Koiranpentu tulossa, muutama kysymys

1. Tarpeiden sisälle tekemisistä ei toruta, vaan neutraalisti siivotaan pois ja pyyhkäistään pesuaineella. Kun tekee tarpeet ulos niin kehutaan vuolaasti. Aina unien, ruuan ja leikin jälkeen viedään pentu ulos.

2. Ihminen poistuu huoneesta tasan siksi aikaa mitä pentu on hiljaa. Kun alkaa itku ja ulina niin ei saa heti mennä lohduttamaan, vaan pitää odottaa että on hetki hiljaista. Piilossaoloaikaa pidennetään kunnes pentu oppii että ihminen tulee aina takaisin.

Näillä eväillä opetin oman koirani ja hienosti meni.

Ja lisäys kakkoskohtaan: poistumisesta ja takaisin tulosta ei saa tehdä isoa numeroa, vaan pitäisi olla ainakin 30min ennen ja jälkeen rennosti ja pentua lellimättä. Pentua ei saa leikittää ja aktivoida ennen lähtöä vaan sen pitäisi olla väsynyt ja rento kun ihminen poistuu kotoa.

Olisi pitänyt ottaa selvää asioista, ennenkuin on koira tulossa. Ei kaikkien ihmisten pitäisi edes koiraa ottaa, ei se mikään lelu tai asuste ole.

Täytyy sitten muistaa että seuraavat 10-15 vuotta olette naimisissa se koiran kanssa.

Ei matkustamista tai pitkiä aikoja pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi pitänyt ottaa selvää asioista, ennenkuin on koira tulossa. Ei kaikkien ihmisten pitäisi edes koiraa ottaa, ei se mikään lelu tai asuste ole.

Koko ajanhan ap ottaa selvää miten kannattaa toimia, kun koira ei ole vielä tullut.

Vierailija kirjoitti:

Olisi pitänyt ottaa selvää asioista, ennenkuin on koira tulossa. Ei kaikkien ihmisten pitäisi edes koiraa ottaa, ei se mikään lelu tai asuste ole.

Hänhän ottaa asiosta selvää ennen pennun tuloa.

Itse opin kououttamaan koiraa vasta neljännen koiran kanssa. Kolme edellistä oli seurakoiria, joille ei ollut kovin suuria käskyvarmuusvaatimuksia.

Koira oppii myös siistiksi niin että sitä riittävästi käytetään ulkona. Pentua ensin parin tunnin välein, iltaisin jopa tunnin välein. Ulkona tehdään aina muutakin kivaa eikä vain tarpeita. Jos koira haluaa miellyttää omistajaansa niin vähempikin reaktio riittää. Sellaistakin on tapahtunut että koira käsittää palkitsemisen ja kehumisen tarkoittavan tarpeentekoa yleensä ja rupeaa vääntämään läjäänsä omistajan olohuoneen matolle palkkion toivossa. Kaikki omat koirani olen opettanut helposti sisäsiisteiksi tekemättä siitä isoa numeroa. Jo kahdeksas koira eikä yhtään sisälle merkkaajaa.

Alle puolivuotiaan kanssa on syytä varautua pissavahinkoihin, matot pois ja lattialuuttu toimintavalmiuteen. Rauhallisuus on valttia. Vaikka näkisitkin että nyt se pissaa lattialle, rauhallisesti siivoat pois. Jos koiran siitä kesken pissin kiljaisten tempaa ulos, se saattaa niin pelästyä ettei ulkonakaan uskalla pissiä omistajan nähden. Sitten rupeaa löytymään lammikoita sohvan takaa ja ties mistä.

Itse olen suosinut myös pissa-alustoja pennun kanssa, ne säästävät lattiaa ja pentu oppii niille menemään. Työpäivän aikaa ei pentu kuitenkaan jaksa pidättää. 

Koiraa käytetään aluksi ulkona pissalla, aika kun sen toimintamoodi vaihtuu. Kun koira herää, kun se on leikkinyt, kun se on syönyt jne. Parhaimiillaan sai olla ulkoilemassa alle 10 minuutin välein. Mutta eipä ole koira montaa kertaa pissannut sisälle.

Koiran jättämistä on hyvä harjoitella niin että antaa sille vaikka luun järsittäväksi, jotta yksin jäämisestä tulee mieluista. Eikä sitten mitään numeroa lähtemisistä, eikä myöskään paluusta. Koira oppii helposti siihen että lauma palaa aina kotiin.

Kiitos kaikille! Tosiaan etukäteen selvittelen, mutta aina joku ei ymmärrä lukemaansa... Monia eri tapoja kun on niin kiva kuulla mikä toiminut muilla :)

Yhden koiran omistaneena voin sanoa että sisäsiistiksi oppi helposti. Sanomalehteä oli aluksi huoneennurkassa.

Kesälomalla otettu pentu sai olla perheen keskellä kuukauden ennen koulun alkua. Sen jälkeen alakoululaisen lyhyet koulupäivät. En olisi jättänyt pentuna vielä 8 tunniksi yksin.

Harmia riitti pari ensimmäistä vuotta helposti riehaantumisen yhteydessä naskalihampailla kinttuihin iskeminen.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sitten muistaa että seuraavat 10-15 vuotta olette naimisissa se koiran kanssa.

Ei matkustamista tai pitkiä aikoja pois kotoa.

Tuostapa tuli mieleen, että koirat ovat hyvin yksilöllisiä. Esim.hoitoon jätettäessä voi käydä niin, että koira masentuu ja lakkaa syömästä! Tiedän tapauksen. Eräs Bernipoika masentui( on herkkätunteinen rotu) omistajansa kuoltua, lakkasi syömästä ja kuoli sananmukaisesti suruun! Ei auttamut pakkoruokintakaan! Pitkä yksinolokaan ei ole hyväksi. Pitäisi olla ainakin kaveri. Olen  usein ajatellut, että lastenkin hoito järjestetään jotenkin, niin voisiko koirallekkin järjestää jonkinlaisen päivähoidon. Itse toimin 60 luvulla Dogsitterinä. Ulkoilutin 3:n perheen koiraa, sain pientä taskurahaakin. Silloin koulutin ensimmäisen koirani. (Coccerspanieli)Siitä sain kipinän koiraharrastukseen joka kesti N.40v.   Varmaan löytyisi myös työttömiä,eläkeläisiä jne.... jotka mielellään voisivat hoitaa/ulkoiluttaa koiraa.