Miten ihminen voi hallita tunteitaan? Miten voi päätöksellä lakata ajattelemasta asiaa, joka painaa ja kaihertaa mieltä?

Tästä me toistuvasti puhumme mieheni kanssa; hän toistuvasti kehottaa minua toimimaan niin kovin järkiperäisesti, ja minä puolestani yritän saada hänet tajuamaan, että vaikka järkeni sanoisi mitä fiksua, tunteet ohjaavat toisin.

Mutta ei se mahdotonta ole. Itse olen tehnyt näin monestikin.

Ei ihminen koskaan ole täysin tunteidensa orja. Siihen, miten syvästi jonkin asian kokee - niin hyvässä kuin pahassakin - voi itse vaikuttaa aika lailla.



Toisaalta kolikon kääntöpuoli toki on sekin, että TÄYSIN ei esimerkiksi äärimmäisiä vihan tai surun tunteita pysty poistamaan. Mutta aika lailla voi vaikuttaa siihen, miten paljon antaa niiden hallita elämäänsä.



Tuossa tunteiden hallinnassa auttaa ainakin minusta paljon, kun tajuaa, että muut ihmiset, tilanteet tai tapahtumat eivät aiheuta tunteitamme, vaan ne syntyvät aina omassa päässämme. Joku toinen voisi kokea ne tunteet täysin toisella tavalla. Totta kai vaikkapa läheisen kuolema aiheuttaa tunteita - kauheaahan se olisikin, jos ei aiheuttaisi - mutta niiden syvyyteen voi siis vaikuttaa.

mutta tunteita voi estää hallitsemasta itseä ja omaa toimintaa jossain määrin. Itselläni on vanha kauna eksääni kohtaan, joka välillä nostaa rumaa päätään. Aiemmin suutuin ja ahdistuin ja jäin vellomaan tuohon kaunaan, mutta nykyisin pääsen siitä yli. Ajattelen, että mistähän tuokin ajatus tuli, ja sitten painan sen päättäväisesti taka-alalle.

Olen hyvin tunteellinen ja ulospäinsuuntautunut, ja tämän nimenomaisen negatiivisen tunteen hallinnan oppiminen vei vuosia. en väitä, että olisin tunteideni herra, mutta tämän kipeän asiani aiheuttamat tunteet pystyn vihdoin nykyään kontrollimaan.

Toisilta onnistuu paremmin ja toisilta huonommin.

silloin pitää surra kun surettaa, muuten patoaa tunteensa ja ne jää ikuisiksi ajoiksi kaihertamaan mieltä.

Tietenkään ihminen ei voi toimia täysin holtittomasti, suuttuessaan työtoverille läimäistä ja haukku jne, mutta suuret tunteet pitää kokea, suurin osa ihmisistä kai osaa kuitenkin tuntea normaalilla tavalla niin että esimerkiksi petetyksi tullessaan ei raivopäissään kurista pettäjäänsä.

yrittää vaikuttaa siihen, miten syvästi ja pitkään esimerkiksi suree.

Vierailija:

silloin pitää surra kun surettaa, muuten patoaa tunteensa ja ne jää ikuisiksi ajoiksi kaihertamaan mieltä.

Tietenkään ihminen ei voi toimia täysin holtittomasti, suuttuessaan työtoverille läimäistä ja haukku jne, mutta suuret tunteet pitää kokea, suurin osa ihmisistä kai osaa kuitenkin tuntea normaalilla tavalla niin että esimerkiksi petetyksi tullessaan ei raivopäissään kurista pettäjäänsä.

Miksi siihen pitäisi yrittää vaikuttaa että se ei tuntuisi yhtä vahvalta?

Ei, pitää myös ymmärtää omat tekemiset ja tekemättömyydet eikö?? on totta että pettäminen on todella väärin, mutta pitää myös osata katsoa tilanteita itse tilanteen ulkopuolelta ja koittaa selvittää tunteitaan sen toisen kanssa.

Pitää tehdä sovinto sen kanssa, ettei elämä ole läheskään täydellistä tai reilua.

Bennett-Goleman Tara, Tunteiden alkemiaa, uusin tavoin mielentyyneyteen.



Siinä käytännön vinkkejä siihen, miten voi elää onnellisempaa elämää ilman että on omien tunteidensa orja. Tunteet eivät ole todellisia, vaan monesti tulevat voimakkaina sen takia, että olemme joskus lapsuudessa kokeneet jotakin, jonka takia tietyt asiat herättävät meissä voimakkkaita tunteita.

jotka räiskyivät tunteensa julki.



Nyt aikuisempana sitä on tajunnut, että nuo ihmiset REAGOIVAT voimakkaasti, ja ovat omien tunnemyrskyjensä orjia.



Onnellisuus ja tasainen mieli ovat varmempia auttamaan tasapainoiseen ja hyvään elämään, eikä se tarkoita että tuntisi jotenkin vähemmän vaan ehkäpä aidommin, kun putsaa käytöksestään pois ne irrationaaliset tunnereaktiot (esim. vihaisuus liikenteessä yms.)

että on tehnyt väärin. Jatkaa elämäänsä ihan kuin ei mitään, on mukavan ihmisen maineessa. Silti tekisi ehkä kenelle vaan vaikka kuinka paskamaisesti, jos oma etu sitä vaatii.



Miten voisin lakata ajattelemasta tätä tapahtumaa pettymyksellä ja surulla? Tai jopa lakata ajattelemasta tapahtumaa kokonaan?

Hän ei ehkä tiennyt toimintansa seurauksia.

Tai sitten voit ajatella - jos kaverisi siis todella ihan tieten tahtoen loukkasi sinua - että kaverisi on vajaa ja reppana, kun ei osaa säilyttää ystäviään. Hänen menetyksensä siis, ei sinun!

Näkökulman vaihtaminen auttaa usein tuollaisista ylitsepääsemisessä.

Vierailija:

että on tehnyt väärin. Jatkaa elämäänsä ihan kuin ei mitään, on mukavan ihmisen maineessa. Silti tekisi ehkä kenelle vaan vaikka kuinka paskamaisesti, jos oma etu sitä vaatii.

Miten voisin lakata ajattelemasta tätä tapahtumaa pettymyksellä ja surulla? Tai jopa lakata ajattelemasta tapahtumaa kokonaan?

On ihmisiä, jotka surevat ja kaipaavat vuosiKYMMENIÄ. Tai laiminlyövät täysin itsensä ja lapsensa. Kyllä siihen surunkin syvyyteen voi vaikuttaa ja joskus se on hyvinkin tarpeen. Ei tietenkään aina.

Vierailija:

Miksi siihen pitäisi yrittää vaikuttaa että se ei tuntuisi yhtä vahvalta?

Minusta tunteet ja käytös ovat kytköksissään toisiinsa mutta kuitenkin erilaiset. Esimerkiksi työkaveri arvostelee minua mielestäni perusteettomasti. Kuulemma koko työporukka on samaa mieltä. Vastaan hänelle asiallisesti, miksi olen toiminut kuten olen tehnyt ja ehkä esitän jokun syyn, miksi en voinut tehdä toisella tapaa. Voin siis hallita itseäni, etten raivostu hänelle, työpaikkamme veltoimmalle laiskurille, vaan kommentoin vain hänen esittämää asiaa. Silti en voine sille mitään, että illalla mietin sängyssä, että ovatko tosiaan kaikki työkaverit samaa mieltä, että minä olen toiminut huonosti. Eivätkö hekään ota huomioon minusta riippumattomia syitä, jotka vaikuttivat työhöni? Voin yrittää siirtää ajatukseni muualle, mutta hetken päästä huomaan miettiväni, että pitäisikö vaihvihkaa töissä kysellä muiden tunnelmia minusta työkaverina.



Te, jotka sanoitte, että negatiivisia tunteita voi painaa sivuun tai lakata ajattelemasta, voisitteko kertoa, miten sen teette. Ihan käytännön vinkkejä, että mitä teette tai ajattelette, kun huomaatte vaikkapa ahdistuvanne ja kiukustuvanne jostain muistosta?