Lue keskustelun säännöt.
Miksi "osaan" runoilla vain, jos yritän tehdä tahallaan huonon runon?
19.01.2018 |
En osaa runoilla. En kerta kaikkiaan. En vain osaa ajatella mitään asiaa sopivalla syvällisen ja kauniin yhdistelmällä, että siitä saisi runon.
AV:llä oli tässä joskus keskustelu, jossa piti tehdä tahallaan huonoja runoja. No, minähän läpällä osallistuin kyseiseen keskusteluun, ja tapahtui jotain ihmeellistä: niistä runoista tuli suorastaan melkeinpä hyviä (siis omasta mielestäni).
Mistä se voi johtua, että jos yrittää oikein läpällä tehdä tahallaan huonoa runoa, jossa ei ole oikeasti mitään järkeä, niin siitä tulee melkeinpä hyvä, mutta jos oikeasti yrittää, niin saa vain joko jotain ärsyttävän tekotaiteellista ja kiusallista aikaan tai sitten muuten vain täyttä kuraa?
Kommentit (11)
Yhy-yy. Itse olen kirjoittanut jo useampaan kertaan palkittuja runoja, joten älä mussuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole muutenkaan yhtään luova, ja se yrittäminen tappaa sen vähäisenkin luovuuden, eli menen sellaiseen lukkoon, etten keksi mitään. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Yhy-yy. Itse olen kirjoittanut jo useampaan kertaan palkittuja runoja, joten älä mussuta.
Millä logiikalla saisin mussuttaa enemmän sitten, jos sinä et olisi kirjoittanut palkittuja runoja? Ap.
Onko kellään tätä sama asiaa? Älkää nyt minuun keskittykö, innostuin vain liikaa kertomaan omaa kokemustani niin, että vaikuttaa siltä, kuin haluaisin minua analysoituvan, vaikka oikeasti tämä asia itsessään on se, mikä kiinnostaa. Oletteko siis huomanneet samaa, että heittäessänne luovan homman velliksi siitä tulee hyvä, mutta yrittäessänne saada jotain luovaa aikaan, siitä tulee huono, ja mistä luulette sen johtuvan? Ap.
"Raha ratkaisee kun
Sauli työttömän pään katkaisee."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kököttimeeni osui karuselli
Se oli aivan kuin tikkari ojassa
Siellä mutien keskellä
on monta sammakkoa
Kursiivilla kirjoitan niiden nimet
ja ne näyttävät taiteellisilta
^ Oliko hyvä? Oli tarkoitus olla huono.
Kai se on jonkinlaista paineen poistumista ja vapautumista, kun antaa itselleen luvan olla huono ja yrittämättä. Sitten voikin saada jotain hyvää aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska elämä lyö,
elämä kylmää.
Sikiunesta sikkurasilmät aukeaa.
Älä koskaan,
koskaan
unohda, kuinka pääskyset.
Olet vapaa.
Kaipa se on jonkunlainen luovuuden edellytys että ei yritä esittää fiksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piru vie
Tämä oli väärä tie
Punainen nestekaasu varoittaa
En usko sitä, sillä olen
En kerro mitä olen.
En kuitenkaan onnistu tekemään niistä huonoista runoista hauskalla tavalla huonoja, toisin kuin jotkut muut siinä keskustelussa. Ap.