Masentuneen työttömän elämää, osa 3

Vaihdetaan hetkeksi paikkoja. Olen juuri ruokatauolla ja meinaan nukahtaa tähän. Voimalla pidän silmiä jotenkuten auki. Haaveilen vain työpäivän loppumista ja sänkyyn rojahtamisesta.

Kun pääset töihin, itket  sitä, että pirhana kun ei ole koskaan aikaa (tai ei jaksa) lukea sitä hyvää kirjaa, siivota vaatekaappia, katsella hyviä elokuvia, ei jaksa töiden jälkeen käydä lenkillä, koti on kuin räjähdyksen jälijiltä, pyykit silittämättä. Aina töissä - ei ole muuta elämää tai sosiaalista elämää.  Olisi muutenkin ihan hirveä halu opiskella, kirjoitella päiväkirjaa, maalata kulahtanut huonekalu jne..

food for thought kirjoitti:

Kun pääset töihin, itket  sitä, että pirhana kun ei ole koskaan aikaa (tai ei jaksa) lukea sitä hyvää kirjaa, siivota vaatekaappia, katsella hyviä elokuvia, ei jaksa töiden jälkeen käydä lenkillä, koti on kuin räjähdyksen jälijiltä, pyykit silittämättä. Aina töissä - ei ole muuta elämää tai sosiaalista elämää.  Olisi muutenkin ihan hirveä halu opiskella, kirjoitella päiväkirjaa, maalata kulahtanut huonekalu jne..

Ei mulla vaan masentuneena & työttömänä (eri kuin ap) oo aikaa tollasille

food for thought kirjoitti:

Kun pääset töihin, itket  sitä, että pirhana kun ei ole koskaan aikaa (tai ei jaksa) lukea sitä hyvää kirjaa, siivota vaatekaappia, katsella hyviä elokuvia, ei jaksa töiden jälkeen käydä lenkillä, koti on kuin räjähdyksen jälijiltä, pyykit silittämättä. Aina töissä - ei ole muuta elämää tai sosiaalista elämää.  Olisi muutenkin ihan hirveä halu opiskella, kirjoitella päiväkirjaa, maalata kulahtanut huonekalu jne..

Masentunut ei pysty tekemään mitään noista, eli turhaan olet kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

food for thought kirjoitti:

Kun pääset töihin, itket  sitä, että pirhana kun ei ole koskaan aikaa (tai ei jaksa) lukea sitä hyvää kirjaa, siivota vaatekaappia, katsella hyviä elokuvia, ei jaksa töiden jälkeen käydä lenkillä, koti on kuin räjähdyksen jälijiltä, pyykit silittämättä. Aina töissä - ei ole muuta elämää tai sosiaalista elämää.  Olisi muutenkin ihan hirveä halu opiskella, kirjoitella päiväkirjaa, maalata kulahtanut huonekalu jne..

Ei mulla vaan masentuneena & työttömänä (eri kuin ap) oo aikaa tollasille

No mihin se aika menee? Pään sisällä olemisen sijaan ala tekemään jotain, josta sulle tulee olo, että olet saanut jotain tehtyä. Jotain pientä alkuun. Sitten kun pääset tekemisen vauhtiin voit lisätä tahtia.

food for thought kirjoitti:

Kun pääset töihin, itket  sitä, että pirhana kun ei ole koskaan aikaa (tai ei jaksa) lukea sitä hyvää kirjaa, siivota vaatekaappia, katsella hyviä elokuvia, ei jaksa töiden jälkeen käydä lenkillä, koti on kuin räjähdyksen jälijiltä, pyykit silittämättä. Aina töissä - ei ole muuta elämää tai sosiaalista elämää.  Olisi muutenkin ihan hirveä halu opiskella, kirjoitella päiväkirjaa, maalata kulahtanut huonekalu jne..

Kuule, ei siellä töissä ole pakko käydä. Tyydyt vähempään rahaan ja teet sitä mitä haluat. Työtön ei voi valita.

Vierailija kirjoitti:

food for thought kirjoitti:

Kun pääset töihin, itket  sitä, että pirhana kun ei ole koskaan aikaa (tai ei jaksa) lukea sitä hyvää kirjaa, siivota vaatekaappia, katsella hyviä elokuvia, ei jaksa töiden jälkeen käydä lenkillä, koti on kuin räjähdyksen jälijiltä, pyykit silittämättä. Aina töissä - ei ole muuta elämää tai sosiaalista elämää.  Olisi muutenkin ihan hirveä halu opiskella, kirjoitella päiväkirjaa, maalata kulahtanut huonekalu jne..

Masentunut ei pysty tekemään mitään noista, eli turhaan olet kateellinen.

En ole kade, koska olen myös kokenut, mitä on työttömyys. Tiedän, mitä on lamaantua huolien, häpeän,  toivottomuuden ja näköalattomuuden keskellä.  Oikeastaan sama pätee myös lasten saamiseen. Ennen lasten saamista tuntui, että aikaa on liikaa, eikä loppupeleissä sitten olisi tiennyt, mitä sillä kaikella tekisi.

Työssäkäyminen nimenomaan opettaa ihmiselle ajan arvon. Kuinka sitä loppujen lopuksi on hyvin rajallinen määrä ja ihmisellä on vaan tämä yksi elämä käytössä.  Työttömällä on raskas henkinen painolasti, mutta  jokaisena päivänä on mahdollisuus tehdä - siitä kaikesta huolimatta jotain sellaista, joka tekee omasta  elämästä elämisen arvoista. Konkretia ja tekeminen ovat avainsanoja.

Vierailija kirjoitti:

food for thought kirjoitti:

Kun pääset töihin, itket  sitä, että pirhana kun ei ole koskaan aikaa (tai ei jaksa) lukea sitä hyvää kirjaa, siivota vaatekaappia, katsella hyviä elokuvia, ei jaksa töiden jälkeen käydä lenkillä, koti on kuin räjähdyksen jälijiltä, pyykit silittämättä. Aina töissä - ei ole muuta elämää tai sosiaalista elämää.  Olisi muutenkin ihan hirveä halu opiskella, kirjoitella päiväkirjaa, maalata kulahtanut huonekalu jne..

Kuule, ei siellä töissä ole pakko käydä. Tyydyt vähempään rahaan ja teet sitä mitä haluat. Työtön ei voi valita.

Ks.  viesti nro 7. Työtön voi valita, miten aikansa käyttää. Työ taas on sitoutuminen käyttää paras oma valveillaoloaika työnantajan piikkiin. Työmatkojen vuoksi se edellyttää vaivannäköä. Herään viideltä enkä voi hillua yökausia valveilla. Teen vuorotyötä, mikä tekee omat lisänsä. Olen toki tyytyväinen siihen, että saan palkkaa, mikä helpottaa omaa elämääni. Koen vastaavani siitä itse, enkä ole selitysvelvollinen tuloistani paitsi verottajalle.