Mielipiteitä!!!
Eräs sukulainen on pahasti masentunut ja käyttää kahta erilaista rauhoittavaa lääkettä. Käymme vierailulla lapsen kanssa aina silloin tällöin koska masennuksesta huolimatta hän jaksaa vieraiden kanssa olla ja ajattelee lasta. Kerran hän halusi ottaa päiväunet ja pyysi herättämään puolen tunnin päästä. Kun mentiin lapseni kanssa häntä herättämään hän ei meinannut millään herätä. Lopulta hän heräsi ja hoippui pitkin seiniä ja mokelsi jotain. Hän oli ottanut unilääkkeeksi sellaista voimakasta lihaksistoa rentouttavaa lääkettä. Nyt viikonloppuna hän meinasi taas ottaa sellaiset päiväunet ja minä sitten sanoin, että ei käy. En halunnut lapseni näkevän häntä siinä tilassa keskellä päivää. Se tokkura kestää kuitenkin pari tuntia vaikka hän muuta väittääkin. Nyt tämä tuttu on tosi suutuksissa kun minä tulen hänen kotiinsa enkä anna hänen nukkua päiväunia! Olinko kohtuuton? Miten itse olisitte toimineet? Asuu siis kauempana ja olimme vierailulla 3 päivää.
Kommentit (4)
Syön tällä hetkellä Panacodia, Diapamia lihasten rentoutukseen ja Efexor-masennuslääkettä. Diapamia ollaan ajamassa alas koska tilanteeni on alkanut kohentua. Syön näitä lääkkeitä pahaan hermosärkyyn niskassa, käsivarressa ja lavassa.
Minut jos herätetään kesken unien olen aivan sekava. Puhun pehmoisia ja pystyssä pysyminen on vähän hankalaa heti herättyäni.
Ap:n ei pidä mennä kylään jos noin pelottaa. Oma lapseni ei pelkää minua tokkuraisena, hänelle on selitetty että äiti on sairas. Ja nukkuvaa äitiä ei saa turhaan herättää.
Käyttämälläni kemikaalimäärällä uni on suorastaan elinehto. Aivot eivät kestä muuten. Uni on tärkeä osa hoitoa, näin myös masennuspotilaalla, aivot kaipaavat lepoa! Masenuksestakin minulla on kokemusta, silloinkin uni oli parasta lääkettä! (oikeiden lääkkeiden lisäksi)
Tosin asuu kyllä niin lähellä, että ei tarvitse hänen luonaan pitkään olla. Eikä ole lapsirakas, vaikka niin väittää. Mutta silti tai juuri siksi en halua lasteni häntä järin näkevän, koska on pelottava lääketokkuroissaan.