Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö, miksen auta tuntemattomia kadulla (ellei ole pieni lapsi tai selvästi näytä siltä, että on ongelmissa)?
10.01.2018 |
Tein kunnon ryhtiliikkeen vuonna 2016, oli uudenvuodenlupaus. Lupasin auttaa kaikkia maassa istuvia, kaatuneen näköisiä, eksyneen näköisiä, avun tarpeessa olevan näköisiä jne. Lupasin, että nousen bussissa, kun tulee itseäni vanhempi henkilö tai raskaana oleva tai liikuntaesteinen jne. Lupasin, että jos osun tilanteeseen, jossa voin rahallisesti auttaa, niin autan (esim. kassalla jollain on jäänyt lompakko kotiin tai rahat eivät riitä ihan kaikkeen).
No, mitä kävi? Pariin viikkoon ei yhtään mitään, mutta sitten:
- minut tönäistiin kumoon, kun annoin itseäni vanhemmalle naiselle paikkani bussissa. Noin 40v mies tönäisi, koska oli "jonottanut" paikkaani pidempään kuin se mummo.
- minua haukuttiin idiootiksi, kun herätin rannalle nukahtaneen teinin keskellä päivää (asteita ulkona oli helmikuussa +2), teini siis haukkui - soitin poliisin paikalle, mutta kun poliisia ei kuulunut vartissa, teinikin oli jo ehtinyt lähteä vihaisena muualle (ehkä nukkumaan)
- minua sätittiin kaupassa, kun tarjouduin maksamaan yhden maidon, jonka joku perheenäiti joutui palauttamaan, kun ei raha riittänyt - nosti huutoäläkän, ettei hän mikään köyhä ole ja että pitäisin näppini erossa muiden raha-asioista
- jonkun mainoksen ohjaaja tuli pää punaisena huutamaan minua kohtauksen pilaamisesta, kun yritin auttaa kerjäläiseltä näyttävää naista kadulla ylös - luulin, että oli kaatunut, mutta ilmeisesti kuvasivat jotain tilannetta puoli tuntia niin, että kohde ei liiku (kerjäläinen), mutta ympäristö liikkuu - puolen tunnin kuva meni pilalle
- nostin lastenvaunut yhden äidin kanssa pieneen liikkeeseen, kun se ei millään päässyt sinne yksin - kaupan omistaja alkoi vaahdota siitä, ettei lastenvaunujen kanssa tarvitse tunkea pieneen kauppaan ja että hankalat ovet ovat sen takia hankalat, ettei niistä tultaisi lastenvaunujen kanssa. Minä sain haukut auttamisesta.
Lopetin jo maaliskuussa.
Kommentit (24)
kannattaisi jatkaa. kyllä joku vielä arvostaa sua ja kiittää ja sitten kaikki on ollut sen arvoista.
suomessa on muutenkin se auttamisVELVOLLISUUS.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samanlaiset kokemukset. Asun Helsingissä. En ole IKINÄ saanut keneltäkään kiitosta, enkä koe auttaneeni koskaan niin, että siitä olisi ollut kenellekään apua. Siis jos kyse on jotain tuntemattomasta ihmisestä, josta ei ihan tiedä, pitäisikö auttaa vai ei.
On ihan eri asia auttaa itkevää ja hätääntynyttä, äitiä huutavaa lasta (pitää auttaa!) - silloin tietää, että hän on apua vailla ja häntä on autettava. Mutta sitten jos joku täysi-ikäinen, reisuisesti pukeutunut äijä makaa kadulla, niin en takuulla jää siihen auttamaan ja pahimmillaan mukiloitavaksi. Sen sijaan jos joku hyvin pukeutunut pukumies makaa naamallaan keskellä autotietä, niin pysähdyn ja autan.
Joka ikinen kerta, kun olen auttanut jotain, jonka olen luullut tai epäillyt tarvitsevan apua (lastenvaunut, näyttää kaatuneen, pyörätuoli, kerjäläinen), apua ei ole tarvittu, vaan päinvastoin on tullut huutoa päin naamaa.
Joku kampanjoi tässä taannoin jollain mainosvideolla, jossa mummo käveli ilman kenkiä pelkkä pyjama päällä Helsingin keskustassa. No, en pysähtyisi ja auttaisi. Ties mikä mielipuoli huumepiikittäjämummo se olisi!
Tuohan on sinulta pelkkää suorittamista. Teet, koska pitää tehdä. Ja odotat, että saat siitä palkinnon kiitoollisuuden muodossa.
Kokeilepa auttaa niin, että asenteesi on, ettei kukaan ole sinulle auttamisen jälkeen mitään velkaa, ei edes kiitosta. Että autat, tapahtui mitä tahansa. Autat pyyteettömästi.
Tule kertomaan, onko kokemuksesi sen jälkeen erilainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin asun Helsingissä ja minulla on päinvastaiset kokemukset. Minua ei ole koskaan haukuttu.
Jäin miettimään, miten auttamisen teen. Ensinnäkin, en ota henkilöön useinkaan katsekontaktia, vaan esim pidän ovea auki puolihuolimattomasti, en jää odottamaan kiitosta, vaan olen vain nopea ohikulkija.
Voisiko olla niin, että tunkeudut - jotenkin - toisen reviirille auttaessasi? Menet jotenkin liian ”lähelle”? En tiedä...
Kaveri auttoi joskus ja lainasi puhelintaan tarvitsevalle. Siitä oli tehty soitonsiirto toiseen puhelimeen ja kaverin piikkiin soiteltu iso lasku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoista.
Asun täällä Helsingissä, Kalliossa.
Silloin tällöin Hakaniemessä olen törmännyt uuvahtaneisiin, kaatuneisiin, apuatarvitseviin ihmisiin. Olen vipannut rahaa nakkipakettiin, maitoon, bussilippuun ja viinaan... Olen taluttanut, välillä melkein kantanut, ihmisiä koteihinsa, vanhuksia sekä juopuneita.
Kukaan ei ole haukkunut. Kaikki ovat olleet kykyjensä ja kondiksensa mukaan kiitollisia pienestä jelpistä.
En ole myöskään somessa jakanut näitä pieniä arkipäiväisiä tapahtumia.
Jos tätä nyt ei lasketa.
Asun Helsingissä ja autan usein kanssaihmisiä ihan arkisissa jutuissa. En muista kuin muutamaan kertaan saaneeni haukut niskaani. En tosin rynni yleensä suin päin auttamaan vain jos joku näyttää minusta siltä, että tarvitsee apua, vaan kysyn että voinko auttaa. Usein ihmiset vastaavat ihan kohteliaasti joko ei kiitos tai kertovat ilahtuneena mitä voin tehdä. En ota nokkiini siitä, jos joku ei apuani tarvitse.
Tottakai kaikenmaailman viheltäjää täällä liikkuu, että aina tulee eteen joku törkimys. Ei sille mitään mahda. Noista aloittajan esimerkeistä sanoisin, että ihan hyvin sinä toimit ja jotkut ihmiset ovat töykeitä. Esimerkiksi se nelikymppinen mies bussissa nolasi itse itsensä ja varmaan koko bussi paheksui hänen käytöstään, ei sinun. Älä silti lakkaa tarjoamasta paikkaasi vanhuksille. Heitä on paljon julkisissa kulkuvälineissä ja noita tuon miehen kaltaisia idiootteja onneksi hyvin vähän.
Samoin kadulla nukkuvat teinit voit vastakin herättää. Se on itseasiassa ihan meidän jokaisen velvollisuus, vaikka teini itse olisi niin lapsellinen vielä, ettei sitä ymmärrä.
Maassa makaavan kerjäläisen kunto pitää tietenkin myös tarkistaa ja tarjoutua auttamaan. Itse olisin varmaan huutavalle ohjaajalle todennut, että yritän vain toimia tavalla, mitä Suomen laki edellyttää, eli en halua jättää ihmistä heitteille tarkistamatta hänen tilannettaan. Tuossakin se ohjaaja käyttäytyi moukkamaisesti ja toisaalta, todennäköisyys siihen, että apua tarjotessasi osut vahingossa keskelle jotain filmaustilannetta, on niin pieni, ettei sen takia kannata jatkossa kävellä vain ohi.
Kaupassa tarjoudun maksamaan jotain muutaman kymmenen sentin erotuksia loppusummasta, en kokonaisia tuotteita. Yleensä avustan jotain lasta jolta puuttuu jätskistä kymmenen senttiä tms. Todella harvoin tosin osun sellaiseen tilanteeseen, että kassajonossa juuri ennen minua tai minun jälkeeni olevalla asiakkaalla puuttuisi just se max 50 senttiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei sitä aina kiitosta saa. Itsekin olen mm. saanut haukut humalaiselta, jota yritin herätellä pakkashangesta ja naiselta, jonka pyörän ketjut olivat irronneet. Pidin kuulemma tyhmänä, kun kysyin, tarviiko apua. Yritän edelleen silti auttaa, mutta toki kynnys kasvaa jokaisen huutajan kohdalla.
Kannataa aina muistaa, että kaikki mitä ihminen päästää suustaan kertoo puhujasta itsestään. Aina.
Tämän muistaminen helpottaa elämää kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en auta naisia, koska #metoo.
Nyt alkoi kiinnostamaan, että millaisissa tilanteissa ja millä tavalla olet ennen metoo-kampanjaa naisia auttanut, jos kerran sinulla on aihetta pelätä joutuvasi syytetyksi seksuaalisesta ahdistelusta auttamistilanteessa? Millä tavalla tapasi auttaa naisia eroaa tavastasi auttaa miehiä ja miksi et pelkää miesten pitävän sinua ahdistelijana auttaessasi heitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en auta naisia, koska #metoo.
Nyt alkoi kiinnostamaan, että millaisissa tilanteissa ja millä tavalla olet ennen metoo-kampanjaa naisia auttanut, jos kerran sinulla on aihetta pelätä joutuvasi syytetyksi seksuaalisesta ahdistelusta auttamistilanteessa? Millä tavalla tapasi auttaa naisia eroaa tavastasi auttaa miehiä ja miksi et pelkää miesten pitävän sinua ahdistelijana auttaessasi heitä?
En voi ottaa sitä riskiä, että tässä muuttuneessa yhteiskunnassa joku häiriintynyt nainen päättääkin alkaa syyttää minua ahdistelusta. Kuten on jo moneen kertaan nähty, naisen syytös on näissä tapauksissa usein totuus, joten sillä ei ole väliä, vaikka käyttäytyisinkin asiallisesti. En pelkää miesten ahdistelusyytöksiä, koska en ole sellaisista juuri kuullutkaan. Naisethan ne täällä palstalla ja somessa ylipäätään päivästä toiseen kertovat tarinoita (tosia tai ei) ahdistelevista miehistä. Naisissa on niin paljon miehiä vihaavia avohoitopotilaita, että en uskalla riskeerata. Jos nainen on hengenhädässä, niin soitan kyllä ambulanssin, mutta en mene heidän lähelle enkä varsinkaan kosketa heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä autan kaikkia, teinistä asti ollut sellainen. Uskon Kantin moraalisääntöön "toimi aina niin että siitä voitaisiin säätää yleinen laki". En siis myöskään itse riko sääntöjä, pieniäkään, en etuile jne.
Mulle on ihan sama miten muut elää, onko se itsekkäitä ja huonokäytöksisiä mulkkuja vai ei, olkoot mitä ovat. Tämä on mun elämä ja vastaan itsestäni.
Muistattehan että jos henkilöllä on mahdollisesti henkeä tai terveyttä uhkaava tilanne niin auttamatta jättäminen on rikos?
Kerjäläiset ja puhelimenlainaajat tietty erikseen mut kadulle sammuneita täytyy kyllä ihan lain mukaan auttaa.
Ahtaisiin ja pieniin liikkeisiin ei mennä vaunujen kanssa. Sille ei voi mitään. Se on hyväksyttävä. Järkeä saa käyttää. Mä olen joskus auttanut jotakuta. Olen saanut kiitosta. Riippuu varmaan tilanteesta ja siitä minkälainen ihminen autettava on.
Autan aina, jos tulkitsen tilanteen selvästi sellaiseksi, että itse vastaavassa tilanteessa haluaisin apua. Olen ujo ja arka, mutta kuin ihmeenä minulle tulee aina riittävästi rohkeutta niissä tilanteissa. Raha-asioissa tämä "aina auttaminen" tarkoittaa sitä, että annan (mahdollisuuksien mukaan pieniä määriä) rahaa, jos pulassa oleva pyytää; en kuitenkaan mene itse tarjoamaan rahaa.
Kun minua itseäni autetaan, kiitän aina ja tunnen kiitollisuutta myös sisimmässäni.
Älä ap. lopeta tuntemattomien auttamista, mutta kannattaa joissain tilanteissa odottaa, että toinen pyytää apua. Sitten on joitain selkeitä tilanteita, esim. jos näkee jonkun tuntemattoman unohtavan käsineet puiston penkille, niin siitä voi mennä sanomaan. Jos autettava sitä paheksuu, niin vika on hänessä eikä auttajassa.
Jos ei 'auttajalla' ole lainkaan pelisilmää, ei todellakaan saa, eikä ansaitse, kuin huutoa. Uimarannalla päivällä nukkuvalle teinille piti sitten soittaa poliisi? Sen poliisin olisi pitänyt kyllä napauttaa ap:ta kummipuun oksalla otsalohkoon.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 'auttajalla' ole lainkaan pelisilmää, ei todellakaan saa, eikä ansaitse, kuin huutoa. Uimarannalla päivällä nukkuvalle teinille piti sitten soittaa poliisi? Sen poliisin olisi pitänyt kyllä napauttaa ap:ta kummipuun oksalla otsalohkoon.
HELMIKUUSSA, hyvä ihminen, HELMIKUUSSA rannalla nukkuva teini. Asteita oli +2.
Lue aloitus.
Ihan sama mulla. Olin menossa ulos kaupasta, jossa ei ole automaattiovet. Parin metrin päässä minusta tuli mies pyörätuolissa. Jäin kohteliaasti pitämään hänelle ovea auki. Sain haukut, kun kyllähän hän itsekin saa oven auki. Päästin oven kiinni, jäi tuoleineen oven väliin. Jotain vielä huuteli perään, mutta en katsonutkaan taakseni.