuroottisena (viittaan 12:n siteeraamaan Tiede.fi:n jäsennykseen)? Voisiko olla, että hän ei olisi "neuroottinen" ilman traagista tapahtumaa?

Kannattaa varmaan pyrkiä ensin tunnistamaan tilanteet, joissa nämä negatiiviset tunteet lähtee muodostumaan. Sitten kun osaat aikaisemmassa vaiheessa tunnistaa ne, niin pystyt lyömään jarrut päälle ennen kuin mennään sille alueelle, jossa alat loukkaamaan muita. Kannattaa myös ihan vakavasti miettiä, että onko oikeassa oleminen aina sen arvoista, että kannattaa alkaa riitelemään. Voit vaikka aluksi hidastaa tapaasi keskustella ja mietit aina ennen kuin sanot mitään, etkä lauo vain suoraan jotain vastausta. 

Tämä tulee nyt pitkän ajan jälkeen, mutta toivottavasti tavoittaa aloittajan tai muita vastaavassa tilanteessa olevia. Itsellänikin on voimakas temperamentti ja tunteet ovat hyvin intensiivisiä. Lisäksi minulla oli onneton lapsuus ja traumaattisiakin kokemuksia. Nyt noin kolmekymppisenä olen hakenut apua keskivaikeaan masennukseen sekä ahdistukseen. Viimeiseen asti paahdoin kuin viimeistä päivää yrittäen pakoon ”huonoja” tunteita. Sitten perustin perheen ja tapahtui lopullinen romahdus. En myöskään halua lapseni kärsivän omista ongelmistani. Lähdin liikkeelle neuvolasta ja nyt olen vuoden verran käynyt psykoterapiassa. Terapiaa tulen jatkamaan vielä ainakin toisen vuoden, ehkä pidempäänkin. Terapiasuuntauksena minulla on komitiivinen psykoterapia ja työkaluina hyvin pitkälti hyväksymis- ja omistautumisterapian metodit. Nämä ovat siis olleet minulle parhaiten sopivia välineitä käsitellä asioita, kaikille ei tietenkään sovi samat keinot. Kannustaisi nyt kuitenkin hakemaan apua joltain alan ammattilaiselta mielummin kuin pelkästään täältä. Tietysti täältä saa hyvää vertaistukea ja voi saada kimmokkeen lähteä liikkeelle. Voisin myös suositella Arto Pietikäisen kirjoittamia kirjoja, varsinkin kirjaa nimeltä Kohti arvoistasi. Olen itse käyttänyt kyseistä kirjaa terapian ohessa. Siitä voi vaikka lähteä liikkeelle ja katsoa, olisiko tällaisesta itselle apua.

Aloittajalle halusin erityisesti sanoa, ettei sinussa ole ihmisenä mitään vikaa tai mitään mitä varsinaisesti pitäisi muuttaa. Se miten reagoit tilanteissa, on automaattiohjattua. Olet tottunut toimimaan niin ja se muuttaminen vaatii paljon työtä. Eikä kukaan voi sitä työtä tehdä sinun puolestasi, mutta onneksi on paikkoja, joista voit saada tukea ja tsemppiä muutokseen. Sitä todellakin tarvitaan! Epätoivo ja takapakit kuuluu asiaan. Ja mitä ylipainoon tulee, ei laihuus todellakaan yksinään tuo kenellekään ystäviä. Laihduttaminen on jo lähtökohtaisesti tuhoontuomittu, mikäli sen tekee miellyttääkseen muita. Senkin on lähdettävä itsestä ja siitä, että arvostaa esimerkiksi omaa terveyttään ja haluaa tehdä töitä sen eteen itsensä vuoksi. Onnea muutoksen tielle, mikäli olet kautta aiot sille lähteä!

Ala hokemaan itsellesi monta kertaa päivässä että ”olen positiivinen ja sosiaalinen” tms. mitä ikinä haluat.

Kun sitä hokee tarpeeksi monta kertaa se menee alitajuntaan ja alat käyttäytyä niin automaattisesti. Ennen tätä voit myös miettiä millä tavalla ihminen jollainen haluaisit olla käyttäytyisi ja yrittää olla sellainen.