Äiti, mitä jos ainoa lapsesi ei halua lapsia?

Ap, tämähän on sinun yksityisasiasi.

Voit sanoa kaikille vauvauteluja esittäville, että lapsettomuus ei ole sinulle ongelma, toivottavasti se ei ole sitä kysyjällekään.

Tämän vastauksen antoi jo kauan sitten eräs äskettäin 81 vuotta täyttänyt erittäin tunnettu henkilö, kun häneltä tiedusteltiin, miksi hänellä ei ole lapsia.

Olen tätä asiaa välillä miettinyt, vaikka lapseni on vasta 14. Itsekkäästi ajatellen harmittaisi, koska totta kai haluaisin olla isoäiti sitten joskus ja muodostaa läheisen suhteen lapsenlapseeni. Mutta sen verran on veloja lähipiirissä, että olen ymmärtänyt täysin erinäiset syyt päätöksen takana ja ymmärrän, että ihan tarpeeksi saa kokea juuri tuota vähättelyä ja vakuuttelua asioiden järjestymisestä kun vaan sen lapsen tekee jne., että en ikimaailmassa painostaisi lastani mihinkään suuntaan. Ei asia minua harmittaisi, tuen lastani kaikissa päätöksissään koskien hänen omaa elämäänsä (pl. jos päätös koskisi esim. huumeiden aloittamista :D ).

En kuitenkaan itsekään ole mitenkään äidillinen hahmo joten pääsisin varmasti asiasta nikottelematta yli.

Meillä käännös ei ole lapsia juuri tuosta samasta syystä kuin AP:llä. Tai no myös niistä syistä, että minä en halua olla raskaana tai synnyttää, en halua olla kotona lapsen kanssa. Ja vaikka se vauva vuosi kestää muka vaan sen vuoden niin sen jälkeen menee vielä monta vuotta ennen kuin lapsi on itsenäinen.

Ja tuo vähättely asiasta on raivostuttavaa. "Äitiys on niin ihanaa, päivääkään en vaihtaisi pois" mä tiedän monta jotka jättäisi lapset tekemättä nyt jos saisivat päättää. Yksi ystävä totesikin että hänellä ei olisi lapsia jos ei olisi typerässä rakkauden huumassa sitä tehnyt. Mies lähti toisen matkaan vauvan ollessa muutaman kuukauden

Vierailija kirjoitti:

Olen tätä asiaa välillä miettinyt, vaikka lapseni on vasta 14. Itsekkäästi ajatellen harmittaisi, koska totta kai haluaisin olla isoäiti sitten joskus ja muodostaa läheisen suhteen lapsenlapseeni. Mutta sen verran on veloja lähipiirissä, että olen ymmärtänyt täysin erinäiset syyt päätöksen takana ja ymmärrän, että ihan tarpeeksi saa kokea juuri tuota vähättelyä ja vakuuttelua asioiden järjestymisestä kun vaan sen lapsen tekee jne., että en ikimaailmassa painostaisi lastani mihinkään suuntaan. Ei asia minua harmittaisi, tuen lastani kaikissa päätöksissään koskien hänen omaa elämäänsä (pl. jos päätös koskisi esim. huumeiden aloittamista :D ).

En kuitenkaan itsekään ole mitenkään äidillinen hahmo joten pääsisin varmasti asiasta nikottelematta yli.

Harmittaisi ja ei harmittaisi... No ehkä totta just noin. Itsekkäästi ajatellen hieman harmittaisi, mutta ei harmittaisi niin että toisin mitään pettymystä lapsen tietoon.

Suvun sammumisesta, oon joskus miettiny sitä että että kun suku sammuu tai henkilö jättää lisääntymättä, samalla katkeaa neljä miljardia vuotta kestänyt ketju. Huima ajatus että meidän elossa olevien ihmisten ja muiden olentojen geenit on varsinaisia voittajia.

Vierailija kirjoitti:

Sukulinjan päättyminen on ehkäpä huonoin syy ikinä hankkia lapsia. Lapset on elinikäinen sitoomus. Jos et tätä halua tai ole tähän valmis ei kannata hankkia lapsia. Ei niitä lapsia kannata hankkia silläkään mielellä, että entäs jos sitten joskus kaduttaa ettei ole lapsia. No sitten kaduttaa tai ei. Voi olla että se lasten hankkiminen kaduttaa. Näiden valintojen kanssa sitten vaan on elettävä.

Näinhän se on. Minä lankesin noista, vääristä syistä tuohon lapsinormiin aikana, jolloin muunlaisia ratkaisuja ei kertakaikkiaan ymmärretty etenkään naisen kohdalla.

Lapsi on jo itsenäinen aikuinen. Sain yhden lievästi erityistarpeisen, on rakas ja suku jatkui, mutta noin 20 vuotta kovennettua vastuuta oli todella raskasta ilman kutsumusta äitiyteen. Vaihtaisin pois pitkiäkin ajanjaksoja, mm. koko murrosiän.

Lapsenlapset eivät ole minun asiani, mutta nyt velvollisuuteni hoidettuani en niitä mitenkään innolla odota. Nyt on minun vuoroni tehdä elämälläni mitä tahdon.

Mä olen itse se ainoa lapsi joka ei ole hankkinut lapsia. Äiti ei ole ikinä sanallakaan vihjannut että häntä harmittaisi, lapsettomuuspäätöksestäni on hänelle kerrottu jo joskus kun olin noin 15v. Aikoinaan kuulemma työkaverit esitteli niiden lastenlasten kuvia, mutsilla oli kuvat musta ja koirista. Isää ei olis voinut vähempää kiinnostaa lapsenlapset, eli en varmaan ole tuottanut minkäänlaista pettymystä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse se ainoa lapsi joka ei ole hankkinut lapsia.

...ja tosiaan, mun isän puoleinen suku sammuu mun kohdalle.

Olisin kai hieman pettynyt sitä lapselleni näyttämättä. Tai no, ehkä kumminkin vähentäisin yhteydenpitoa niin pikkuhiljaa ettei sitä ehdi tajuta.

Kun itsellä on 16, 13 ja 10v lapset niin vauva-aika on kyllä niin hämärä muisto jossain menneisyydessä, että ei oo tosikaan... mutta äitiys on päivä päivältä hienompaa.

Minulla on kaksi lastenlasta ja olisi jäänyt ja jäisi kyllä suunnaton määrä rakkautta, kokemuksia, iloa, arkea ja juhlaa kokematta ellei heitä olisi.

Varmaankin olisi mieheni kanssa toimittu sitten varamummona ja -pappana, heistäkin taitaa olla nykyisin pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisin kai hieman pettynyt sitä lapselleni näyttämättä. Tai no, ehkä kumminkin vähentäisin yhteydenpitoa niin pikkuhiljaa ettei sitä ehdi tajuta.

Jos et saa lapsenlasta, et halua pitää yhteyttä ainoaan lapseesi? Kummallista logiikkaa.

Mitä väliä? Ei kuulu minulle haluaako lapseni hankkia lapsia. Minulla on lapseni, olen sen asian siis saanut kokea. Lapsenlapsista en osaa haaveilla. 

Se olisi minulle kova paikka, toivon kovasti lapsenlapsia. Sille ei kuitenkaan mitään voi, eikä aina saa mitä haluaa. Jokainen tekee päätöksen itse ja se on vaan pakko hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

No sikäli olen jäävi, koska minulla on 3 lasta, mutta kukaan heistä ei aio hankkia lapsia. Ei minua haittaa, vaikka lapsista tykkäänkin. Toivon että tekevät miten itse haluavat.

Tulevaisuus jopa hieman pelottaa, että voi olla hyvin fiksu päätös olla lisääntymättä. ( Lapseni ovat aikuisia ja nuoria aikuisia).

Minulla on myös kolme lasta, eikä kukaan heistä ole oikein lämmennyt ajatukselle lapsista. Itse kuvittelin aikanani, että tulen saamaan lapsenlapsia, kun lapsia on kuitenkin kolme, mutta tällä hetkellä ei näytä siltä. Minulla ei kuitenkaan ole asiaan mitään sanomista, jokainen päättää itse haluaako lapsia vai ei. Niinpä en vihjaile lapsenlapsista ja omista toiveistani mitään, lapset eläkööt elämäänsä omien toiveidensa mukaan.

Perhe ei ole kaikkien haave. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta jatkaa sukuasi. Jokaisen tulisi keskittyä omaan elämäänsä, tehden siitä hyvä, eikä toteuttaa muiden toiveita. Itse olen onnellinen siitä, että lapseni voivat hyvin ja tekevät elämässään sitä mistä ovat unelmoineet.

Vierailija kirjoitti:

No sikäli olen jäävi, koska minulla on 3 lasta, mutta kukaan heistä ei aio hankkia lapsia. Ei minua haittaa, vaikka lapsista tykkäänkin. Toivon että tekevät miten itse haluavat.

Tulevaisuus jopa hieman pelottaa, että voi olla hyvin fiksu päätös olla lisääntymättä. ( Lapseni ovat aikuisia ja nuoria aikuisia).

Täällä toinen 3 aikuisen lapsen äiti. Oletan, että kuka heistä ei hanki lapsia. En ole painostanut eikä minulla myöskään itselläni ole tarvetta tulla isoäidiksi. Suku kyllä sammuu tähän, mutta mitä siitä sitten?

Suomessa on katkennut tuhansia sukulinjoja, ja katkeaa jatkossakin, eikä niillä lopulta ole mitään merkitystä muille kuin sukututkijoille. Hankkimalla lapsen vastoin tahtoasi saatat vain siirtää väistämätöntä yhden sukupolven eteenpäin.

Ainakin silloin muinoin, kun suvun jatkuminen tai sammuminen on ollut merkityksellistä, se on pääsääntöisesti tapahtunut miesten kautta. Varsinkaan aatelisten piireissä naisia ei ole huomioitu lainkaan.

Mulla on kaksi aikuista lasta ja kumpikin on ilmoittanut että he eivät lapsia halua. Olen sanonut että aivan heidän oma päätös, jos eivät halua niin missään nimessä niitä ei muiden painostuksesta eikä hehkutuksesta hankita.

Tokihan lapsenlapset mukavia olisi, mutta ei tämä mulle mikään ongelma eikä surun paikka ole. Enkä koskaan surkuttele heille asiaa. Itseasiassa ajattelen paljolti niin että hyvä kun ei tähän maailmaan lisää ihmisiä tulekaan, on tämä niin epävarmaa aikaa ja realistina katson että ei tämä maapallo tällämenolla hirvittävän pitkiä aikoja enää "pystyssä pysy". Ikävä kyllä.