Tutkijat, lehtorit ja muut yliopistossa työskentelevät - millaista työ yliopistolla on oikeasti?

Uppista, kertokaa nyt ihmeessä joku..

Erittäin byrokraattista.

Paskimpia paikkoja mitä löytyy. Tyypillinen naisvoittoinen julkisen sektorin työpaikka (toki nykyisin vain julkisrahoitteinen) kuppikuntaisuuksineen ja klikkeineen, työntekijöiden arvostus absoluuttisessa minimissä korupuheita lukuunottamatta, rikotaan lakeja työsopimusten suhteen joka ikinen päivä jne jne. Työnkuva tietysti voi olla mielenkiintoinen, kivojakin työkavereita ja esimiehiä tuurista riippuen, mutta siihen ne plussat jää.

Loppuen lopuksi tutkimista on aika vähän ja muuta työtä paljon. Jos ei ole virkaa, vie rahoituksen hakeminen todella paljon aikaa. Sihteeristön vähentämisen jälkeen tutkijat joutuvat tekemään myös sihteerilliset työt. Sen lisäksi on opetustyötä.

Vapautta on kuitenkin enemmän kuin teollisuudessa ja pystyy paremmin jahtaamaan omia mielenkiinnon kohteita.

Yliopiston tutkijat ovat usein hyvin motivoituneita, koska he hakeutuvat alalle, koska he rakastavat alaansa. Palkka on huonompi kuin teollisuudessa.

Ja kaniineja.

Vapautta on paljon, koska emme ole sidottuja mihinkään tiettyyn päivä- tai viikkokohtaiseen työaikaan. Minulla on siitä onnekas tilanne, että työpätkä on verrattain pitkä (5 vuotta) ja tutkimustyölle varattu aikaa yli 50 prosenttia. Loppuaika menee opetukseen ja hallinnollisiin tehtäviin. Kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä verrattain tyytyväinen työhöni.

Minulla ei ole valittamista. Olen menestyntyt rahoituskilpailussa ja olen yliopistomaailmassakin haluttu työntekijä. Olen myös haluttu esimies, ihmiset siis pyytävät minua johtajakseen. Töitä on paljon ja vain osa siitä on sitä omaa intohimoa ja vain osa siitä on vapaata -itse asiassa yliopistojen työtä säätelee suurempi määrä lakeja kuin kovinkaan montaa muuta julkista tai yksityistä firmaa tai instituutiota.

Mutta yliopisto on hyvin hierarkinen ja epätasa-arvoinen maailma. Se johtuu siitä, että meritokraattisuus on niin vahvaa: kaikki on kilpailua. Jos pärjäät kilpailussa, sinua palkitaan lisäresursseilla ja sen takia pärjäät seuraavassa kilpailussa entistäkin paremmin. Lopulta olet jumala. Jos olet keskitasoa, joku taputtaa päähän ja saat jatkaa keskitasolla. Jos taas et pärjää, et saa edes peruselantoasi, jäät jälkeen ja jatkossa pärjäät entistäkin huonommin. Lopulta et ole olemassa.

Ja tavallaan tämä on ihan oikeudenmukaista, koska kilpailu on kilpailu ja tuomarit ovat ulkopuolisia ja yleensä ulkomaalaisia asiantuntijoita. Mutta julmaa se on, ja sen tuloksena toisilla yliopistoissa menee tosi hyvin mutta useammat putoavat kokonaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Loppuen lopuksi tutkimista on aika vähän ja muuta työtä paljon. Jos ei ole virkaa, vie rahoituksen hakeminen todella paljon aikaa. Sihteeristön vähentämisen jälkeen tutkijat joutuvat tekemään myös sihteerilliset työt. Sen lisäksi on opetustyötä.

Vapautta on kuitenkin enemmän kuin teollisuudessa ja pystyy paremmin jahtaamaan omia mielenkiinnon kohteita.

Yliopiston tutkijat ovat usein hyvin motivoituneita, koska he hakeutuvat alalle, koska he rakastavat alaansa. Palkka on huonompi kuin teollisuudessa.

Ja kaniineja.

Kaniineja?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole valittamista. Olen menestyntyt rahoituskilpailussa ja olen yliopistomaailmassakin haluttu työntekijä. Olen myös haluttu esimies, ihmiset siis pyytävät minua johtajakseen. Töitä on paljon ja vain osa siitä on sitä omaa intohimoa ja vain osa siitä on vapaata -itse asiassa yliopistojen työtä säätelee suurempi määrä lakeja kuin kovinkaan montaa muuta julkista tai yksityistä firmaa tai instituutiota.

Mutta yliopisto on hyvin hierarkinen ja epätasa-arvoinen maailma. Se johtuu siitä, että meritokraattisuus on niin vahvaa: kaikki on kilpailua. Jos pärjäät kilpailussa, sinua palkitaan lisäresursseilla ja sen takia pärjäät seuraavassa kilpailussa entistäkin paremmin. Lopulta olet jumala. Jos olet keskitasoa, joku taputtaa päähän ja saat jatkaa keskitasolla. Jos taas et pärjää, et saa edes peruselantoasi, jäät jälkeen ja jatkossa pärjäät entistäkin huonommin. Lopulta et ole olemassa.

Ja tavallaan tämä on ihan oikeudenmukaista, koska kilpailu on kilpailu ja tuomarit ovat ulkopuolisia ja yleensä ulkomaalaisia asiantuntijoita. Mutta julmaa se on, ja sen tuloksena toisilla yliopistoissa menee tosi hyvin mutta useammat putoavat kokonaan pois.

Tässä näkee akateemisen arvion. Itselle työntekijän arvostus ihan sen lafkan puolesta, missä työskentelee, on vaikka ilmainen aamiainen ja maksuton autopaikka järjelliseltä etäisyydeltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuen lopuksi tutkimista on aika vähän ja muuta työtä paljon. Jos ei ole virkaa, vie rahoituksen hakeminen todella paljon aikaa. Sihteeristön vähentämisen jälkeen tutkijat joutuvat tekemään myös sihteerilliset työt. Sen lisäksi on opetustyötä.

Vapautta on kuitenkin enemmän kuin teollisuudessa ja pystyy paremmin jahtaamaan omia mielenkiinnon kohteita.

Yliopiston tutkijat ovat usein hyvin motivoituneita, koska he hakeutuvat alalle, koska he rakastavat alaansa. Palkka on huonompi kuin teollisuudessa.

Ja kaniineja.

Kaniineja?

Etkö sä ole kuullut tutkijakaniineista?

https://www.google.fi/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&source=images&cd=&cad=rj…