Aikuisten ystävien yhteydenpito?
Viestittekö päivittäin, viikottain, harvemmin? Kerrotteko toisillenne päivän tapahtumista, esim. siitä kun kävit kirpputorilla eikä sieltä löytynyt mitään? Vai suunnitteletteko vain seuraavaa tapaamista?
Sosiaalinen häpeäpilkku pohtii, miten ystävyyssuhteita pidetään arjessa yllä, kiitos jos vastaat!
Kommentit (15)
En ole kehenkään ystävääni päivittäin yhteydessä. Voi mennä toisinaan viikkoja, jopa kuukausia, ettemme ole yhteyiadessä. Hvvä(/t) ystväni ovat sellaisia, joiden kanssa voi puhua oikeastaan lähes kaikesta, joten mitään vain yhtä aihetta minulla ei ole, mistä voisin aina sanoa puhuvani kaikkien ystävieni kanssa, joka kerta. - Ellei sitten se, että yritän aina myös kuunnella, mitä heillä on minulle kerrottavaa, etten vain vahingossa -tottakai- papata vain omia kuulumisani.
Okei, itsellä siis sellainen tilanne että olen todella etäällä parista (ainoasta) kaverista ja olisi kiva pitää kaveruutta jotenkin yllä, mutta olen ihan toivoton viestittelemään mitään tai esim. ehdottamaan tekemistä.
Ap
Kyllä mä parhaan kaverini kanssa olen yhteydessä lähes päivittäin pääasiassa watsapilla. Asutaan niin lähekkäin että nähdään usein, joka aamu kuljetaan samalla bussilla työmatkaa osan matkaa ja muutaman kerran viikossa nähdään lenkillä, käydään syömässä, leffassa. Miten nyt lasten ja muiden menojen ohessa ehditään.
Minulla on paljon ystäviä, enkä ehdi kaikkien kanssa viestitellä päivittäin, mutta viestittelen päivittäin ainakin jonkun ystäväni kanssa.
Mä kävin yhden kaverin kanssa bissellä vuodenvaihteessa.
Yhden toisen kanssa laitoin viestiä messengerissä joulukuussa.
Yks tuttu soitti tossa kesällä ja yks entinen työkaveri syksyllä.
Viime vuonna kavereista yhtä näin kaksi kertaa, muita en ollenkaan.
Ja tämä oli vilkas vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Okei, itsellä siis sellainen tilanne että olen todella etäällä parista (ainoasta) kaverista ja olisi kiva pitää kaveruutta jotenkin yllä, mutta olen ihan toivoton viestittelemään mitään tai esim. ehdottamaan tekemistä.
Ap
No. Itse soitan kavereille toisinaan ihan vain mitä kuuluu. - Ja pidän myös itse siitä, että minulle soitetaan ilman sen kummempaa taka-ajatusta tai valmista suunnitelmaa siitä, mitä ja missä ja milloin haluaisi tehdä jotain kanssani. Ystävyyden säilyminen vaatii vastavuoroisuutta. mutta myös ennen kaikkea istseltä reippautta ja aktiivisuutta, jos haluaa ystävyyden säilyvän. Itselläni on kyllä myös sellaisia kavereita, jotka eivät juuri koskaan soita minulle mutta itse huomaan soittavani heille toisinaan. En oikein itsekään tiedä, miksi jaksan, Mutta kai nuo yhteydenotot sitten antavat -ainakin minulle- jotain niin paljon; en jaksaisi tätä kaikkien kanssa.
En toisaalta pidä itseäni niin kiireisenä tai erinomaisena, että kuvittelsin,että se olkoot muut, joiden tulee soittaa tai olla yhteydessä, eikä minun muka tarvitsisi lainkaan tai koskaan vaivaantua ja ottaa asiakseni ja tehdä. En myöskään ajattele, että jättävät soittelemasta minulle vain siksi, etteivät pidä minusta, mutta kun soitan tai olen muutoin yhteydessä, niin eivät halua minulle tätä suoraa sanoa, syystä tai toisesta. Ja vielä kerran en halua pitää itseäni myöskään takiaisen, joka ehdoin tahdoin haluaa riippua toisessa kiinni; ikään kuin en ymmärtäsi, että viisainta olisi vain lopettaa.(..)
Mulla on aika paljon kavereita, mutta vain kolme varsinaista ystävää. Yhden heistä kanssa viestittelen päivittäin. Ja ihan mitä vaan päivän tapahtumia kerrotaan toisillemme. Tai jos jokin ärsyttää tai jostain on tullut hyvälle tuulelle. Tai sitten syvällisempiäkin juttuja. Kahden muun kanssa viestitellään vähintään pari kertaa viikossa, mutta samanlaisia arkipäivän juttuja.
Itse en kyllä soittele tai viestittele, vaan kysyn aina, että koska voidaan nähdä ja sitten vaihtaa kuulumisia. Joidenkin kavereiden kanssa saattaa mennä yhtäkkiä vuosikin, kun ei välimatkan takia nähdä, mutta sitten saatetaan istua kokonainen viikonloppu kälättämässä. Olen itse eronnut ja kaikki ystäväni ovat parisuhteessa, joten homma menee kyllä aina niin, että minä kyselen, koska nähtäisiin. En kuitenkaan ota siitä stressiä, koska tiedän, että nämä kaverini elävät nyt niitä pahimpia ruuhkavuosiaan, ja minulla tilanne jo vähän helpottaa. Mutta ei ainakaan vielä ole tullut sellaista tunnetta, että nämä ystäväni eivät minua haluaisi nähdä. Päinvastoin, aina kiittelevät, kun otan yhteyttä ja ovat innolla sitten järkkäilemässä tekemistä.
Tunnistan itseni tuosta 7 viestistä, mutta haluaisin nimenomaan opetella vastavuoroisuutta ja aktiivisuutta. On mennyt n. 10 vuotta, kun olen ajatellut ettei kukaan halua oikeasti olla ystäväni ja häiritsen vain yhteydenotoillani jne. ja olen opetellut pärjäämään yksin, enkä nykyään osaa jakaa muille mitään itsestäni.
Konkreettisia vinkkejä, miten voisi harjoitella yhteydenpitoa ja ystävyyden "syventämistä"?
Ap
Ukko35 kirjoitti:
Mä kävin yhden kaverin kanssa bissellä vuodenvaihteessa.
Yhden toisen kanssa laitoin viestiä messengerissä joulukuussa.
Yks tuttu soitti tossa kesällä ja yks entinen työkaveri syksyllä.
Viime vuonna kavereista yhtä näin kaksi kertaa, muita en ollenkaan.
Ja tämä oli vilkas vuosi.
Oletkin mies. Nämä päivittäin viestittelijät ovat naisia. Sukupuolilla lienee eroa tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Okei, itsellä siis sellainen tilanne että olen todella etäällä parista (ainoasta) kaverista ja olisi kiva pitää kaveruutta jotenkin yllä, mutta olen ihan toivoton viestittelemään mitään tai esim. ehdottamaan tekemistä.
Ap
Ehdota vain. Se on sitten tosi kivaa, kun vihdoin ehditään näkemään, vaikka vähän pidempi aika vierähtäisikin.
Itsekin olen tosi huono ottamaan yhteyttä ja ehdottamaan, mutta vielä huonompi olen muodostamaan uusia ystävyyssuhteita, joten haluan pitää kiinni kynsin hampain niistä ihanista tyypeistä, joita minulla nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni tuosta 7 viestistä, mutta haluaisin nimenomaan opetella vastavuoroisuutta ja aktiivisuutta. On mennyt n. 10 vuotta, kun olen ajatellut ettei kukaan halua oikeasti olla ystäväni ja häiritsen vain yhteydenotoillani jne. ja olen opetellut pärjäämään yksin, enkä nykyään osaa jakaa muille mitään itsestäni.
Konkreettisia vinkkejä, miten voisi harjoitella yhteydenpitoa ja ystävyyden "syventämistä"?
Ap
Minä nyt vielä vastaan, vaikka kirjoitin jo kaksi kommenttia. Minulla ainakin toimii nimenomaan tuo, että pyrin järjestämään tapaamisia ja jotain kivaa tekemistä sen viestittelyn ja soittelun sijaan. Kasvotusten on paljon mukavampi vaihtaa kuulumisia ja sille on kuitenkin järjestetty erikseen aikaa eikä siinä tarvitse olla huolissaan kaverin aikatauluista.
Mä en koskaan viestittele tai soittele muuten vaan, en tykkää sellaisesta. Mieluiten puhun asiat kasvokkain sitten kun nähdään. Ei mulla kyllä myöskään ole tarvetta nähdä ihmisiä usein, helposti voi mennä pari kuukautta ilman mitään yhteydenpitoa.
Harvemmin. Ainoastaan jos on asiaa eikä sitä ole välttämättä edes kerran puolessa vuodessa.
Mulla on yksi hyvä ystävä, jolle viestimistä olen yrittänyt kontrolloida. Olen sellainen, että yleensä pidän välimatkaa ihmisiin, mutta tälle voi laittaa mitä vaan milloin vaan. Jotenkin olen tullut sen kanssa niin spontaaniksi, että tuuppaisin menemään joka ajatuksen, mikä päähän juolahtaa. En halua kuitenkaan pommittaa, etten käy rasitteeksi. Siksi kontrolli. Ehkä kerran viikossa laitan nykyään jotain, pientä tai isompaa aihetta. Kyllä se tietää, ettei niihin tarvitse heti vastata. Tosi harvoin tavataan, niin monta juttua jäis muuten välistä.