Miksi mä olen vahva vain ajatuksissani? Miksi mä annan miehen alistaa?

Mua hävettää se millainen tossukka musta on tullut:

tänäänkin mies tuli hinkkaamaan itseään mua vasten

" tekis kulta mieli vähän.."

No mun ei tehnyt mieli yhtään, MUTTA SILTI mä makasin sängyssä ja voihkin miehen mieliksi ja esitin yhden Oscarin arvoisen ison Oon...



Miksi mä pidän kulissia yllä että kaikki on meillä kotona hyvin, kun todellisuudessa kaikki on niin päin hevon vittua kuin voi vaan olla!



Miksi mä esitän että olen onnellinen, kun mä olen todellisuudessa niin ahdistunut ja surullinen.



Olenko mä haalinut liian paljon,liian varhain?



Tuntuu että olen mieheni kanssa ihan vaan tottumuksesta,kun kerran yhdessä on oltu jo 9vuotta,niin ollaan sitä edelleenkin..



Milloin tää kaikki romahtaa?



-Kahden pienen lapsen äiti vm.82-



ps..laitoin jopa irc;iin sellaisia kauniita kiiltokuva kuvia perheestäni vaikka todellisuudessa sinne voisin laittaa kuvia jotka on otettu tunti sen jälkeen kun mies on antanut mulle selkään kun hänellä on ollut paha olla...en jaksa enää esittää!