Säälin ihmisiä, joiden vanhemmat kuolevat vanhuuteen?
Omat vanhempani kuolivat auto-onnettomuudessa ollessani 32. Nyt kun olen itsekin jo iäkäs, olen kauhulla katsonut, kuinka suuri taakka omien vanhempien hoitaminen voi olla.
Erityisen vaikeaa se on ihmisille, jotka välittävät. Vanhemmat voivat olla toisella puolella Suomea ja heistä on jatkuva huoli.
Olisin pitänyt omat vanhempani mielelläni kauemmin, mutta parempi näin kuin katsoa omien vanhempien hidasta rapistumista.
Lääketieteen mahdollistama hidas kuoleminen on kauheaa kidutusta omaisillekin.
Kommentit (19)
Huolehdi vain omasta kuolemastasi.
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Aiotko itse ajaa päin kallioleikkausta vai jäädä riipaksi, kun vanhenet?
Jotakin sellaista. Minulla ei ole lapsia eikä varsinaisia ystäviäkään, tuttuja vain. Viihdyn hyvin yksin, enkä pelkää kuolemaa, joten itsemurha tuntuu luonnolliselta ratkaisulta sitten, kun elämä ei enää maistu.
En ihan ymmärrä, miksi tahtoisin elää kivuliaasti tai rapistuvan muistin kanssa. Aikansa kutakin. Elämä alkaa ja elämä päättyy, eikä pitkällä elämässä sinänsä ole arvoa, jos se ei ole elämisen arvoista.
Ymmärrän. Ajattelen ihan samoin katsellessani kun työkaverit hoitavat iäkkäiden vanhempiensa asioita. Joillakin vielä lisäksi omien lasten ongelmat siihen päälle. Raskasta.
Minusta on omaisille hyvä, että ihminen kuolee vanhuuteen. Lapset ovat aikuisia ja osaavat valmistautua kuolemaan, surun sijaan voi kiitollisena muistella vanhempaansa, vanhemman voi myös muuttaa lähelleen, jos haluaa hänestä pitää huolta.
Kenenkään ei ole pakko ottaa vastaan lääketieteen apuja, voit rauhassa kuolla 50v sydän sairauteen
Kyllä täytyy sanoa, että alzheimeria 10 vuotta ennen kuolemaansa sairastanut isä oli aika vaativa tapaus. Silloin siinä huolessa ja asioiden järjestelyssä hänen hoitamisekseen en nähnyt oikein mitään positiivista. Nyt kun isän kuolemasta on jo 5 vuotta näen niissä sairauden vuosissa positiivisiakin asioita.
Molemmat lapsenikin ehtivät tutustua ukkiin, vaikka ukki ei enää terve ollutkaan. He myös muistavat, että huolehdin isästäni.
Onpas outo näkökulma. Luulen, että monelle omat vanhemmat ovat kuitenkin sen verran rakkaita, ettei heidän hoitamisensa haittaa noin paljoa kuin annat ymmärtää. Lisäksi jotkut kokevat, että omien vähitellen tapahtuva vanheneminen ja kunnon rapistuminen antaa mahdollisuuden myös alkaa pikkuhiljaa hyväksymään sen ajatuksen, ettei heitä kohta enää ole. Tulevaan vanhempien kuolemaan siis päästään henkisesti valmistautumaan, mutta kuitenkin ollaan tukemassa vanhempia viimeisinä hetkinä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että monelle omat vanhemmat ovat kuitenkin sen verran rakkaita, ettei heidän hoitamisensa haittaa noin paljoa kuin annat ymmärtää.
Eiväthän monet välitä vanhemmistaan sen vertaa, että näitä hoitaisivat. Oma ura on tärkeämpi. Vanhemmat hylätään huonokuntoisina laitoksiin ja sitten käydään symbolisilla vierailuilla, jotta voisi sanoa välittävänsä.
Jos nyt säälituulella olet, niin sääli mieluummin niitä, jotka joutuvat elämään, vanhenemaan ja kuolemaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt säälituulella olet, niin sääli mieluummin niitä, jotka joutuvat elämään, vanhenemaan ja kuolemaan yksin.
Jos vanhemmat ovat hoidossa Joensuussa ja itse asuu Helsingissä, niin kuinka usein vanhempien luona todellisuudessa ollaan?
Mun vanhemmat ainakin erehtyvät jos odottavat mun hoitavan heitä kun tulevat vanhaksi. Sori, en auta. Not my problem.
Ei vanhempia ole mikään pakko hoitaa ellei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että monelle omat vanhemmat ovat kuitenkin sen verran rakkaita, ettei heidän hoitamisensa haittaa noin paljoa kuin annat ymmärtää.
Eiväthän monet välitä vanhemmistaan sen vertaa, että näitä hoitaisivat. Oma ura on tärkeämpi. Vanhemmat hylätään huonokuntoisina laitoksiin ja sitten käydään symbolisilla vierailuilla, jotta voisi sanoa välittävänsä.
Kuka jaksaa hoitaa alzheimeriin sairastunutta, joka vaatii 24/7 vahtimista ettei karkaile? Joka on mahdollisesti väkivaltainen ja lyö? Oletko valmis vaihtamaan vaippoja kun vanhemmillasi ei enää ole pidätyskykyä? Kenen kotiin mahtuu sairaalasänky? Ja mikä velvollisuus lapsilla on hoitaa omia vanhempiaan? Sitä on omatkin lapset ja töissäkin on ihan oikeasti pakko käydä jos meinaa elää. Ei kaikki sen uran takia töissä käy. Joskus se laitoshoito vaan on se paras vaihtoehto. Ja miksi ne vierailut olisivat symbolisia? Voihan sitä olla käymättä jos ei välita.
Sääli on ehkä väärä sana, mutta ymmärrän kyllä. Itsekin jo vanhempani hautaan saattaneena, katselen kauhuissani kun ystävät tuskailee vanhojen vanhempiensa kanssa.
En halua, että lapseni hoitavat minua kun olen vanha. Olen sen heille ilmoittanut. Nauttikoon omasta elämästään. Itse olen omista vanhemmistani huolehtinut ja raskasta on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on omaisille hyvä, että ihminen kuolee vanhuuteen. Lapset ovat aikuisia ja osaavat valmistautua kuolemaan, surun sijaan voi kiitollisena muistella vanhempaansa, vanhemman voi myös muuttaa lähelleen, jos haluaa hänestä pitää huolta.
Kenenkään ei ole pakko ottaa vastaan lääketieteen apuja, voit rauhassa kuolla 50v sydän sairauteen
Taidat olla vielä niin nuori ettet ole joutunut hoitamaan iäkkäitä ja sairaita vanhempiasi. Se on nimittäin todella raskasta. Itse sain burnoutin hoitaessani huonokuntoisia vanhempiani. Lapsiperheen raskas arki on pientä siihen verrattuna.
Itse toivon kuolevani pois ennen kuin joudun taakaksi muille.
Tähän länsimaisen dekadenssin ja itseinhon narratiiviin kuuluu monenlaista. Tämä viha omia vanhempia kohtaan on itselleni tähän asti uusi piirre, tosin ehkä tämä on yksittäistapaus ja aloittajalla vain harvinaisen kovat psykoosit tulilla.
Me kaikki olimme onnellisempia sekä ihmisinä että kansakuntana kun ikärakenne oli terveellä pohjalla. Aiemmin perhe ja suku olivat ihmisyksilön luonnollinen viitekehys ja tuki, kun se nyt on korvattu kaikenlaisella hikikomori-sinkku-whatever elämäntavalla ja sosiaalisella medialla. Ennen ympäristö oli puusta ja pahvista. Nyt se on muovista ja sitä on ympärillä niin paljon että on vieraannuttu kaikesta muustakin luonnollisesta. Esimerkiksi kuolema on siivottu laitoksiin pois silmistä ja nämä elämää vihaavat sankarit toivovat joidenkin elävienkin ihmisten terminoivan itsensä.
Petrus kirjoitti:
Tämä viha omia vanhempia kohtaan on itselleni tähän asti uusi piirre, tosin ehkä tämä on yksittäistapaus ja aloittajalla vain harvinaisen kovat psykoosit tulilla.
Mitä vihaa se on, että kauhistelee ajatusta, ettei jaksa hoitaa omia vanhempiaan.
En minä ole tehnyt lapsiakaan, koska en jaksaisi pikkulapsiaikaa, mutta en minä lapsia vihaa. Minusta lapset ovat kivoja.
En usko, että kukaan omien vanhempiensa tai vaikka vakavasti vammaisen lapsensa hoitaja voi rehellisesti väittäää, että homma on mukavaa.
Siksi työ ulkoistetaankin usein veronmaksajille.
Voiko/saako nykyään vielä kuolla vanhuuteen? Lukeeko kuolinsyynä koskaan Vanhuus? Vaikka olisi satavuotias, kuolinsyynä on esim. keuhkokuume.
Aiotko itse ajaa päin kallioleikkausta vai jäädä riipaksi, kun vanhenet?