Lue keskustelun säännöt.
En halua että minut muistetaan surkeana
13.01.2018 |
Olen vuosia sairastanut masennusta ja ollut osittain toimintakyvytön. En ole saanut mitään aikaan, eikä minusta ole mihinkään. Silti tänään tuli ajatus mieleen etten halua, että minut muistetaan surkeana. En silti tiedä mitä tehdä..
Kommentit (10)
No ei kai sinua nyt kukaan muista surkeana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua että minut muistetaan surkeana
Olen vuosia sairastanut masennusta ja ollut osittain toimintakyvytön. En ole saanut mitään aikaan, eikä minusta ole mihinkään. Silti tänään tuli ajatus mieleen etten halua, että minut muistetaan surkeana. En silti tiedä mitä tehdä..
Olet tervehtynyt sitten, kun haluat että sinua ei muisteta lainkaan.
Eli anna riivaajiesi poistua elämästäsi, ja keskity vain siihen että itse käytät päiväsi omaksi iloksesi. Ystäviä on aina kiva olla, mutta jos joku sinua surkeana kohtelee tai "muistelee" jo nyt, niin ei muuta ku avaa ovi ja siitä sitten patistelet vaan kiusahenget muualle elämästäsi.
Näin se vaan menee, elämä on lyhyt, ja sitä ei kannata tuhlata sellaiseen, että mietit, mitä mieltä joku toinen on sinusta, tai että muisteleeko hän sinua.
Asia kun voi olla niinkin, että he voivat olla sinulle täysin kuolleita, eikä sinun tarvitse edes tunteakaan ihmisiä jotka eivät sinua kohtele asiallisesti.
Mukavampaa se päivittäinen elämäkin, kun on "surkeana" muistelijat saanut ensin passitettua jonnekin muualle, sitten vaan unohdat ne, heitä ei ole eikä ollut koskaan olemassakaan, on vain sinun elämäsi ja sinun tulevaisuutesi, heitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
No ei kai sinua nyt kukaan muista surkeana?
Miksei surkeaa saisi muistaa surkeana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua että minut muistetaan surkeana
Olen vuosia sairastanut masennusta ja ollut osittain toimintakyvytön. En ole saanut mitään aikaan, eikä minusta ole mihinkään. Silti tänään tuli ajatus mieleen etten halua, että minut muistetaan surkeana. En silti tiedä mitä tehdä..
Olet tervehtynyt sitten, kun haluat että sinua ei muisteta lainkaan.
Eli anna riivaajiesi poistua elämästäsi, ja keskity vain siihen että itse käytät päiväsi omaksi iloksesi. Ystäviä on aina kiva olla, mutta jos joku sinua surkeana kohtelee tai "muistelee" jo nyt, niin ei muuta ku avaa ovi ja siitä sitten patistelet vaan kiusahenget muualle elämästäsi.
Näin se vaan menee, elämä on lyhyt, ja sitä ei kannata tuhlata sellaiseen, että mietit, mitä mieltä joku toinen on sinusta, tai että muisteleeko hän sinua.
Asia kun voi olla niinkin, että he voivat olla sinulle täysin kuolleita, eikä sinun tarvitse edes tunteakaan ihmisiä jotka eivät sinua kohtele asiallisesti.
Mukavampaa se päivittäinen elämäkin, kun on "surkeana" muistelijat saanut ensin passitettua jonnekin muualle, sitten vaan unohdat ne, heitä ei ole eikä ollut koskaan olemassakaan, on vain sinun elämäsi ja sinun tulevaisuutesi, heitä ei ole.
Toi on itsepetosta, koska jos ap kokee oleensa surkea, niin tietenkin hän olettaa muiden nähneen sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai sinua nyt kukaan muista surkeana?
Miksei surkeaa saisi muistaa surkeana?
Miksi kukaan saisi määritellä aloittajan surkeaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai sinua nyt kukaan muista surkeana?
Miksei surkeaa saisi muistaa surkeana?
Jos sinä ajattelet muita surkeina, niin häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai sinua nyt kukaan muista surkeana?
Miksei surkeaa saisi muistaa surkeana?
Harva on vauvasta asti masentunut. Ap:llakin on saattanut olla "oikea" minä, jonka masennus on syönyt sisäänsä.
Lisäksi riippuen masennuksen tyypistä ja syvyydestä ap saattaa tuntea muutakin kuin pelkkää harmaata 24/7/52 ja tehdä muutakin kuin lojua surkeana. Hänen päänsä ulkopuolelle jääneet "kaverit" saattavat kuitenkin nähdä pelkän surkeuden ja voivotella sitä. Pelkkään negatiiviseen keskittyminen tuskin ainakaan parantaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua että minut muistetaan surkeana
Olen vuosia sairastanut masennusta ja ollut osittain toimintakyvytön. En ole saanut mitään aikaan, eikä minusta ole mihinkään. Silti tänään tuli ajatus mieleen etten halua, että minut muistetaan surkeana. En silti tiedä mitä tehdä..
Olet tervehtynyt sitten, kun haluat että sinua ei muisteta lainkaan.
Eli anna riivaajiesi poistua elämästäsi, ja keskity vain siihen että itse käytät päiväsi omaksi iloksesi. Ystäviä on aina kiva olla, mutta jos joku sinua surkeana kohtelee tai "muistelee" jo nyt, niin ei muuta ku avaa ovi ja siitä sitten patistelet vaan kiusahenget muualle elämästäsi.
Näin se vaan menee, elämä on lyhyt, ja sitä ei kannata tuhlata sellaiseen, että mietit, mitä mieltä joku toinen on sinusta, tai että muisteleeko hän sinua.
Asia kun voi olla niinkin, että he voivat olla sinulle täysin kuolleita, eikä sinun tarvitse edes tunteakaan ihmisiä jotka eivät sinua kohtele asiallisesti.
Mukavampaa se päivittäinen elämäkin, kun on "surkeana" muistelijat saanut ensin passitettua jonnekin muualle, sitten vaan unohdat ne, heitä ei ole eikä ollut koskaan olemassakaan, on vain sinun elämäsi ja sinun tulevaisuutesi, heitä ei ole.
Toi on itsepetosta, koska jos ap kokee oleensa surkea, niin tietenkin hän olettaa muiden nähneen sen.
Niin miten tuon nyt sitten haluaa nähdä. Mutta jos koet että joku suhtautuu tai muistelee sinua surkeana, niin miksi ihmeessä viettää aikaansa sellaisten kanssa?
Maailma on täynnä ihmisiä, ei kannata tuhlata omaa elämäänsä sellaisten parissa jotka suhtautuvat sinuun surkeana.
Olen aina ollut vaîn kiinnostunut muodista, kauneudesta ym ja koen ettei minulla sitä enää vanhana ja surkean lihavana ole.
ap
Lähtisiköhän parantuminen käyntiin? Keskity siihen. Ehdit tehdä vaikka mitä sen jälkeen. Kaikki menestystarinat lähtee kärsimyksestä. Sulla on sanottavaa ja tarina kerrottavanasi. Kyllä sä pääset vielä elämään kiinni. Löydä oma juttusi, keskity siihen ja menesty! Se voi olla mitä vain, voit luoda sen tyhjästä.