Tavara jota omistat kokoelman, vaikket edes erityisemmin pidä siitä?

Vierailija kirjoitti:

Itse aloin saamaan teini-iässä sukulaisilta lahjaksi paria astiasarjaa ja nyt melkein 10 vuotta myöhemmin niitä onkin kertynyt huomattavasti, kun aina syntymäpäivänä, jouluna, valmistujaislahjana ja omaan kotiin muuttaessa sai pari kpl.

En kauheasti välitä noista astioista. Siis ovathan ne kivoja ja olen säästänyt rahaa, mutta eivät ne mitään unelma-astioitani ole, joita itse alkaisin itselleni ostamaan. En kehtaa sanoa asiasta, eli tavallaan moka on minun, muttei vain ole pokkaa paljastaa näin pitkän ajan ja monen astian kuluttua.

Jep, astioita hyvinkin. Mulla on Suomi-sarjan hopea-aterimia melkoinen kattaus. Niitä ei käytetä koskaan. Samoin UltimaThulea(sellainen röpöinen lasisarja) on jostain syystä siunaantunut kaappiin, ei käytössä.

Kyseessä ei ole yhtenäinen sarja, mutta vastaan silti että omistan "sarjallisen" pöytälamppuja. En tiedä mikä siinä on, että saan usein lahjaksi lampun. En ole koskaan sanonut olevani lampun tarpeessa (enkä olekaan kun niitä on niin monta). Minulla on kotonani pöytälamppu lähes jokaisen tason päällä, isommalta tasolta voi löytää jopa kahden lampun "asetelman". Kaikki ovat vielä erilaisia. Onneksi sisustukseni on sellainen että lamput ihan hyvin sopivat tähän, mutta riittäisi jo. Olen muutaman rumimman lampun myynyt salaa pois. Onneksi kukaan ei osaa etsiä niitä näiden kaikkien seasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aloin saamaan teini-iässä sukulaisilta lahjaksi paria astiasarjaa ja nyt melkein 10 vuotta myöhemmin niitä onkin kertynyt huomattavasti, kun aina syntymäpäivänä, jouluna, valmistujaislahjana ja omaan kotiin muuttaessa sai pari kpl.

En kauheasti välitä noista astioista. Siis ovathan ne kivoja ja olen säästänyt rahaa, mutta eivät ne mitään unelma-astioitani ole, joita itse alkaisin itselleni ostamaan. En kehtaa sanoa asiasta, eli tavallaan moka on minun, muttei vain ole pokkaa paljastaa näin pitkän ajan ja monen astian kuluttua.

Jep, astioita hyvinkin. Mulla on Suomi-sarjan hopea-aterimia melkoinen kattaus. Niitä ei käytetä koskaan. Samoin UltimaThulea(sellainen röpöinen lasisarja) on jostain syystä siunaantunut kaappiin, ei käytössä.

Minullakin on kaapissa useampi lahjaksi saatu aterinsetti. Saapa nähdä tuleeko niille koskaan käyttöä, aterimethan ovat lähes ikuisia muutenkin. 

Omistan postimerkki kokoelman, sain joskus joltain sedältä perinnoksi. ei raaski

poiskaan heittää.

Erilaisia sukulaisilta saatuja posliinieläimiä ja hahmoja. En pidä niistä, kaikki tuovat niitä luulevat varmasti että olen tyytyväinen. On lintua, siiliä , possua, onkipoikaa ja ammattiini liittyvä muka hauska hahmo.Ei nämä nyt mitään Lomosoveja tai Kerman savea ole.

Myrna astiastoa suuri määrä, mut pidän sen mummoni muistona sillä hän aloitti sen ostamisen minulle.

1800-luvun vuorikristallia, 20 kiloa kultalusikoita, postimerkkejä alusta sakka-1985 (joo mukaanlukien ne ekat a 80.000e/kpl)

Joo Aku Ankan taskukirjoja, Arabian posliinia, joulukoristeita useita laatikoita, minipulloja ja 2 euron kolikoita...

Minullakin Pentikin Mustaviinimarja-sarjaa kaikki kuviteltavissa olevat kipiot ja kupot, lahjaksi saatu kaikki. Lautaset on olleet arkikäytössä mutta ei jotain kermanekkoja eikä niitä desin kahvikuppeja ole ikinä käytetty.

Vierailija kirjoitti:

1800-luvun vuorikristallia, 20 kiloa kultalusikoita, postimerkkejä alusta sakka-1985 (joo mukaanlukien ne ekat a 80.000e/kpl)

Älä valehtele.

Eräs kaveri päätti puolestani että ketään shottilaseja. Tuo niitä kaikkialta mussä käy oli se viereinen kaupunki tai ulkomailta. En juo shotteja edes baarissa eikä kotona ikinä ole vahvoja. Osan olen jo heittänyt roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1800-luvun vuorikristallia, 20 kiloa kultalusikoita, postimerkkejä alusta sakka-1985 (joo mukaanlukien ne ekat a 80.000e/kpl)

Älä valehtele.

mamma oli joskuskaivanu jostain lehestä huutokapasta ilmoituksen jonka mukaan olivat moisella hinnalla myyty.. vai muistanko väärin?

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä ei ole yhtenäinen sarja, mutta vastaan silti että omistan "sarjallisen" pöytälamppuja. En tiedä mikä siinä on, että saan usein lahjaksi lampun. En ole koskaan sanonut olevani lampun tarpeessa (enkä olekaan kun niitä on niin monta). Minulla on kotonani pöytälamppu lähes jokaisen tason päällä, isommalta tasolta voi löytää jopa kahden lampun "asetelman". Kaikki ovat vielä erilaisia. Onneksi sisustukseni on sellainen että lamput ihan hyvin sopivat tähän, mutta riittäisi jo. Olen muutaman rumimman lampun myynyt salaa pois. Onneksi kukaan ei osaa etsiä niitä näiden kaikkien seasta.

Tämä on ihan hassu! Ei ole ikinä tullut mieleeni ostaa kellekään lamppua. Mutta jos tuntisin sut niin ehkä olisi, sussa on varmaan joku sellanen maaginen lamppuvetovoima. :)

Pienen pieniä posliinikahvikuppeja ja laseja eri alkoholeille. En ole käyttänyt koskaan (paitsi joskus kun kaikki muut ovat olleet likaisena tiskivuoressa). 

Ei noin pienistä kahvikupeista ole arjessa iloa enkä hifistele alkoholien kanssa. Kun joskus kotona juon lonkeroa, on ihan yhdentekevää vaikka joisin sen ämpäristä. 

Mulla on muumimukeja ja mariskooleja.

Muumimukeja sain lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen mummolta yhden vuodessa, eka on vuoden 2000 millennium-muki ja siitä ihan pidänkin, mutta loppujen osalta kärkyn vain tilaisuutta siirtää ne Toriin tuolta vitriinistä niin, ettei suku huomaa. Keräilymukit ovat minulle turhimpia kapistuksia ikinä: ei voi käyttää juomiseen, ettei tarrat kulu, ei voi oikein minään tarjoiluastianakaan pitää. Mehikasvin yhteen kerran istutin, mutta sekin kuoli.

Mariskooleja mulle on kerätty niistä k-kauppojen tarrakampanjoista. Suurimman osan ajata nekin vain pölyyntyvät kaapissa, mutta sentään niille löytyy pari kertaa vuodessa käyttöä, kun niihin voi laittaa joulukarkkeja tai pääsiäisenä suklaamunia. :D Tämä onkin ainoa syy, miksi minulla yhä ne on.

Hopeiset aterimet. Ovat ihan kauniita ja maksaneet aikanaan paljon rahaa (olen saanut lahjaksi pikkuhiljaa), mutta käyttääkö joku vielä nykypäivänä tuollaisia? Pikkulusikoita ja kakkulapiota nyt tarvii toisinaan juhlissa, mutta puoli tusinaa haarukoita, veitsiä ja ruokalusikoita pölyttyy laatikossa. Ei voi myydäkään kun ovat kaiverrettuja.

Joo, olen saanut erinäisiä astiasarjoja erinäisiltä sukulaisilta. Sinänsä jees, koska sain ne köyhänä opiskelijana ja säästin rahaa, mutta nyt sitten napistaan kun haluaisin luopua niistä. Eivät kyllä takaisinkaan halua, mutta poiskaan ei saisi antaa -_- Ovat siis astioita joita antoivat, kun itse ostivat uusia sarjoja näiden vanhojen tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Hopeiset aterimet. Ovat ihan kauniita ja maksaneet aikanaan paljon rahaa (olen saanut lahjaksi pikkuhiljaa), mutta käyttääkö joku vielä nykypäivänä tuollaisia? Pikkulusikoita ja kakkulapiota nyt tarvii toisinaan juhlissa, mutta puoli tusinaa haarukoita, veitsiä ja ruokalusikoita pölyttyy laatikossa. Ei voi myydäkään kun ovat kaiverrettuja.

Mä olen ostanut kirppikseltä astioita ja aterimia joissa kaiverrukset, eikä ne ole mua häirinneet. Joskus on jopa sattunut tulemaan oikeat nimikirjaimet :D Eli sinänsä kaiverrukset ei estä myymistä, toki on varmaan monia joille ne ovat kynnyskysymys mutteivät tosiaan kaikille.

16 jatkaa, että myös muumimukeja on hyllyllinen enkä edes erityisesti pidä niistä. Sain näitä joskus muutamia lahjaksi, ja kokoelmaa oli sitten helppo täydentää toivomalla joitakin itseä miellyttäviä kappaleita lisäksi pikkuhiljaa. En raaski ostaa toistakaan sarjaa, koska ehjiä ja käyttökelpoisia kuppeja on kaappi väärällään. Olkoon siis muumia :)

Meillä on vinot pinot hopeisia aterimia, kakkulapioita, kastikekauhoja jne. ja itse asiassa miehen mukana tullu talouteen. Hän sai koko lapsuutensa ja nuoruutensa kummitädiltään näitä hopeisia aterimia ja ottimia lahjaksi. Ei olla koskaan käytetty, ei ole ollut vielä sellaista tilaisuutta, että olisi hopeat pitäny kaivaa esille..