Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Reissaamme lasten kanssa miehen työn perässä maailmalla. Itse en hankkinut kunnon koulutusta ja uraa, nyt olen katkera ja ahdistunut.
17.01.2018 |
Olen tehnyt töitä koko aikuisikäni, mutta vain ns. hanttihommia. Lukion jälkeen kävin ammattikoulun ja sain kokin paperit. Niitä hommia en tosin ole päivääkään tehnyt, vaan työskennellyt tarjoilijana. Opiskelin vähän aikaa yliopistolla yhteiskuntapolitiikkaa, mutta en silloin jostain syystä jaksanut viedä asiaa loppuun asti ja jätin opinnot. Oli kivempi ansaita rahaa ja vapaapäivinä tissutella työkavereiden kanssa. Miten lyhytnäköistä.
Sitten myöhemmin tapasin mieheni ja asiat etenivät pikkuhiljaa seurustelun kautta avioliittoon ja perheen perustamiseen.
Mieheni on korkeasti kouluttautunut ja hänellä on ura. Viimeisen vuoden olemme asuneet ulkomailla miehen työn perässä ja olen alkanut katua valintojani toden teolla:(
Olen niin kateellinen miehelle hänen kiinnostavasta urastaan ja työ-ja ystäväverkostoistaan. Mullakin on toki täällä verkostoja, mutta kaikki tekeminen liittyy enemmän tai vähemmän lapsiin ja kotirouvailuun. Mun osa on äiti ja vaimo ja mä oon niin kyllästynyt tähän!! Haluan oman elämän, työn ja harrastuksia. Haluan olla muutakin kuin X:n vaimo. Haluan käydä töissä ja käyttää aivojani, olla osa yhteiskuntaa.
Tarjoilijan hommiin ei ole ikävä yhtään, mutta korkeakoulutuksen hankkimatta jättäminen on yksi elämäni suurimpia virheitä. Lapsiluvun olisin myös ehkä näin jälkiviisaana jättänyt yhteen.
Mies ehdotti, että alkaisin tehdä avoimen yliopiston opintoja mieleni virkistykseksi. Ihan kiva idea, mutta eihän se nyt ole yhtään sama asia kuin tavoitteellinen tutkinto-opiskelu. Kotiäidin pikku puuhastelua vain. Ja koko päivän kun olen lasten kanssa, ei ole edes aikaa.
Haluaisin aamulla viedä lapset hoitoon ja lähteä töihin. Tehdä kivaa työtä ja tienata omaa rahaa. Tuntuu, että elämäni on ohi ja olen haaskannut potentiaalini kotona ja typeriin valintoihin, vaikka olen vasta 32v. Ja nämä ajatukset eivät jätä mua rauhaan.
Onko ketään kohtalotovereita?
T: katkera expat-vaimo
Kommentit (54)
Valot päälle, ei olla savannilla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä jaksa valittaa. Sulla on kuitenkin elämässä kaikki paremmin kuin 500e päivärahalla kituuttavilla työttömillä. Olisit kiitollinen tuosta mahdollisuudesta asua ulkomailla.
Ja olisi ne työttömät kiitollisia siitä 500e päivärahasta, katosta pään päällä ja siitä, että edes saa moista luksusta, sillä Afrikassa...
Äly hoi jos ei aiempi vastaus liittynyt alkuperäseen, niin ei se kyllä liity myöskään Afrikkaan mitenkään...
Oikein alanuoli... 😂 😂
Sori ap, lähden häiritsemästä. Tsemppiä, oot nuori vielä eli tavoitteitasi kohti vaan 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi saa työpaikaltaan lisiä, joilla katetaan toinen auto, päivahoito ja puolison opiskelukustannukset/ menetetyt työtulot. Ei ne mene miehen pussista, vaikka ne miehelle maksetaankin. Työnantaja maksaa, tai sitten miehesi on tyhmyyksissään tehnyt todella huonon sopimuksen... Ja sit sen sietääkin maksaa omasta pussistaan.
No sen tiesin, että päivähoito ym. katetaan joo, ainakin osittain. Pitänee ottaa puheeksi ja selvitellä nuo muut.
Ap
Et kai sinä miehellesi ole katkera? Eihän tämä ole hänen syynsä mitenkään. Mitä se katkeruus (omia valintoja kohtaan) ylipäätään auttaa mitään?
Avoin yliopisto olisi kyllä hyvä vaihtoehto, mutta mieti ensin realistisesti, että mitä haluat tehdä loppuelämän. Ja jos olette sopineet miehen kanssa esim. parin vuoden elämästä ulkomailla, niin olisi kyllä tosi halju temppu palata lasten kanssa Suomeen kesken kaiken. Ken leikkiin ryhtyy...
Muuten kyllä tsempit sinulle, oma työ ja koulutus on hyvästä!
Vierailija kirjoitti:
Lähde opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Opiskelu on 3,5v ja kansainvälinen ammatti eli voit tehdä alan töitä missä maassa tahansa.
Jos tuntisin pienintäkään kiinnostusta hoitoalaa ja ihmistyötä kohtaan, niin varmasti lähtisinkin.
Ap
Valot päälle, ei olla savannilla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä jaksa valittaa. Sulla on kuitenkin elämässä kaikki paremmin kuin 500e päivärahalla kituuttavilla työttömillä. Olisit kiitollinen tuosta mahdollisuudesta asua ulkomailla.
Ja olisi ne työttömät kiitollisia siitä 500e päivärahasta, katosta pään päällä ja siitä, että edes saa moista luksusta, sillä Afrikassa...
Äly hoi jos ei aiempi vastaus liittynyt alkuperäseen, niin ei se kyllä liity myöskään Afrikkaan mitenkään...
Edellisen pointti oli varmaan, että jos ap ei saa valittaa, niin sitten ei kyllä kukaan muukaan, koska aina löytyy joku jolla on huonommin. -ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs etäopinnot? Taatusti jotain sinua kiinnostavaa voi opiskella pääsääntöisesti verkon kautta ainakin perusopintojen verran. Mitä haluaisit opiskella?
Palaa Suomeen ja ryhdy opiskelemaan. Ei sen kummempaa. Lapset päivähoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoitoon ja opiskelemaan. Mikä ongelma?
Ei tässä kylässä ole mahdollisuuksia opiskeluun saati pienten lasten hoitoon. Pitäisi hankkia toinen auto ja käydä toisella paikkakunnalla opiskelemassa 100 km:n päässä, yksityinen nanny ja opinnotkin ovat maksullisia. Kaikki tämä menisi tietty miehen pussista.
Ap
Oletko Briteissä vai Jenkeissä? Briteissä ainakin on open university ja Suomeenkin on mahdollista tehdä joitakin verkko-kursseja. Jamkissa voi suorittaa tradenomitutkinnon kokonaan verkossa.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs etäopinnot? Taatusti jotain sinua kiinnostavaa voi opiskella pääsääntöisesti verkon kautta ainakin perusopintojen verran. Mitä haluaisit opiskella?
Valittaminen ja katkeroituminen on helpompaa, ei tarvitse oikeasti tehdä mitään asialle. Vaihtoehtoja löytyy kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoitoon ja opiskelemaan. Mikä ongelma?
Ei tässä kylässä ole mahdollisuuksia opiskeluun saati pienten lasten hoitoon. Pitäisi hankkia toinen auto ja käydä toisella paikkakunnalla opiskelemassa 100 km:n päässä, yksityinen nanny ja opinnotkin ovat maksullisia. Kaikki tämä menisi tietty miehen pussista.
Ap
Oletko Briteissä vai Jenkeissä? Briteissä ainakin on open university ja Suomeenkin on mahdollista tehdä joitakin verkko-kursseja. Jamkissa voi suorittaa tradenomitutkinnon kokonaan verkossa.
Jos onkin jossain ei-englanninkielisessä maassa? Tuntuu, että niissä sosiaalisten suhteiden luominen on vielä vaikeampaa, koska natiivien kanssa vaikea päästä samalle aallonpituudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kohtalotoveri sillä erotuksella tosin, että mulla on maisterin paperit. Tämä se vasta turhauttaakin! Kökin kotirouvana ja juttelen mammoille leikkipuistossa, vaikka mullakin olisi ura millä edetä.. Yritän ajatella, että tämä on väliaikaista ja lapset hyötyvät tästä kokemuksesta. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri sillä erotuksella tosin, että mulla on maisterin paperit. Tämä se vasta turhauttaakin! Kökin kotirouvana ja juttelen mammoille leikkipuistossa, vaikka mullakin olisi ura millä edetä.. Yritän ajatella, että tämä on väliaikaista ja lapset hyötyvät tästä kokemuksesta. Tsemppiä!
Onko sinulla työkokemusta? Maisterin papereilla vaikea saada töitä jos ei oman alan työkokemusta ja kymmenen vuotta kotiäitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoitoon ja opiskelemaan. Mikä ongelma?
Ei tässä kylässä ole mahdollisuuksia opiskeluun saati pienten lasten hoitoon. Pitäisi hankkia toinen auto ja käydä toisella paikkakunnalla opiskelemassa 100 km:n päässä, yksityinen nanny ja opinnotkin ovat maksullisia. Kaikki tämä menisi tietty miehen pussista.
Ap
Oletko Briteissä vai Jenkeissä? Briteissä ainakin on open university ja Suomeenkin on mahdollista tehdä joitakin verkko-kursseja. Jamkissa voi suorittaa tradenomitutkinnon kokonaan verkossa.
Briteissä olemme. Onhan täällä tosiaan avoin, mutta haluaisin suorittaa tutkintoni suomalaiseen korkeakouluun. Noita verkkotutkintoja katselin, mutta sisällöiltään eivät suoraan sanottuna vakuuttaneet. Lieköhän kehitetty vain rahoituksen toivossa.. lisäksi ovat pääsääntöisesti kaupallisen alan koulutuksia nuo verkkotutkinnot, en ole kiinnostunut liiketaloudesta.
Ne opinnot, jotka todella kiinnostaisivat, vaatisivat läsnäoloa Suomessa, ainakin jonkin verran. Mietin, että saisikohan tämän paletin toimimaan, jos hommaisin halvan murjun Suomesta läsnäoloa vaativia opintoja varten. ja reissaisin sitten tätä väliä.. Mies ja lapset siis asuisivat täällä. Näkisin kavereita ja läheisiäkin useammin. Minulle sopisi parhaiten asua kahdessa maassa. Lapsien olisi ehkä parasta jäädä miehen kanssa tänne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt töitä koko aikuisikäni, mutta vain ns. hanttihommia. Lukion jälkeen kävin ammattikoulun ja sain kokin paperit. Niitä hommia en tosin ole päivääkään tehnyt, vaan työskennellyt tarjoilijana. Opiskelin vähän aikaa yliopistolla yhteiskuntapolitiikkaa, mutta en silloin jostain syystä jaksanut viedä asiaa loppuun asti ja jätin opinnot. Oli kivempi ansaita rahaa ja vapaapäivinä tissutella työkavereiden kanssa. Miten lyhytnäköistä.
Sitten myöhemmin tapasin mieheni ja asiat etenivät pikkuhiljaa seurustelun kautta avioliittoon ja perheen perustamiseen.
Mieheni on korkeasti kouluttautunut ja hänellä on ura. Viimeisen vuoden olemme asuneet ulkomailla miehen työn perässä ja olen alkanut katua valintojani toden teolla:(Olen niin kateellinen miehelle hänen kiinnostavasta urastaan ja työ-ja ystäväverkostoistaan. Mullakin on toki täällä verkostoja, mutta kaikki tekeminen liittyy enemmän tai vähemmän lapsiin ja kotirouvailuun. Mun osa on äiti ja vaimo ja mä oon niin kyllästynyt tähän!! Haluan oman elämän, työn ja harrastuksia. Haluan olla muutakin kuin X:n vaimo. Haluan käydä töissä ja käyttää aivojani, olla osa yhteiskuntaa.
Tarjoilijan hommiin ei ole ikävä yhtään, mutta korkeakoulutuksen hankkimatta jättäminen on yksi elämäni suurimpia virheitä. Lapsiluvun olisin myös ehkä näin jälkiviisaana jättänyt yhteen.
Mies ehdotti, että alkaisin tehdä avoimen yliopiston opintoja mieleni virkistykseksi. Ihan kiva idea, mutta eihän se nyt ole yhtään sama asia kuin tavoitteellinen tutkinto-opiskelu. Kotiäidin pikku puuhastelua vain. Ja koko päivän kun olen lasten kanssa, ei ole edes aikaa.
Haluaisin aamulla viedä lapset hoitoon ja lähteä töihin. Tehdä kivaa työtä ja tienata omaa rahaa. Tuntuu, että elämäni on ohi ja olen haaskannut potentiaalini kotona ja typeriin valintoihin, vaikka olen vasta 32v. Ja nämä ajatukset eivät jätä mua rauhaan.
Onko ketään kohtalotovereita?
T: katkera expat-vaimo
Etkö voisi aloittaa etäopinnot jossakin yliopistossa? Itse opiskelen nyt maisteritutkintoa täysin etänä suomalaisessa yliopistossa. Tai miten olisi jokin lyhyempi tutkinto? Et sanonut missä maassa asut, mutta englanniksi on valtavasti verkkokursseja ja -tutkintoja, joita voi suorittaa. Osa tietysti maksaa, mutta eiköhän ne rahat jostakin löydy. Etäopiskelustahan on se hyvä puoli, että silloin aikaa jää kaikkeen muuhunkin ja opiskeluja voi tehdä omassa tahdissa silloin kuin itselle sopii. Itse on 40 ja pari vuotta sitten lähdin vaihtamaan alaa. Ehkä sä nyt vaan tarvitsit noita kokemuksia, jotta tiedät mitä haluat elämältäsi. Tuskin monikaan tietää parikymppisenä mitä haluaa.
Ulkomaille lähtö on kokemus, mutta myös riski puolisolle.
Suomeen palauttuasi aika luokitellaan työttömyydeksi, mikä hankaloittaa työnhakua. Et myöskään ole oikeutettu muuhun kuin peruspäivärahaan.
Eläkkeesikään ei kerry. Mitä jos teille tulee ero?
Olet melkoisessa altavastaajan roolissa etkä tasa-arvoisessa suhteessa.
Miehesi saattaa käyttää tätä riippuvuutta hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla sujuu tuo kirjoittaminen, ala pitämään blogia vaikkapa tuosta expat- elämästä. Voit myös tarjota niitä suomalaisiin naistenlehtiin. Saattaisi hyvinkin tärpätä. Vastaavat kolumnit on aina olleet tosi suosittuja eri lehdissä.
Ei tuo nyt mikään ura olisi, mutta ainakin jotain omaa tekemistä.
Luulen, että näkemykseni expat-elämästä ei olisi kovinkaan julkaisukelpoista materiaalia, saati naistenlehtikelpoista. Minun kokemukseni expat-elämästä on se, että maistuu pääsääntöisesti lähinnä karvaiselta takapuolelta. Varsinkin lasten kanssa kotiin sidottuna, kahdestaan miehen kanssa tilanne voisi olla ehkä toinen. Lisäksi haluan suksia helvettiin tästä kylästä, joka toimii lähinnä eläkeläisten loppusijoituspaikkana.
Ap
”Karvaisen takapuolen makuista elämää eläkeläisten loppusijoituspaikassa”
- Mä lukisin tätä blogia! 😂👍🏻
Jos olisin sinä, hommaisin lasten hoitajan joka viikko muutamaksi tunniksi. Ottaisin avoimen yliopiston kursseja vuoden verran ja hakisin yliopistoon sisään. Jos olet tyytymätön tämänhetkiseen tilanteeseen niin sinun täytyy tehdä asialle jotain tai katkeroidut iäksi. Minäkin opiskelen nyt 2 lapsen äitinä. Minäkin aloin pettyä kun olin ollut 4 v lasten kanssa kotona. Vaikka mieheni maksaa nyt suurimman osan kaikesta niin minä tuon taas perheellemme erilaista ravintoa,eikä se ole huonompaan kun raha.
Sulla on kaikki ja mahollisuus kaikkeen ja silti valitat?
Tuu hetkeksi mun kenkiin. Yh-siivooja entinen teiniäiti, joka tekee kahta duunia, et saa lapselle maksettua vaatteet ja harrastukset.
Ja sä valitat, et sul on tylsää ku et muka voi tehdä ihan mitä haluat. Rahalla saa ja hevosella pääsee.
Muuta suomeen ja laita ne lapset hoitoon ja mee yliopistoon. Tai mee sinne avoimeen.
Pienet on sun murhees sanompa vaan
Alue: Aihe vapaa
Laita ainakin mies maksamaan sinulle eläke, itse vähän samantapaisessa elämässä 15v, siihen päälle 5v opiskelua ja pari vuotta pikku pätkiä töitä, olin 44v kun sain ensimmäisen oikean työpaikan.
Sanomattakin selvää, että erokin oli tullut jossain välissä, nyt sairastuin vakavasti ja mielessä jo kävi joudunko kokonaan pois työelämästä, tutkailin eläkekertymääni, vajaa 1000€.
En voi sanoa olevani katkera noista maailmalla vietetyistä vuosista, minulla on ihanat fiksut kotikasvatetut lapset ja heihin tosi läheinen suhde, mutta tosiaan eläkemaksut olisi aikoinaan pitänyt maksaa, mutta tyhmyyksissä ajattelin, että mies tulee saamaan hyvän eläkkeen ja jos kuolee perhe-eläkekin on hyvä. Ero ei käynyt edes mielessä.