Vierailija

Olen 25-vuotias nainen ja olen yhdessä avomieheni kanssa alkanut haaveilla lapsista. Ongelma on kuitenkin se, etten valtavan neulakammoni takia pysty hankkimaan lapsia. En ole lähes 15 vuoteen suostunut verikokeisiin ja rokotettaessakin pyörryn joka kerta ja voin huonosti monta päivää sen jälkeen. Saatan pyörtyä pelkästä neulojen ajattelustakin. Raskaana ollessa pitäisi kuitenkin varmaan ottaa ties kuinka paljon verikokeita ja synnyttäessä on kai kanyylikin (onko se sen nimi?), miten selviäisin siitä? En oikein mitenkään. Onko tosiaan hylättävä haave lapsista? Neulakammoni on niin valtava, ettei sen mittasuhteita yleensä edes ymmärrä kukaan muu, ellei kärsi samasta. Älkää siis viitsikö vähätellä pelkoani.

  • ylös 9
  • alas 0

Kommentit (13)

Vierailija

Voisitko hakeutua terapiaan? Voihan olla, että nopeasti oppisit sietämään ajatusta neuloista.

Jos olet normaalipainoinen, etkä muutenkaan kuulu raskausdiabeteksen riskiryhmään niin yksi verikoe raskauden aikana saattaa riittää.
Kanyylistä en osaa sanoa laitetaanko kaikille, ainakin jos sinulta löytyy streptokokkiB niin se täytyy laittaa antibioottia varten.

Voit soittaa perhesuunnitteluneuvolaan ja kysyä käytännön asioista, mitä enemmän tietoa sitä paremmin voit tehdä päätöksiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voisitko hakeutua terapiaan? Voihan olla, että nopeasti oppisit sietämään ajatusta neuloista.

Olen yrittänyt hakea tähän apua, mutta ehdotettiin vain että tökitään neuloilla "siedätyshoidoksi". En pysty sellaiseen, se on mielestäni ihan järkyttävä kipu enkä halua pyörtyä koko ajan. En tiedä, olisiko jostain keskustelujutusta apua kun ei minulle sellaista tarjottu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko hakeutua terapiaan? Voihan olla, että nopeasti oppisit sietämään ajatusta neuloista.

Olen yrittänyt hakea tähän apua, mutta ehdotettiin vain että tökitään neuloilla "siedätyshoidoksi". En pysty sellaiseen, se on mielestäni ihan järkyttävä kipu enkä halua pyörtyä koko ajan. En tiedä, olisiko jostain keskustelujutusta apua kun ei minulle sellaista tarjottu.

Erikoista jos asia esitettiin noin, sen pistoskohdanhan voi puuduttaakin niin ettei pistosta edes tunne.

Tuo pelkohan luetaan ahdistuneisuushäiriöihin joihin valitettavasti altistus on tehokkain hoitomuoto. Mutta kyllä siihen hoitoon kuuluu muutakin kuin pistelyä :) se pistäminen tulee vasta sitten kuvioihin kun pelko tuntuu hieman hallitummalta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko hakeutua terapiaan? Voihan olla, että nopeasti oppisit sietämään ajatusta neuloista.

Olen yrittänyt hakea tähän apua, mutta ehdotettiin vain että tökitään neuloilla "siedätyshoidoksi". En pysty sellaiseen, se on mielestäni ihan järkyttävä kipu enkä halua pyörtyä koko ajan. En tiedä, olisiko jostain keskustelujutusta apua kun ei minulle sellaista tarjottu.

Erikoista jos asia esitettiin noin, sen pistoskohdanhan voi puuduttaakin niin ettei pistosta edes tunne.

Tuo pelkohan luetaan ahdistuneisuushäiriöihin joihin valitettavasti altistus on tehokkain hoitomuoto. Mutta kyllä siihen hoitoon kuuluu muutakin kuin pistelyä :) se pistäminen tulee vasta sitten kuvioihin kun pelko tuntuu hieman hallitummalta.


Itse asiassa minulla on testattu jotain puudutuslaastaria rokotettaessa, mutta ei se vaikuttanut siihen mitään :( sattui ihan yhtä paljon kuin ilman puudutettakin. Ehkä pitää harkita adoptiota, vaikea uskoa että tästä pelosta pääsisin eroon. Olen koko elämäni tästä kärsinyt.

Vierailija

..jos se kipu siinä on ongelma, niin eikö synnytyksessä ole sen suhteen mitään ongelmaa muka? Viitaten siis noihin puudutteisiin.

Vierailija

Siis sulla ei ole edes tetanusrokote voimassa, kun et ole pystynyt ottamaan noin pitkään aikaan rokotteita? Voi hyvä ihminen, tee nyt nopeasti jotain tuolle pelollesi, ettet vielä heitä veiviäsi ihan turhaan. Ja voin vannoa, että se pistämiskipu on ihan mitätöntä verrattuna synnytyskipuihin. Että kyllä olisi aikamoinen psyykkaaminen paikallaan ennen kuin ryhdyt hankkimaan lapsia. Ymmärrän, että pelkosi on varmasti suuri, mutta tuosta pelosta olisi syytä päästä edes jossain määrin yli, jotta kykenisit vähintään välttämättömiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin.

Vierailija

Eihän se ole siedättämistä, että tökitään kunnes lakkaat reagoimasta. Vaan että se pelko ensin saadaan siedettäväksi silloin, kun neula ei edes koske. Jne. Ensin pitää oppia uskomaan, että on mahdollista saada pelko lievenemään, jopa aika nopeastikin.

Vierailija

Ei ole pakko lisääntyä, mutta niitä pistämistilanteita tulee elämän varrella. Järkevintä olisi vähentää tulevaa kauhua opettelemalla siedättämään sitä nyt. Ei ole mitenkään vaikeaa, eikä sen tarvitse tuntua edes kammottavalta, jos se tehdään riittävän hitaasti.

Lintukammoa potenut nainen telkkariohjelmassa aloitti siedätyshoidon siitä, että psykologi ilmoitti, että hänellä on kirjekuoressa höyhen työpöydän laatikossa. Kestäisikö nainen, että hän ottaisi sen kuoren tuohon pöydälle... Ja kyllähän se sitä alkoi kestää, joutumatta sietämättömän kauhun valtaan missään kohtaa.

Ei ole yhtään hyvää syytä, miksi ei aloita heti korjaamaan ongelmaansa, kun se kerran saattaa haitata elämää vakavasti joka tapauksessa.

Vierailija

Älä hanki lapsia! Sitten saat kivan elämän, ja helpon. Ja mielekkään ja rikkaan. Miksi ihmeessä hankkisit lapsia, kun sinulla ei niitä vielä ole ja tilanteesi on hyvä? Jätä hankkimatta, niin selviät ongelmasta ja voit nauttia myös loppuelämästäsi.

Vierailija

Itseään pitää siedättää pelottaville tilanteille vähitellen. Ensin teet jotain hieman pelottavaa ja kun siitä selviät, menet vähän pitemmälle jne. Lopulta pystyt menemään vaikkapa verikokeeseen.

Hakeudu terapiaan (esim. kognitiivinen käyttäytymisterapia) niin saat tukea. 

t. ahdistuneisuushäiriöinen

Vierailija

Miksi pelätä turhaan etukäteen asioita? Ota asia kerrallaan ja huomaat, että ne pistämistilanteet menee kuitenkin ihan hyvin. Minulla on ainakin ollut ymmärtäväisiä hoitajia neulakammoni suhteen raskausaikana. Muistat vaan mainita tästä pelosta näytteenottajalle. Ja se sattuu vähemmän kuin hyttysenpisto, niin kuin minullekin sanottiin. Olet niin nuori, että sokerirasitukseen et varmasti edes joudu, myöskään seulontoihin ei ole pakko osallistua, koska et ole vielä riskisynnyttäjä, mutta yli kolmekymppisenä tilanne on toinen. Ja ajattele, että menet siihen ehkä yhteen ainoaan verikokeeseen vauvasi vuoksi. Ota vaikka mies mukaan henkiseksi tueksi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla