Lue keskustelun säännöt.
Vauva on nipinnapin 3kk mutta vaimo on pettynyt, kun vauva ei täytä suuria odotuksia
16.01.2018 |
Vaimoa ärsyttää kaikki, se miten hyssyttelen vauvaa ja pidän sylissä. Mielestäni meillä on helppo vauva, mutta vaimo on eri mieltä. Voiko olla helpompaa vauvaa, joka nukkuu levollisesti ja syö hyvin? Itkee suhteellisen vähän, mutta vaimolle ei riitä että vauva ei olekaan nyt ja heti valmis paketti. Tuoreena isänä minua loukkaa vaimon suhtautuminen vauvaan ja äitinä olemiseen. :( Mitä luultavammin tämä suhtautuminen johtuu hormoonimyrskystä, mutta kuinka kauan tämän voi jatkua? Vaimoa ärsytti raskauskin, vaikka tein kaikkeni että hänellä on hyvä olla ja teen edelleen annan omaa aikaa ja huomiota enkä omi vauvaa. Miten saisin vaimon ymmärtämään, että hyväksyy vauvan tuomat muutokset ja vauvan sellaisena kuin se on? Oletteko muut kokeneet samaa?
Kommentit (46)
Sinun näkökulmasta vauva saattaa olla "helppo" mutta vaimon ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä vaimosi mielestä vauvassa on vialla? Ja mikä täsmälleen häiritsee sinua hänen käyttäytymisessään?
Onko vaimosi perusluonne perfektionisti tai vastaavasti negatiivinen? Sekin voi baby bluesin ohella vaikuttaa. Ei kestä sitä, että vauva ei toimi kuin robotti omien toiveiden mukaisesti...
Kotori kirjoitti:
Jos sillä on jonkin näköinen Baby blues meneillään, varmaan ensitöikseenne huolehtikaa siitä, että äiti saa nukkua kunnon yöunet. Väsyneen ja univelallisen ihmisen ajatusmaailma on aika musta ja lyhytpinnainen. Tsemppiä vaan vauva arkeen.
Vaimo nukkuu joka yö 9h unet, joten ei voi olla väsynyt
Isä selvästi kantaa huolta sekä vauvasta että äidistä. Tuohon on vaikea sanoa mitään. Varmaan ymmärrät, ettei palstalta voi vastata. Jos ongelma on vakava, teidän pitää puhua siitä neuvolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko vaimosi perusluonne perfektionisti tai vastaavasti negatiivinen? Sekin voi baby bluesin ohella vaikuttaa. Ei kestä sitä, että vauva ei toimi kuin robotti omien toiveiden mukaisesti...
Kaiken pitäisi olla täydellistä eli perusluonne on perfektionisti, mutta kun ei ole täydellistä niin vaimo välttelee vauvaa ja on mustasukkainen kun minä hoidan ja hyssyttelen. :(
Vierailija kirjoitti:
Sinun näkökulmasta vauva saattaa olla "helppo" mutta vaimon ei.
Kyllä tuo kuulostaa erittäin helpolta vauvalta.
Nimim. Olin yh, kun sain keskosen, jolla oli 4 kk koliikki ja sen jälkeen 6 kk korvatulehduskierre.
Vauva on iso elämänmuutos ja identiteettikriisi myös. Eli äiti eli ole enää koskaan ihan se sama nainen kuin ennen vaan nyt on ensisijassa jonkun äiti. Se voi vaatia sopeutumista. Aika moni ihan hyvä vanhempi ja lasta kovasti toivonut myös katuu lapsen saamista ekan vuoden. Tuntuu kuin oma elämä olisi lopullisesti ohi. Todellisuudessa se siis vain muuttaa muoyoaan ja edessä on uusi erilainen elämä.
Sä kuulostat tasapainoiselta ja hyvältä isältä ja puolisolta. Hyvä että olet puolison tukena. Eron ehkäisemiseksi sinäkin voisit ottaa asiat puheeksi neuvolassa ja pyytää keskusteluapua parisuhteeseen. Kyllähän suuri osa eroista tulee pikkulspsiaikana eikä syy ole aina miehessä vaan myös vaimot voivat toimia sellaisella ikävällä tavalla, joka sen eron tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotori kirjoitti:
Jos sillä on jonkin näköinen Baby blues meneillään, varmaan ensitöikseenne huolehtikaa siitä, että äiti saa nukkua kunnon yöunet. Väsyneen ja univelallisen ihmisen ajatusmaailma on aika musta ja lyhytpinnainen. Tsemppiä vaan vauva arkeen.
Vaimo nukkuu joka yö 9h unet, joten ei voi olla väsynyt
En usko. Ei kukaan kolmekuukautisen vauvan äiti nuku 9 tunnin yöunia. Nukutteko te eri huoneissa? Teillä taitaa olla jotain muutakin ongelmaa siellä kotona.
Synnytyksenjälkeinen masennus vaimolla? Tosin ilmeisesti alkoi oireilla jo odotusaikana. Ota yhteys jonnekin, josta saat keskusteluapua alkuun ja sitten ehkä pääsette molemmat tai vaimo muun oikean avun piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen sen vauvan pitäisi olla vaimosi mielestä? Laitoit että täydellstä pitäisi olla, mutta en minä ainakaan ymmärrä mitä sillä tarkoitat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotori kirjoitti:
Jos sillä on jonkin näköinen Baby blues meneillään, varmaan ensitöikseenne huolehtikaa siitä, että äiti saa nukkua kunnon yöunet. Väsyneen ja univelallisen ihmisen ajatusmaailma on aika musta ja lyhytpinnainen. Tsemppiä vaan vauva arkeen.
Vaimo nukkuu joka yö 9h unet, joten ei voi olla väsynyt
En usko. Ei kukaan kolmekuukautisen vauvan äiti nuku 9 tunnin yöunia. Nukutteko te eri huoneissa? Teillä taitaa olla jotain muutakin ongelmaa siellä kotona.
On se mahdollista, muytei normaalia.
Kävin itse terapeutilka vauva-aikana unettomuuden takia, kun en saanut tarpeeksi unta ja yövalvomiaten takia en enää osannut nukahtaa uudestaan. Lääkäri oli psykuatri ja lohdutti sanomalla, että unettomuus hyvin harvoin liittyy mihunkään mielenterveysongelmiin vaan päinvastoin niiden oireena on useimmiten, että nukkuu epänormaalin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva pitää heti viedä psygologille älykkyystestiin.Jos psygiatri antaa lapselle 109 pistettä , voitte lopettaa huolehtimisen.Lisäksi kysykää onko lapsi gaunis.
ohis: minua jännitti mennä vauvan kanssa jonnekin terveydenhoitajan järjestämään vauvatapaamiseen. Kyseessä oli synnytysvalmennusryhmä, jossa oli tarkoitus, että tapaamme ryhmäläiset keskenämme vielä yhden kerran, kun vauvat ovat syntyneet (muut tapaamiset oli ennen synnytystä).
Syy jännitykseeni oli, että ajattelin, että muut vauvat ovat jotenkin kehittyneempiä. Jäntevämpiä, hymyilevämpiä tms. Ja vauvoilla ikää tuossa vaiheessa tosiaan jotain kolme tai neljä kuukautta.
Loppujen lopuksi vauvatapaamiseen ei tullut montaakaan ihmistä. Olisikohan muita jännittänyt sama asia. Tai sitten ei. Itse kyllä tunnustaudun perfektionistiksi.
Nyt hieman jo hymyilyttää tuolloinen jännittämiseni. Tuo 'vauva' viettää kohta 14 -vuotissyntymäpäiväänsä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotori kirjoitti:
Jos sillä on jonkin näköinen Baby blues meneillään, varmaan ensitöikseenne huolehtikaa siitä, että äiti saa nukkua kunnon yöunet. Väsyneen ja univelallisen ihmisen ajatusmaailma on aika musta ja lyhytpinnainen. Tsemppiä vaan vauva arkeen.
Vaimo nukkuu joka yö 9h unet, joten ei voi olla väsynyt
En usko. Ei kukaan kolmekuukautisen vauvan äiti nuku 9 tunnin yöunia. Nukutteko te eri huoneissa? Teillä taitaa olla jotain muutakin ongelmaa siellä kotona.
On se mahdollista, muytei normaalia.
Kävin itse terapeutilka vauva-aikana unettomuuden takia, kun en saanut tarpeeksi unta ja yövalvomiaten takia en enää osannut nukahtaa uudestaan. Lääkäri oli psykuatri ja lohdutti sanomalla, että unettomuus hyvin harvoin liittyy mihunkään mielenterveysongelmiin vaan päinvastoin niiden oireena on useimmiten, että nukkuu epänormaalin paljon.
Hei, anteeksi nyt, mutta KUKAAN ei saa tarpeeksi unta vauva-aikana. Ei olisi tullut mieleenkään edes olettaa sellaista, puhumattakaan, että olisin sen takia mennyt terapiaan. Eikö se psykiatri sanonut sulle, että kai sinä nukut huonosti, jos sinulla on pieni vauva kotona?
Tiedoksi niille, jotka eivät tiedä, että 3 kuukauden ikäisellä vauvalla on nippanappa edes mitään rytmiä vielä. Ekat pari kolme kuukautta vauvalla ei ole tajua päivän ja yön erosta.
Ja kuka sen vauvan syöttää yöaikaan, jos vanhemmat nukkuvat 9 tunnin yöunia heräämättä?
Jos vauva on 3 kuukautta ja on tähän saakka nukkunut 9 tunnin yöunet heräämättä, niin on pakko kysyä, että mitä kamaa te annatte sille iltaisin? Jos me puhuttaisiin esimerkiksi 1-vuotiaasta niin uskoisin tarinan.
Vierailija kirjoitti:
ohis: minua jännitti mennä vauvan kanssa jonnekin terveydenhoitajan järjestämään vauvatapaamiseen. Kyseessä oli synnytysvalmennusryhmä, jossa oli tarkoitus, että tapaamme ryhmäläiset keskenämme vielä yhden kerran, kun vauvat ovat syntyneet (muut tapaamiset oli ennen synnytystä).
Syy jännitykseeni oli, että ajattelin, että muut vauvat ovat jotenkin kehittyneempiä. Jäntevämpiä, hymyilevämpiä tms. Ja vauvoilla ikää tuossa vaiheessa tosiaan jotain kolme tai neljä kuukautta.
Loppujen lopuksi vauvatapaamiseen ei tullut montaakaan ihmistä. Olisikohan muita jännittänyt sama asia. Tai sitten ei. Itse kyllä tunnustaudun perfektionistiksi.
Nyt hieman jo hymyilyttää tuolloinen jännittämiseni. Tuo 'vauva' viettää kohta 14 -vuotissyntymäpäiväänsä. :)
En tullut sinne meidän tapaamiseen, koska minulla oli silloin paljon muuta ajateltavaa kuin muiden ihmisten vauvat. Sori.
Se on se syy. Tuollaiset ryhmätapaamiset on ihan hassuja.
Vauva sitoo äitiä AINA ja KOKO AJAN. Tämä on se äidin ja isän perusero. Vaikka isä olisikin mukana paljon, perustuu isän osallistuminen aina vapaaehtoisuuteen. Äidillä se ei perustu. Äidin pitää olla saatavilla koko ajan (niin biologisesti (tarkoitan imetystä) kuin kulttuurisesti (yhteiskunta tai parisuhteet eivät hyväksy äitiä, joka katoaa palauttavalle metsälenkille tunniksi sanomatta siitä mitään, ilman puhelinyhteyttä)
Itse koin tämän stressaavimmaksi. Minun piti herätä yölläkin, minun piti olla aina valmis. Jos isä ei ymmärtänyt vauvan tarvetta, minun piti ymmärtää, vaikka olin asiasta yhtä pihalla kuin lumiukko. Silloinkin kun olin näkemässä lyhyen aikaa kavereita (ja vauva oli isän kanssa), tarkkailin puhelinta ja jännitin, että koska soitetaan palaamaan kotiin. Minä luotin kyllä isän hoitavan lasta hyvin, mutta en luottanut siihen, että hän halusi selvitä itsekseen.
Isät suhtautuu nykaikana vauvoihin ihanan rakastavasti ja ovat mukana monessa vauva-arjen asiassa. Se on hyvä juttu. Mutta ikinä - ei ikinä - isälle tule vastaavaa "pakkovankeutta" vanhemmuudesta, kuin naiselle tulee. Minulle sen tajuaminen on ollut rankinta - että vaikka vauva on yhteinen ja toivottu ja rakastettu, ja vaikka olemme siitä yhdessä vastuussa, niin minä olen sen yhteisvastuun lisäksi vielä ylimääräisessä yksinäisessä solo-vastuussa lapsesta hamaan tappiin asti.
Väitän että tätä se sinunkin naisesi oireilee. Menee ohi noin kolmessa vuodessa, kun pahin helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä vaimosi mielestä vauvassa on vialla? Ja mikä täsmälleen häiritsee sinua hänen käyttäytymisessään?
Vauva ei kasvakaan niin nopeasti kuin oli kuvitellut ja vie kaiken huomion, mutta tämä oli molemmilla tiedossa. Varmasti hormoonit saavat vaimon mielialat vaihtelemaan tiuhaan, kuitenkin yhdessä päätimme hankkia lapsen ja keskustelimme pitkään miten elämä tulee muuttumaan. Vaimo on pettynyt siihen kuinka paljon vauva sitoo meitä molempia ja jokainen päivä pitää elää vauvan ehdoilla. Vaimo saa nukuttua tarpeeksi, mutta silti valittaa että vauva on pilannut hänen elämänsä ja isänä kauhistuttaa tuollainen puhe, koska kyseessä on kutenkin kauan odotettu lapsemme. Ennen niin kiltistä ja lempeästä vaimosta on yhtäkkiä tullut oikea piru.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotori kirjoitti:
Jos sillä on jonkin näköinen Baby blues meneillään, varmaan ensitöikseenne huolehtikaa siitä, että äiti saa nukkua kunnon yöunet. Väsyneen ja univelallisen ihmisen ajatusmaailma on aika musta ja lyhytpinnainen. Tsemppiä vaan vauva arkeen.
Vaimo nukkuu joka yö 9h unet, joten ei voi olla väsynyt
En usko. Ei kukaan kolmekuukautisen vauvan äiti nuku 9 tunnin yöunia. Nukutteko te eri huoneissa? Teillä taitaa olla jotain muutakin ongelmaa siellä kotona.
On se mahdollista, muytei normaalia.
Kävin itse terapeutilka vauva-aikana unettomuuden takia, kun en saanut tarpeeksi unta ja yövalvomiaten takia en enää osannut nukahtaa uudestaan. Lääkäri oli psykuatri ja lohdutti sanomalla, että unettomuus hyvin harvoin liittyy mihunkään mielenterveysongelmiin vaan päinvastoin niiden oireena on useimmiten, että nukkuu epänormaalin paljon.Hei, anteeksi nyt, mutta KUKAAN ei saa tarpeeksi unta vauva-aikana. Ei olisi tullut mieleenkään edes olettaa sellaista, puhumattakaan, että olisin sen takia mennyt terapiaan. Eikö se psykiatri sanonut sulle, että kai sinä nukut huonosti, jos sinulla on pieni vauva kotona?
Tiedoksi niille, jotka eivät tiedä, että 3 kuukauden ikäisellä vauvalla on nippanappa edes mitään rytmiä vielä. Ekat pari kolme kuukautta vauvalla ei ole tajua päivän ja yön erosta.
Ja kuka sen vauvan syöttää yöaikaan, jos vanhemmat nukkuvat 9 tunnin yöunia heräämättä?
Jos vauva on 3 kuukautta ja on tähän saakka nukkunut 9 tunnin yöunet heräämättä, niin on pakko kysyä, että mitä kamaa te annatte sille iltaisin? Jos me puhuttaisiin esimerkiksi 1-vuotiaasta niin uskoisin tarinan.
Minä hoidan vauvaa myös yöaikaan ja vauva nukkuu kanssani samassa huoneessa. Näin on ollut alusta asti, vaimo nukkuu eri huoneessa kuin me häiritsevän kuorsaamisen takia. Sairaalasta kotiin paluun jälkeen vaimo heräsi muutamia kertoja yöllä katsomaan vauvaa, mutta innostus loppui lyhyeen ja tuolloinkin olin itsekin hereillä kannustamassa vaimoa hoitamaan vauvaa. En ole tuputtanut neuvoja vaan sanonut että haluaisin meidän toimivan tiiminä ja hoitavan vauvaa yhdessä tai vuorotellen.
Teidän kannattaa kääntyä neuvolan puoleen. Oletteko saaneet sellaisen voimavarakartoitus-lapun? Se voisi olla hyvä käydä läpi ja sitten mennä sen kanssa ammattilaiselle juttelemaan.
Voi olla, että vaimosi ei ole tarkoituksella hankala ja pettynyt vaan hän tarvitsee apua.
Jos sillä on jonkin näköinen Baby blues meneillään, varmaan ensitöikseenne huolehtikaa siitä, että äiti saa nukkua kunnon yöunet. Väsyneen ja univelallisen ihmisen ajatusmaailma on aika musta ja lyhytpinnainen. Tsemppiä vaan vauva arkeen.