Kierukka petti ja raskaana, apua!!

Onpa exälläsi ollut pieni mulkku jollei ole tuntenut irronnutta kierukkaa pan*essa.

Aina kannattaa ajatella elämäntilannetta. Aina lapsi ei vaan sovi kuvioon.

Kokemusta on nuorempana tehdystä raskauden keskeytyksestä jolloin tilanne oli samanlainen kuin sinulla. Kadun päätöstä vieläkin, mutta en kadu hetkeäkään sitä mitä nyt elämässäni on sen päätöksen johdosta.

Teit minkä päätöksen hyvää niin tee se omien tunteiden ja halujen pohjalta.

Minulla petti hormonikierukk kesällä. 2 lasta aikaisemmin. Aborttiin päädyimme. Raskaus oli muutenkin hyvin kivulias ja vuoden paljon verta. Kierukka painoi kalvoa jotenkin (irtosi kun sitä yritettiin poistaa) ja lääkäri pelkäsi että tulisi muutenkin keskenmeno. En pystynyt edes kävelemään niillä kivuilla.. Kierukka ja alkio poistettiin kaavinnalla ja uuden sain ilmaiseksi tilalle..

Siis olette naida naksutelleet vaikka ero tulossa?

Kuule ap, useamman lapsen äitinä sanon että helpoin lapsiluku on 2. Kun selviät vauvavaihern rkat 6kk niin huomaat että on itse asiassa helpompaa kahden kanssa. Lapset leikkii keskenään, viihdyttää toisiaan, rakastavat toisiaan - toki välistä nahistellaan.

Tuo lapsesi on ihmevauva, kohtalon osoittama, ja vauva on tullut tänne tuomasn iloa ja rakksutta sinulle. Ota ihmeessä lahja vastaan!

Selviät kyllä, neuvolasta saa apua ja tukea!

Olet selvinnyt ns. alkushokista ja olet sitä mieltä, että tulisit katumaan aborttia lopun ikäsi. Mieti, harkitse, punnitse.  Sinulla on oikeus muuttaa mielipidettäsi ja toimia sen mukaan.

Itselläni on lopulliseksi tarkoitettu ehkäisy pettänyt. Minullle oli hyvin selkeää, että lapsiluku on täynnä ja että keskeytyksen haluan. Harkinta aikaa minulla oli n. 2 viikkoa, päätös tuona aikana pysyi. Kadutttanut ei ole. Haluan vain antaa näkökulman, että ei-toivotun raskauden keskeytys ei aina ole naisen loppuelämää mullistava trauma.

Teitä oli viimeksi 2 aikuista kun se 1.lapsi syntyi ja ette selvinneet vaan tuli ero.

Nyt sinä olisit yksin ja lisänä on jo yksi pieni lapsi. 

Oletko varma että jaksat sitä rumbaa? Ja terveen lapsen kanssa pärjää aina jotenkuten mutta entä jos lapsi ei olekaan terve.

Riittääkö rahat vai onko elämä 2 lapsen kanssa yhtä kituuttamista vuodesta toiseen?

Minun milestäni ei riitä että selviää vauvavuodesta vaan pitää selvitä n.20 seuraavasta vuodesta. Lapset pitää kasvattaa ja kouluttaa. Jokaisesta vauvasta kasvaa myös enemmän tai vähemmän vaativa teini.

Sinulla oli ehkäisy juuri sen takia että et halunnut lasta.

Jos päädyt aborttiin niin turha jäädä siihen vellomaan. 

Mutta päätit niin tai näin niin sen ratkaisun kanssa pitää sitten elää eikä surra loppuelämää aborttia tai lapsen pitämistä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on etteivät naiset koskaan ota opikseen viisaudesta "Don't have sex with your ex."? Onko niitä huippumiehiä muka niin vähän, että vaikka ovat mu*kkuja niin niiden kanssa on pa*eskeltava eron jälkeenkin?

Mikä siinä on etteivät toiset osaa keskustella ollenkaan, on vain tarve päästä besserwisseröimään ja ilkkumaan?

Ihmeellisiä nää aloitukset; tullaan tänne huutamaan apua! 😡

Sinulla on oikeus mielipiteeseesi olipa se sitten kaikkien pohdintojen jälkeen sama kuin alussa tai eri.

Minä tulin raskaaksi viime keväänä kuparikierukasta huolimatta. Järkytys oli valtava. En todellakaan tiennyt mitä tehdä, kaikki vaihtoehdot tuntuivat ihan yhtä mahdottomilta. Meillä oli jo kouluikäiset lapset, elämä helppoa eikä mitään halua palata vauva-aikaan.

Ja sitten silti päädyimme siihen, että raskaus sai jatkua. Muistaakseni kantava ajatus oli, että kolmas lapsi vie joitakin mahdollisuuksia perheeltämme hetkeksi, mutta abortti vie mahdollisuuden tuntea tämä tyyppi kokonaan.

Tämä ratkaisu oli meidän kohdalla oikea, vaikka edelleenkin harmittaa, että siihen tilanteeseen edes joutui. Tai siis ehkäisyn pettäminen oli kyllä todella kamala kokemus. On epäreilua siihen tilanteeseen joutua.

Mutta se on sinun kehosi, sinun valintasi.

Pidä lapsi, mikäli ajatus abortista ahdistaa.

Ties vaikka päätyisitte vielä exän kanssa yhteen joskus vuosien päästä.

Sinulla on mahdollisuus antaa esikoiselle täyssisarus. Se olisi suuri voima elämän polulle. Mutta harkitse ja Punnitse omat voimavarasi.

Tsemppiä, päätitpä kummin päin tahansa.

Olemme tulleet yhteisellä päätöksellä tulokseen, että lapsi pidetään. Molemmille tilanne oli aluksi järkytys, mutta pahimman tunnemyräkän jälkeen raskaus ei olekkaan niin paha asia. Vaikka emme yhteistä taivalta enään jatka, ei se estä sitä etteikö molemmat kykenisi osallistumaan lasten hoitoon ja kasvatukseen. Raskaus oli myöskin oletettua pidemmällä ja keskeytykseen olisi tarvinnut hakea erityislupaa. Arki yhden lapsen kanssa on mennyt loistavasti yksin ja yhdessä, suhde tuli päätökseen muista syistä. Lapsi, tai vauva-ajan "vaikeudet" eivät siis ollut syy eroon mitä joku epäröi.