koulupsykologini petti minut
Päätin pitkän ajan kuluttua avautua jollekkin viiltelystäni ja hän petti minut kertomalla äidilleni. Olen viillellyt viime kesästä, kun koin että se auttaa purkamaan sisäistä tuskaani. Nyt kun puhuin asiasta ammattihenkilölle hän petti luottamukseni kertomalla äidilleni. Onko hänellä perustetta tehdä näin? Onko tämä eettisesti perusteltua? Tuntuu ettei salassapitovelvollisuus pädekään. Se hesarinkin juttu pisti miettimään luottamuksen merkitystä kun valtionsalaisuudet pistettiin niin vain jakoon :///
Voitteko kertoa kenen luvalla psykologini paljasti salaisuuteni ja mikä hänet oikeuttaa tähän???
Kommentit (6)
Alaikäisyys, ystäväni, ja vastuu. Minunkin lapsi viilteli 15-vuotiaana, enkä tiennyt siitä mitään ennenkuin kuraattori kertoi. Ja teki samalla lassun. HYVÄ NIIN, koska lapsi sai sitten tarvitsemaansa apua.
No eipä se sinun tilannettasi enää pahenna vaikka äiti tietää. Puhuisitkin sille, niin ei ehkä niin ahdistaisi.
Jos oma lapsesi viiltelisi, haluaisitko tietää? Millaista apua toivoisit ja voisiko sitä pyytää suoraan?
Vierailija kirjoitti:
Jos oma lapsesi viiltelisi, haluaisitko tietää? Millaista apua toivoisit ja voisiko sitä pyytää suoraan?
Kyllä, sellaiset lääkkeet, joilla saa oireet nopeasti pois. Ja tietenkin hoitosuhde samalle henkilölle.
Oma lapseni oli avautunut opettajalle eräästä asiasta ja opettaja oli tehnyt lasun. Eipä huvita avautua enää kun kuuli asiasta.
Oma vikasi, kun luotit "vaitiolovelvollisuuteen". Ei se tietenkään enää päde, jos olet vaaraksi itsellesi (tai ympäristöllesi.)