mä en tajua! sanon suoraan että

en voi millään käsittää ihmisiä jotka surevat vuositolkulla läheisen ihmisen kuolemaa. itselleni on iskostunut ajatus päähän, että kuolema on osa elämää ja että se on jokaiselle jonakin päivänä edessä!



sitten tapaan ihmisiä jotka joka pääsiäinen ovat halvaannuksissa kun kymmenen vuotta sitten joku kuoli. mä en USKO että se kuollut läheinen haluaisi että jäljelle jääneet tuhlaavat oman elämänsä suremiseen!



totta kai ihminen suree ja joillakin sureminen kestää pidempään kuin toisilla. mutta ei suru ole syy hukata OMA ja mahdollisesti lastenkin elämä!!