Juotiinko lapsuudenkodissasi liikaa?

Miksi tuollainen ikäraja? Olen itse pienen vauvan äiti mutta yli 35.

Vastauksena kysymykseen, kyllä juotiin liikaa ja se näkyy nyt kun ovat seitsemänkymppisiä.

Isä oli ihan rapajuoppo, äiti absolutisti. Äiti vihasi viinaa tietenkin isän takia.

Me neljä lasta olemme kaikki enemmän tai vähemmän alkoholisteja.

Joo, mutta eipä tuosta mitään traumoja jäänyt. Isä joi joka päivä, välillä viihtyi viikonkin kulussa. Mutta ei silti koskaan pettänyt lupauksiaan, riehunut tms.

Hei! Ikäähaarukkaa on rajattu, jotta ryhmäläiset saisivat vertaiskokemuksena mahdollisimman paljon irti. Mutta kokemus lapsuudenkodin juomisesta ja vanhemmuudesta tietenkin tärkeimmät eli ikärajaa voidaan pitää viitteellisenä!

Kyllä, ensin alkoi isäpuolen tissuttelu. Tissuttelu vaihtui ryyppäämiseksi. Tämän jälkeen alkoi äiti juomaan lähes joka päivä. Vaikka ennen äiti joi 1x/v. Lopulta pelkäsin mennä koulusta kotiin, koska tiesin mikä siellä odottaa. Usein kiertelin kaverilta toiselle ja suihkuvälit venyi. Jonka vuoksi minua alettiin kiusata. Kenellekkään en kehdannut kertoa, miksi minulla on 5pv ollut samat vaatteet. Nykyään äitini ottaa vain satunnaisesti kavereiden kanssa. Mutta alkon suurkulutussta kesti 10v. Äiti on myös eronnut tästä miehestä.

Traumoja on jäänyt ja en voi juoda alkoholia juuri ollenkaan. Meinaa itselläkin jäädä putki päälle. 18-vuotiaana meni 6kk niin, että olin 6kk aikana selvinpäin 15pv. Menin isosiskolleni ja pyysin apua, olin 2vk siskoni luona ja päätin etten anna alkoholin pilata ja ohjata enään koskaan elämääni. Terv.5

Lapsuudenkodissa selkeästi juotiin ihan liian vähän. Vanhemmat on nykyisin ihan ryppyisiä. Sen täytyy johtua kuivuudesta.

Isäni oli Alkoholisti joka sitten kuolikin maksakirroosiin 56 vuotiaana. Tuosta on aikaa 27 vuotta ja kun häntä katselin muutamia päiviä ennen kuolemaa, mies oli täysin keltainen. Silloin päätin mielessäni että en koskaan anna viinan viedä minua tuohon jamaan, olen kohtuukäyttäjä ja alkoholi ei ole ongelma. Isäni oli myös humalassa äkkipikainen ja kun mutsi nalkutti niin homma vaan yltyi, oli aika turvatonta olla lapsuudessa. Oon todella paljon miettinyt miksi selvisin pitkään ilman minkäänlaisia traumoja, itse oon nyt 52. vuotias ja aika ahdistunut ja arka ihminen, mutta niin kuin aiemmin kirjoitettiin lapsuuden kokemukset saattavat nousta pintaan aikuisena ja hyvinkin myöhään. No kaikesta huolimatta osaan antaa lapselleni turvallisen lapsuuden jossa on rakkautta ja välittämistä, se on tärkeää.

Miksi tuo yläikäraja? Sain esikoisen 35-vuotiaana, nuo konkretisoitui kun hän oli 2-3 v. ja ero tuli kun hän oli 10.

Olisipa tällainen Tampereellakin.