Miksi mun terapeutti vaan myötäilee, mutta ei auta

Vierailija kirjoitti:

Se odottaa, että sä tajuat itse ratkaisut ongelmiisi.

Ihan ok. Mutta kyllä sen terapeutin pitää sen jälkeen sanoa mitä hyvää ja mitä ongelmallista ap:n keksimässä ratkaisussa on. Ja pitää myös auttaa näkemään vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Jos näin ei tapahdu, niin terapeutti on huono. Ei kaikki ihmiset ole hyviä työssään. Ei kaikki hierojat ole hyviä, eikä opettajat, eikä lääkärit, eikä siivoojat, jne.

Kannattaa kertoa tuosta terapeutillesi. Ei se muuten tiedä.

Kivikissa mikä  siinä on sulle ylivoimaista tajuta että' SUN pitää tehdä se työ? Terpan tehtävä ei ole tarjota sulle vastauksia vaan sun pitää IHAN ITSE hiffata jutut. Sä et sitä tee koska sun pitäis sitten myös myöntää että olet itse kohdellut ihmisiä väärin eikä  sun psyyke kestäis sitä.Edelleen siirrät vastuuta muille. Sinä et edisty, koska et ota vastuuta etkä  tee sitä  työtä mikä sun pitäis tehdä.Ei tuosta terapiasta ole apua koska olet denialisti ja vastuunpakoilija.Sori vaan. Jos paisetta ei puhkaise, mätä ei pääse ulos.Sä vaan kasvatat sitä paisetta ja olet sen takia pilannut jo lastesi lapsuuden ja ison osan exäsi elämää.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin tehtävä ei ole tarjota valmiita ratkaisuja ongelmiin. Terapia auttaa asiakasta löytämään itse keinoja ja ratkaisuja selvitä ja selvittää asioitaan. Jos tuntuu että terapiakäynnit eivät anna riittävästi niin kannattaisiko tästä keskustella siellä terapiassa, kertoa toiveita mitä haluaisi terapialta ja miksi tuntuu että ei nyt sitä saa. Terapeutti kun ei ole ajatustenlukija. 

Mua rupesi kiinnostamaan, millaisia keinoja terapeutit sitten käyttävät? Mulla taustalla rankkoja kokemuksia nuoruudessa ja oon kokenut että ne on vaikuttanut toimintaan ja persoonallisuuteen siten, että olen alisuoriutunut elämässä (vaikka siis olen ihan OK menestynyt ja perheellinen), mutta rahkeita olisi ehkä enempäänkin. En vain osaa hyödyntää oikein resurssejani. Itse kaipaisin ihan konkreettisia neuvoja ja mielipiteitä sekä uusia näkökulmia, mutta ilmeisesti näitä terapeutti ei ilmeisesti tarjoa? Ei todella yhtään kiinnosta istua ja vatvoa jotain menneisyyden tapahtumia jos yksi vain nyökyttelee ja hymistelee. Toiset saavat apua asioiden pyörittelemisestä ja vatvomisesta, mutta itse kaipaan ennen kaikkea konkretiaa. Harmi jollei tällaista apua ole tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Te olette kaikki niin tyhmiä että ette ymmärrä koko terapeutilla käymisen ideologiaa.

Ehkä siellä ei olla etsimässä terapeutilla käymisen ideologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin tehtävä ei ole tarjota valmiita ratkaisuja ongelmiin. Terapia auttaa asiakasta löytämään itse keinoja ja ratkaisuja selvitä ja selvittää asioitaan. Jos tuntuu että terapiakäynnit eivät anna riittävästi niin kannattaisiko tästä keskustella siellä terapiassa, kertoa toiveita mitä haluaisi terapialta ja miksi tuntuu että ei nyt sitä saa. Terapeutti kun ei ole ajatustenlukija. 

Mua rupesi kiinnostamaan, millaisia keinoja terapeutit sitten käyttävät? Mulla taustalla rankkoja kokemuksia nuoruudessa ja oon kokenut että ne on vaikuttanut toimintaan ja persoonallisuuteen siten, että olen alisuoriutunut elämässä (vaikka siis olen ihan OK menestynyt ja perheellinen), mutta rahkeita olisi ehkä enempäänkin. En vain osaa hyödyntää oikein resurssejani. Itse kaipaisin ihan konkreettisia neuvoja ja mielipiteitä sekä uusia näkökulmia, mutta ilmeisesti näitä terapeutti ei ilmeisesti tarjoa? Ei todella yhtään kiinnosta istua ja vatvoa jotain menneisyyden tapahtumia jos yksi vain nyökyttelee ja hymistelee. Toiset saavat apua asioiden pyörittelemisestä ja vatvomisesta, mutta itse kaipaan ennen kaikkea konkretiaa. Harmi jollei tällaista apua ole tarjolla.

Ainakin mulla se on aina kaatunut siihen, että olen merkittävästi terapeuttia älykkäämpi ja enemmän erilaisia elämäntilanteita kokenut. On tuntunut joskus siltä, että terapeutti pelkää minua.

Mulla on aivan daiju terapeutti. Se esitteli käsitöitään mulle ja toimittaa omia asioitaan.

Ei osaa mitään.

Terapeutin ei kuulu neuvoa, mutta hänen pitää osata esittää sellaisia kysymyksiä, että itse pääsee omassa ajattelussaan eteenpäin.

Mua rupesi kiinnostamaan, millaisia keinoja terapeutit sitten käyttävät? Mulla taustalla rankkoja kokemuksia nuoruudessa ja oon kokenut että ne on vaikuttanut toimintaan ja persoonallisuuteen siten, että olen alisuoriutunut elämässä (vaikka siis olen ihan OK menestynyt ja perheellinen), mutta rahkeita olisi ehkä enempäänkin. En vain osaa hyödyntää oikein resurssejani. Itse kaipaisin ihan konkreettisia neuvoja ja mielipiteitä sekä uusia näkökulmia, mutta ilmeisesti näitä terapeutti ei ilmeisesti tarjoa? Ei todella yhtään kiinnosta istua ja vatvoa jotain menneisyyden tapahtumia jos yksi vain nyökyttelee ja hymistelee. Toiset saavat apua asioiden pyörittelemisestä ja vatvomisesta, mutta itse kaipaan ennen kaikkea konkretiaa. Harmi jollei tällaista apua ole tarjolla.[/quote]

On kyllä tarjolla. Esimerkiski ratkaisukeskeinen terapia keskittyy tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Painopiste ei ole menneisyydessä. Suosittelen.

Kelan tukea saa vain sen tietyn ajan. Älä tuhlaa sitä noin huonoon terapeuttiin. Aivan kuten täällä on jo sanottukin, ensin kerrot hänelle tyytymättömyytesi ja jos mikään ei muutu tai hän edustaa jotain psykoanalyysiä jossa vain kuunnellaan, alat hakea uutta auttajaa. Kävin itse pari vuotta terapeutilla, joka yhdisteli kognitiivista/ratkaisukeskeistä toimintatapaa tarpeen mukaan. Hän oli äänessä lähes yhtä paljon kuin minäkin, kyseli, kommentoi, kannusti ja välillä vähän potkikin vauhtiin.

Terapiasuuntauksia on erilaisia, samoin terapeutteja on monista erilaisista koulutustaustoista. Itse olen hiljattain aloittanut terapian ja minulle psykiatri suositteli ratkaisukeskeistä (kognitiivista terapiaa). Terapeuttia etsiessäni huomasin, että terapeuteista kaikki eivät olekaan taustaltaan psykologeja kuten kuvittelin. Joukossa on mm. psykiatrisia sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja teologeja. Nk. kevyempänä apuna olen aiemmin käynyt useamaankin psyk. sh:n juttusilla eikä niistä käynneistä ole ollut juurikaan hyöytyä, joten en halunnut tällaisella koulutuksella olevaa terapeutiksi. En myöskään halunnut ketään kovin nuorta, koska ongelmani ovat sellaisia, että vaatii vähän elämänkokemusta, että asioita pystyy käsittelemään. Ihan helppoa ei ollut löytää toiveideni mukaista terapeuttia, mutta lopulta onnistuin.

Eli ei varmaan kannata lannistua, vaan tarvittaessa vaihtaa terapeuttia, jos yhteistyö ei toimi. Ja miettiä millaisen henkilön kanssa voisi onnistua paremmin.