Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Puolison työajat ne vain venyy ja paukkuu. Työn piti alunperin olla päivätyötä, ja kun väkeä oli jossain vaiheessa enemmän, työ olikin kuvaillun kaltaista ja osui suunnilleen ajalle 7-17, vähän vaihdellen.

Jossain vaiheessa väkeä vähennettiin, ilmeisesti väliaikaisesti. Kuitenkin puoliso joutuu hoitamaan ne ns. aiempaan verraten ylimääräiset tehtävät omien hommiensa lisäksi ja tämä väliaikaisuus on jo kestänyt ja kestänyt...

Puolisoni alkaa olla itse todella väsähtänyt. No varmaan, kun työaika huitelee jatkuvasti jossain 13h kieppeillä. Muuten hommat eivät tule tehdyksi, ja asiasta tulee sanomista (muutamille muille ilmeisesti tullutkin palautetta, kun "tyynesti" lähteneet kotiinsa työajan päättymisen jälkeen). Toisaalta työnantajan mukaan ylityötunteja ei saisi tulla ja ilmeisesti niiden maksamiseen ei olla halukkaita. Työntekijätasolla ongelma on sama kaikilla.

Huolettaa siis puolison jaksaminen. Toisaalta ongelma on myös se, että olen itsekin työelämässä ja meillä on neljä lasta. Oma työni on vuorotyötä ja työajat epäsäännölliset. Lapsista yksikään ei ole vielä sen ikäinen, että pärjäisi kotona useamman tunnin ilman aikuista (vanhin aloittaa syksyllä esikoulun). Lapset ovat tietysti päivähoidossa ja nuo hoitokuviot vaatii jatkuvaa sumplimista ja järjestelyä. Viime aikoina on myös jouduttu usein turvautumaan johonkin sukulaiseen, joka on esim. iltavuoroni aikana voinnut hakea lapset aikaan x, ja hoitanut heitä puolison töihin loppumiseen saakka. Hyvä, että on saatu apua, mutta minusta ei ole ihan tarkoituksenmukaista että suht. pienet lapset on hoidossa kellonympäryksiä, tapahtuipa hoito sitten päiväkodissa tai sukulaisen luona.

Ongelma on myös se, etten minä voi koskaan suunnitella mitään, en yhdessä enkä perheelle, koska niistä saamarin työajoista ei ikinä ole täyttä varmuutta!!! Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun joku oma sovittu meno sen takia peruuntuu. Puoliso tietää tämän sanomattakin, ja on hyvin pahoillaan. Ei kuitenkaan voi tilanteelle mitään.

Miksi sitten kirjoitan tänne? Jotta voisin purkaa omia tunteitani. Ja toisaalta mietin, käynkö nyt ensin tiukan keskustelun puolison kanssa ja käytän häntä pysymään tiukkana myös esimiehen kanssa. Kyllä kai tähän joku ratkaisu pitäisi löytyä, ei kai se voi niin olla että työ ohjailee koko perheen elämää tällä tavalla...

  • ylös 2
  • alas 0

Kommentit (3)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla