Lue keskustelun säännöt.
Raivostutteko lapsillenne koskaan oikeasti?
10.01.2018 |
Itselle kävi aamulla niin, 11-vuotias poika jalkasi ja jalkasi yhtä asiaa. Moneen kertaan sanoin, että voisitko lopettaa...viimein meni kuppi totaalisen nurin. Otin avaimen jotka poika pyöritti narussa niin että osuin melkein naamaani ja oli tarkoitus heittää se lattialle, mutta se osuikin pojan jalkaan. Olin ihan raivona ja nyt sitten huono omatunto. :,(
Kommentit (8)
Ei oo ihan tervettä. Aikuisen tulee aina pystyä kontrolloimaan reaktioitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan superrauhallinen ihminen ja silti olen raivostunut lapsilleni. Olen huutanut ihan pää punaisena. Anteeksihan sitä on pitänyt pyytää. Ihan ok nuo tilanteet ovat menneet sitten lopulta.
Mulla on yleensä pitkä pinna, mutta joskus vieteri venyy niin paljon, että napsahtaa katki. Näissä tilanteissa yritän muistaa, että minä tässä olen aikuinen ja yritän käyttäytyä sen mukaisesti. Nuoriso kyllä yleensä näitä tilanteita osaa lukea sen verran hyvin, ettei aja tilannetta yhtään pitemmälle. Jos mahdollista siirryn sivuun ja annan miehen hoidella asian loppuun, koska hänen sietokykynsä on vielä parempi.
Tottakai raivostun, olenhan ihminen. Aikuisuutta on sitten se, että osaa käyttäytyä.
Ja jos ei osaa käyttäytyä, niin osaa pyytää anteeksi.
Olipas paljon kirjoitusvirheitä alkuperäisessä viestissä, sori. Poika lähti nyt tietty kouluun, täytyy puhua asia läpi kun tulee ja pyytää anteeksi vielä paremmin...
Kiitos vertaistuesta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raivostun kyllä. Ja niin raivostuu moni muukin. Sun tarkoitus ei ollut satuttaa, siinä on ero. Kai kuitenkin pyysit anteeksi.
Äiditkin on ihmisiä ( vai ootko isä, mistä tiedän). Varmaan parempikin, että välillä raivostuu ( kunhan ei satuta) kuin, että patoo, patoo ja viimein tilttaa kokonaan .
Ai, jos avain olisikin ollut veitsi ja ap olisi ottanut sen pojaltaan ja huitaissut sen hajamielisyyttään päin poikaa osuen esim. sydämeen niin asia olisi ok koska "ei ollut tarkoitus satuttaa, siinä on ero". Edelleen: aikuisen pitää pystyä kontrolloimaan reaktioitaan. Raivostuminen ei koskaan ole ok.
En raivostu lapsilleni enkä ole vielä koskaan oikeastaan raivostunut kenellekään. On aikuisen vika, jos toistaa ja toistaa samaa mantraa ja sitten lopulta raivostuu itselleen siitä, että ei osaa toimia tilanteessa.
Raivostun kyllä. Ja niin raivostuu moni muukin. Sun tarkoitus ei ollut satuttaa, siinä on ero. Kai kuitenkin pyysit anteeksi.
Äiditkin on ihmisiä ( vai ootko isä, mistä tiedän). Varmaan parempikin, että välillä raivostuu ( kunhan ei satuta) kuin, että patoo, patoo ja viimein tilttaa kokonaan .