MURROSIKÄ!!!!
Ihan kamalaa, 12v tyttö on n. 6pvä viikosta niin pirun kiukkuinen. jättää kaikki vaatteensa, astiat, lelunsa ym mihin sitten koskeekin juuri siihen missä ne kädestä sattuvat irtoamaan. en todellakaan korjaa niitä, mutta jatkuva perään huutelu ja " marmattaminen" on rasittavaa. tämä menee ohi, tiedän, mutta miksi tallaista?? ärsyttää kun kaiken mitä teet on väärin, mitä ruokaa laitat se on pahaa, aamupalaksi ei täydessä jääkaapissa ole mitään ja kaikki on tosi tyhmiä ihmisiä.
ei hän masentunut ole energiaa on kuin pienessä kylässä, pää ei vaan tahdo pysyä ajatusten ja tekojen mukana. normaaliahan tämä. tiedän. miten te muut jaksatte? millaisia sääntöjä olette luoneet. lähdettekö itse ulos jo alkaa oma pää olemaan ihan liian täynnä. kaikkea en minäkään todellakaan vaan siedä, että rajat sanisinko tulee vastaan aika nopeastikkin mielestäni. siinäkö se on, niitä vasten on helppoa hyppiä, niin ja turvallista? mutta voimia nämä vuodet vanhemmiltakin vaatii!! jos sitten sanotaan että lapsikin on sekaisin omanitsensä kanssa.. huh huh , mutta kirjoittaminen helpottaa ja tieto että teitä kohtalotovereita on olemassa!!! eikö niin ?!?! haloo!!!!
Kommentit (3)
Samassa veneessä ollaan täälläkin. Meillä myös tyttö joka on 12-vuotias ja täyttää elokuussa 13. Viimeinen kevät on ala-asteella ja voisin sanoa, että tämä erityisen hankala käyttäytyminen alkoi kuudennen luokan alussa. Mieliala vaihtelee päivän aikana moneen otteeseen ja uhma on kova. Hän tietää itse miten kaikki tehdään parhaiten ja toisaalta sitten taas hetken päästä ollaan niin pientä, että tullaan äitin syliin istumaan.
Ollaan keskusteltu varmaankin näistä vihanpurkauksista ja suuttumisista miljoona kertaa ja aina saatu puhumalla asiat selvitettyä.
Eri asia on sitten kuinka kauan tämän " välien selvittelyn" jälkeen on rauhallista. Olen kysynyt monta kertaa mikä saa hänet niin kamalasti suuttumaan ja paiskomaan ovia ja huutamaan rumia, mutta ainut selitys on se, että kun hän suuttuu niin ei mahda omalle käytökselleen oikein mitään. On myöntänyt kyllä sen, ettei rumia saisi suuttu-neenakaan huutaa ja tietää että pahottaa sanomisillaan toisten mielen, mutta kun ei sillä suuttumuksen hetkellä pysty hillitsemään itseään.
Huoneen siivous on meillä jokapäiväinen kinastelun aihe, mutta olen saanut sen homman toimimaan vähän paremmin, kun olen sanonut ettei tietokone aukea ennenkuin on huone siisti.
Erittäin tärkeätä tälle uhmakkaalle murkkuikäiselle on kuitenkin se että kerrotaan hänelle kuinka tärkeä hän meille on ja kuinka paljon häntä rakastetaan. Otetaan vielä syliin ja halitaan ja osoitetaan huomiota. Välillä lähetän töistäkin hänelle tekstiviestin, jossa kerron rakastavani häntä. Vaikka tuon ikäiset ovatkin välillä olevinaan niin aikavia, että pärjäisivät omillaan niin ainakin meidän leijona (horos-koopilta) myöntää vielä tarvitsevansa meitä vanhempia. Joka ilta halitaan vielä ja toivotetaan hyvää yötä. Ja koskaan ei mennä riidoissa nukkumaan. Aina pitää sopia ennen nukkumaanmenoa, muuten ei saa nukuttua.
Hermojen kestävyyttä tuo kiukuttelu, huono käyttäytyminen ja rajojen kokeilu kiristää, mutta toisaalta minusta tuo ikä on aika ihana seurata oman rakkaan lapsensa kehitystä ja itsenäistymistä.
Voimia ja jaksamista sinulle ja perheellesi. Olen varma että rajojen asettamisella ja rakkaudella kasvatamme erittäin hienoja lapsia.
..tätä elämää täällä!! Kyllä on murkun elämä rankkaa.. " mun elämä on yhtä helvettiä..mikään ei oo kivaa, kukaan ei välitä musta.." Tällaista meidän kesällä 12v. tyttö raivoaa. Yritä nyt siinä sitten sanoa jotain väliin.. Ainut lapsi on, tosin ei meidän vanhempien tahdosta, ja itkee kohtaloaan ainoana lapsena, kun ei edes kaveria. Hyvää tekee lukea täältä, että taitaa olla normaaliakäytöstä, mutta raskasta tätä on kuunnella. Puhuttua saadaan, kun mieli rauhoittuu, mutta seuraavan raivarin tullessa kaikki sovitut puheet unohtuvat. Toivon todella että tämä meneepian ohi!!
Vanhin tayttaa 14- tana vuonna ja tuo ' pahin' aika on ohitse!
Suurimpien kriisien ja huutojen aikaan otin tyton yksin(ilman sisaruksia) viereeni ja aloitin keskustelun JOTA EI SAANUT KESKEYTTAA! Kerroin ymmartavani hanta, mutta nyt ollaan sellaisessa kohdassa etta jutut loppuu nyt! On autettava kotona jne ja puheet on siivottava ja vastaan ei enaa huudeta- omasta hygieniasta on huolehdittava(huom. meilla se oli hiustenpesu!) jne. jne. Lopulta halattiin varmaan ekaa kertaa ikuisuuteen kun oikein mietin ,aluksi hiukan vakisin mutta kylla se siita. Annoin hanelle myos vihkoja ja PAIVAKIRJAN johon purkaisi hiukan tuntojaan!
Ja jollei kk ole hanella viela alkaneet noita kohtauksia kylla jatkuukin aikansa...
Mutta kylla se siita- pahimmassa tapauksessa ole kuin et olisi nakevasikaan koko ihmista- se ottaa kylla hermoihin mutta voi auttaa joskus...