Mää oon niin huono äiti ja en osaa pitää mistään huolta ja olen ihan loppu.
Joka ikinen päivä jotain. Mies tulee kotiin ja saa valittaa milloin mistäkin. Lapset on hajottaneet tietokoneen näytön kun ovat kiivenneet pöydälle ja pleikkarin lukupään on joku hajottanut ja lumiharja on hukassa ja auton ovet oli lukossa ja missä on avain ja kaikki on hukassa ja vessasta ei panna valoja pois ja tiskit on altaassa ja ihan limaisia kun niihin on laskettu vettä päälle ja kaikki on ihan päin peetä.
Mä en jaksa.
Kuinka hankalaa on siirtyä korvikkeeseen??
Vauva 2kk.
Lapsia neljä ja minä olen ihan surkea. Mies olisi tasan pätevämpi.
Kommentit (20)
Miten muut saa kasvatettua lapsistaan sellaisia ettei ikinä satu mitään?
Mikä mussa on vikana kun en kerkiä vahtimaan jos joku ulkona ottaa isin lumiharjan tai työkalun?
Kaikkien muiden kotona sattuu ja tapahtuu ihan yhtä lailla. Ei teidän koti ole ainoa. Voit ehdottaa miehelle, että hän jää kolmen kuukauden päästä vanhempainvapaalle huolehtimaan kaikesta, sittenpä näkee.
Korvikkeeseen on helppo siirtyä. Vauvakin saa taatusti tarpeeksi ravintoa ja nukkuu hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Miten muut saa kasvatettua lapsistaan sellaisia ettei ikinä satu mitään?
Mikä mussa on vikana kun en kerkiä vahtimaan jos joku ulkona ottaa isin lumiharjan tai työkalun?
En usko, että kovin moni ehtii vastasyntyneen kanssa vahtimaan täydellisesti kolmea liikkuvaa lasta. Mitä mies sanoo, jos ilmoitat, että hänen on laitettava tavaransa turvaan, että sinä et vastaa niistä.
Ja ehkäisystäkään et osaa huolehtia... priorisoisin sen nyt ens hätään.
Nonni, laita se mies hommiin vaihteeks ja mene sinä lomalle. Vaikka viikonlopuksi.
Mulla oli vastasyntynyt,7 isompaa lasta,valittava ukko ja maatila hoidettavana.Paloin loppuun.Ukko sai lähteä ja maatilakin.
Vierailija kirjoitti:
Nonni, laita se mies hommiin vaihteeks ja mene sinä lomalle. Vaikka viikonlopuksi.
Menisin, mutta imetän.
Musta toi arvostelu nyt vaan tuntuu aivan helvatin pahalta.
Eikö toi ole merkki siitä, että asiat, joita on elämässä, ovat asioita, joista ei sisimmässään välitä?
Nytkin oli ruoka valmiina ja kahvit keitettynä kun tuli töistä, oli siivottu ja ulkoilu. Tää tulee kotio naama ylpeänä ja taas oli valitettavaa. Kun sitten suutun, olen tietysti ihan kamala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nonni, laita se mies hommiin vaihteeks ja mene sinä lomalle. Vaikka viikonlopuksi.
Menisin, mutta imetän.
Musta toi arvostelu nyt vaan tuntuu aivan helvatin pahalta.
Sano miehelle, että mikä sut oikeuttaa arvostelemaan? Jos sanoo, että "no ne asiat, jotka sä teet väärin" niin sanot, että niihin tarvitset tukea, että saa arvostella miten paljon tahtoo, mutta se ei tule tuomaan mitään muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nonni, laita se mies hommiin vaihteeks ja mene sinä lomalle. Vaikka viikonlopuksi.
Menisin, mutta imetän.
Musta toi arvostelu nyt vaan tuntuu aivan helvatin pahalta.Sano miehelle, että mikä sut oikeuttaa arvostelemaan? Jos sanoo, että "no ne asiat, jotka sä teet väärin" niin sanot, että niihin tarvitset tukea, että saa arvostella miten paljon tahtoo, mutta se ei tule tuomaan mitään muutosta.
Ja jos siitä suuttuu, niin et sääli yhtään.
Välität ihan liikaa siitä, mitä mies tuntee, tai on mistäkin mieltä. Nyt lopetat sen, siinä on aikuinen ihminen pikkulapsen asussa, joka ei osaa käytöstapoja. Hoitakoot itsensä kuntoon itse, et välitä siitä enää yhtään! Oot välittänyt ihan LIIIKAA, rakas ap.
Vierailija kirjoitti:
Nytkin oli ruoka valmiina ja kahvit keitettynä kun tuli töistä, oli siivottu ja ulkoilu. Tää tulee kotio naama ylpeänä ja taas oli valitettavaa. Kun sitten suutun, olen tietysti ihan kamala.
Joo, välität ihan liikaa miehen tunteista. Eihän noi edes ole mitään tunteita, vaan kasa pskaa.
En ne nyt ihan kaikki ole sinun syytäsi. Ole itsellesi armollinen ja yYritä ottaa rauhallisesti, että itse jaksaisit. Lasten ollessa noinkin pieniä sitä vaan sattuu ja tapahtuu koko ajan kaikenlaista. Pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Mies ei ehkä osaa asettua asemaasi. Se, että lapset saa pidettyä hengissä ja hyvävointisina on nyt tärkeämpää kuin se, että tiskiallas kiiltää tai vessaan on jäänyt valot päälle.
(usein vessoissa on loistelutkivalot tai ledit, joiden molempien elikaari lyhenee sammuttamisista, ja usein suositellaankin niiden jättämistä päälle tilassa, jossa usein käydään, kuten wc)
Vierailija kirjoitti:
Eikö toi ole merkki siitä, että asiat, joita on elämässä, ovat asioita, joista ei sisimmässään välitä?
Eli noi miehen ns. tunteet, jotka ei edes ole miehen tunteita, vaan kilo pas-kaa.
Älkää nyt ainakaan lisää lapsia tehkö! Opettele arvostamaan itseäsi ja työtäsi lasten kanssa, sano
suoraan miehellesi miltä sinusta tuo syyllistäminen tuntuu. Sano ettet suostu kuuntelemaan ollenkaan
turhaa valitusta hänen taholtaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö toi ole merkki siitä, että asiat, joita on elämässä, ovat asioita, joista ei sisimmässään välitä?
Niin se taitaa olla.
Vierailija kirjoitti:
En ne nyt ihan kaikki ole sinun syytäsi. Ole itsellesi armollinen ja yYritä ottaa rauhallisesti, että itse jaksaisit. Lasten ollessa noinkin pieniä sitä vaan sattuu ja tapahtuu koko ajan kaikenlaista. Pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Mies ei ehkä osaa asettua asemaasi. Se, että lapset saa pidettyä hengissä ja hyvävointisina on nyt tärkeämpää kuin se, että tiskiallas kiiltää tai vessaan on jäänyt valot päälle.
(usein vessoissa on loistelutkivalot tai ledit, joiden molempien elikaari lyhenee sammuttamisista, ja usein suositellaankin niiden jättämistä päälle tilassa, jossa usein käydään, kuten wc)
No niinpä.
Kaava on aina sama.
Mies nalkuttaa ja naputtaa, niin minulle kuin lapsillekin, johon minä vastaan että onko se nyt niin vakavaa ja voisiko vähän hellittää, kun kuitenkin ei tässä mitään hätää ole, vaikka nyt vessaan jäisikin valo, niin vastaus on aina että olen leväperäinen ja en välitä mistään mitään.. Tuntuu muuten helvatin pahalta kuulla että on toisen mielestä Hullu otti joka ei vaan välitä mistään mitään. Ja totta ihmeessä välitän.
Kuin olisin joku typerys ja hänen palvelijansa, henkilökuntaa mitä sättiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ne nyt ihan kaikki ole sinun syytäsi. Ole itsellesi armollinen ja yYritä ottaa rauhallisesti, että itse jaksaisit. Lasten ollessa noinkin pieniä sitä vaan sattuu ja tapahtuu koko ajan kaikenlaista. Pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Mies ei ehkä osaa asettua asemaasi. Se, että lapset saa pidettyä hengissä ja hyvävointisina on nyt tärkeämpää kuin se, että tiskiallas kiiltää tai vessaan on jäänyt valot päälle.
(usein vessoissa on loistelutkivalot tai ledit, joiden molempien elikaari lyhenee sammuttamisista, ja usein suositellaankin niiden jättämistä päälle tilassa, jossa usein käydään, kuten wc)
No niinpä.
Kaava on aina sama.
Mies nalkuttaa ja naputtaa, niin minulle kuin lapsillekin, johon minä vastaan että onko se nyt niin vakavaa ja voisiko vähän hellittää, kun kuitenkin ei tässä mitään hätää ole, vaikka nyt vessaan jäisikin valo, niin vastaus on aina että olen leväperäinen ja en välitä mistään mitään.. Tuntuu muuten helvatin pahalta kuulla että on toisen mielestä Hullu otti joka ei vaan välitä mistään mitään. Ja totta ihmeessä välitän.
Kuin olisin joku typerys ja hänen palvelijansa, henkilökuntaa mitä sättiä.
Hullu=Hulsvotti.
Googlaappa sana narsisti ja henkinen väkivalta. Youtubeen voi kanssa laittaa. Pahalta kuulostaa.... :(
Voi ei :( voimia sulle! Kuulostaa ihan normaalilta, paitsi toi miehen valittaminen, ei todellakaan ole reilua jos olet kotona vauvan ja kolmen isomman kanssa. Älä todellakaan syyllisty miehen valituksista, hän voi laittaa omat tavaransa turvaan ihan itse. Kun mä olin 2kk vauvan ja YHDEN isomman kanssa kotona niin en saanut mitään tehtyä paitsi lapset hoidin hyvin, mies toi mulle ruoatkin kotiin. Ja tuo on mielestäni ihan normaalia, sen sijaan ei ole normaalia että hoidat kaiken vastasynnyttäneenä ja toinen vaan valittaa.