Olenko oikeassa? Lapsen isän käytös..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, onko se keskinmäinen tarvinnut jotain kalliinpaa juttua? Ei meilläkään toiselle ostettu mopoa, kun ei hän ei sellaista halunnut. Eikä tätä mitenkään kompensoitu. Elämässä, kun ei nallekarkit aina mene tasan.

Ei, mene ei. Ei edes vanhempien rakkaudessa. Isä kohtelee lasta epäoikeuden mukaisesti ja äiti on passiivisena tilanteen vietävissä ja ainoa kysymys on olenko oikeasa. Olet ap ehkä oikeassa nyt, mutta olet ollut h****tin epäoikeuden mukainen vuosia. 

Mitä te kuvittelette äidin voivan tehdä?

Onko teillä MITÄÄN kokemusta uusperheestä/erovanhemmuudesta?

Kaikki lastenvalvojat, sosiaaliviranomaiset ym. painottavat aina sitä, ettei toisella vanhemmalla _ole mitään oikeutta_ puuttua toisen vanhemman luona tapahtuviin asioihin. Jos asioista seuraa todistettavia haittoja, voi luonapitoa vähentää/tuon ikäinen lapsi voi olla menemättä.

Riitaisat välit on lasten kannalta todella huono asia.

Näin juuri..vasta eron jälkeen asiat näyttäytyvät erilailla minullekkin. Ennen olin lasten kanssa niin paljon, että isän käytökseen lapsia kohtaan ei niin kiinnittänyt huomiota. Hän ei ollut kovin osallistuva isä liiton aikana.

Mietin, jos puhun asiasta saan varmasti pee.. ryöpyn niskaani, mutta kyllä mää sen kestäisin, mutta millälailla se vaikuttaisi lapsiin? Ap

Sen näet sitten ja itsehän lapsesi parhaiten tunnet ja osaat antaa sitä oikeanlaista tukea. Lapsellehan riittää yksi kyllin hyvä vanhempi joka on saatavilla.

Keskimmäinen lapsi pääsee vuorostaan aikuisena helpommalla kun ei tarvitse pitää kontaktia vanhempiinsa, auttaa tai huolehtia. Meillä nuorinta paapottiin ja pari vanhempaa sai erilaisen kohtelun. On varmaan joku kymmenen vuotta kun viimeksi olen ollut yhteydessä vanhempiini, samoin toinen veljistäni ei jaksa kiinnostua.

Nuorin ei kehtaa olla huolehtimatta ja on yrittänyt meitäkin saada avuksi, helppo sanoa ilman omantunnon vaivoja, että huolehtikaa keskenänne. On muuten helppo elämä ainakin suvun kannalta tämä oma valinta, jatkoin luonnollisesti vanhempien valitsemaa linjaa. Katkeruus oli aikuistumisen hetkenä närästävää, lapsena tilanne lähinnä ihmetytti. Kun tein valinnan niin vapauduin katkeruudesta, velvollisuuksista ja vastuusta sekä omantunnon tuskista. Iso huojennus, voin suositella.

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Mitä ajattelit asialle nyt tehdä?

Mietin milloin olisi hyvä aika asiasta sanoa? Oisko parempi kirjoittaa viesti, jolloin asian sais sanottua selkeemmin ja ei tulis niin tunteet pintaan vai puhelimessa saisin toki palautteen heti:/

Kahden vk päästä lastenvalvojalle aika, en tiedä kertoakko ennen vai jälkeen sen?

Varmaan ap jo myöhäistä sinun enää puuttua kun tilanne on käynyt pojalle selväksi. Miehesi ei vaikuta tyypiltä, joka pystyisi niin isoon muutokseen, että se paikkaisi vuosien välinpitämättömyyden ja laiminlyönnin. Samoin pojalle jää aikuiseksi tieto takaraivoon ettei äiti puuttunut tilanteeseen vaikka toki olet kompensoinut tilannetta. Se kompensointi vaan ei riitä, asia olisi pitänyt käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Mitä ajattelit asialle nyt tehdä?

Mietin milloin olisi hyvä aika asiasta sanoa? Oisko parempi kirjoittaa viesti, jolloin asian sais sanottua selkeemmin ja ei tulis niin tunteet pintaan vai puhelimessa saisin toki palautteen heti:/

Kahden vk päästä lastenvalvojalle aika, en tiedä kertoakko ennen vai jälkeen sen?

Riippuu vähän siitä miksi olette menossa lapsenvalvojalle lähes aikuisten lasten takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Mitä ajattelit asialle nyt tehdä?

Mietin milloin olisi hyvä aika asiasta sanoa? Oisko parempi kirjoittaa viesti, jolloin asian sais sanottua selkeemmin ja ei tulis niin tunteet pintaan vai puhelimessa saisin toki palautteen heti:/

Kahden vk päästä lastenvalvojalle aika, en tiedä kertoakko ennen vai jälkeen sen?

Jos oikeasti epäilet isän suuttuvan, puhu lv:n jälkeen. Sopimukseen voi muuten olla mahdoton päästä ja isä voi hankaloittaa asioita ihan vaan suuttumuksensa takia.

Jos uskot keskustelun sujuvan ihan asiallisessa hengessä, voit keskustella ihan puhelimessakin.

Omakohtaisesti suosin viestejä, jos toinen vanhempi hermostuu ja alkaa uhkailla tm. jää siitä todisteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Mitä ajattelit asialle nyt tehdä?

Mietin milloin olisi hyvä aika asiasta sanoa? Oisko parempi kirjoittaa viesti, jolloin asian sais sanottua selkeemmin ja ei tulis niin tunteet pintaan vai puhelimessa saisin toki palautteen heti:/

Kahden vk päästä lastenvalvojalle aika, en tiedä kertoakko ennen vai jälkeen sen?

Riippuu vähän siitä miksi olette menossa lapsenvalvojalle lähes aikuisten lasten takia?

Mennään uusimaan elatussopimusta lastenvalvojalle. Nuorimman täysikäisyteen on vielä kuusi vuotta. Eli ei ole vielä lähelläkään mopoikää, vaikka mopo jo onkin. Keskimmäinen on 15-v. Ap

Kyllähän tuollainen kohtelu synnyttää ennemmin tai myöhemmin kateutta ja katkeruutta. Tasapuolisuus on aina parasta. Minulla on omakohtaista kokemusta asiasta. Vanhimpana lapsena ja tyttönä minulta vaadittiin jo varhain melkoista osallistumista kodin töihin sisällä ja puutarhassa. Mutta entäpä kun ainut poika kasvoi, pitikö hänen osallistua myös kotitöihin? Ei tietenkään. Joskus tuntui, että häntä suorastaan kannustettiin ajelemaan pyörällä ja myöhemmin mopolla kavereiden kanssa. Kun uskalsin huomauttaa asiasta, niin eihän sitä ymmärretty lainkaan. Autokouluun en päässyt, kun ei kuulemma ollut rahaa. Kyllä oli, mutta mitä sitä tyttöön satsaamaan. Kun veli tuli ajokortti-ikään, niin tietysti, totta kai hän meni autokouluun heti, kun ikä salli. Autonroppelon hankinnassakin avustettiin avokätisesti. Minä olen kustantanut omat autokouluni ja autoni itse hankituilla rahoilla ja olen nyt vanhempana jopa ylpeä siitä. En ole kenellekään kiitollisuudenvelassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuollainen kohtelu synnyttää ennemmin tai myöhemmin kateutta ja katkeruutta. Tasapuolisuus on aina parasta. Minulla on omakohtaista kokemusta asiasta. Vanhimpana lapsena ja tyttönä minulta vaadittiin jo varhain melkoista osallistumista kodin töihin sisällä ja puutarhassa. Mutta entäpä kun ainut poika kasvoi, pitikö hänen osallistua myös kotitöihin? Ei tietenkään. Joskus tuntui, että häntä suorastaan kannustettiin ajelemaan pyörällä ja myöhemmin mopolla kavereiden kanssa. Kun uskalsin huomauttaa asiasta, niin eihän sitä ymmärretty lainkaan. Autokouluun en päässyt, kun ei kuulemma ollut rahaa. Kyllä oli, mutta mitä sitä tyttöön satsaamaan. Kun veli tuli ajokortti-ikään, niin tietysti, totta kai hän meni autokouluun heti, kun ikä salli. Autonroppelon hankinnassakin avustettiin avokätisesti. Minä olen kustantanut omat autokouluni ja autoni itse hankituilla rahoilla ja olen nyt vanhempana jopa ylpeä siitä. En ole kenellekään kiitollisuudenvelassa.

Lyödäänkö vetoa, että sinä edelleen huolehdit vanhemmistasi säännöllisesti jos ovat elossa. Jos ovat kuolleita niin huolehdit haudoista. Kiltti tyttö, pärjää itse. Ei aiheuta huolta eikä kulua, auttaa ja huolehtii aina kun niin "pittää tehä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Mitä ajattelit asialle nyt tehdä?

Mietin milloin olisi hyvä aika asiasta sanoa? Oisko parempi kirjoittaa viesti, jolloin asian sais sanottua selkeemmin ja ei tulis niin tunteet pintaan vai puhelimessa saisin toki palautteen heti:/

Kahden vk päästä lastenvalvojalle aika, en tiedä kertoakko ennen vai jälkeen sen?

Riippuu vähän siitä miksi olette menossa lapsenvalvojalle lähes aikuisten lasten takia?

Mennään uusimaan elatussopimusta lastenvalvojalle. Nuorimman täysikäisyteen on vielä kuusi vuotta. Eli ei ole vielä lähelläkään mopoikää, vaikka mopo jo onkin. Keskimmäinen on 15-v. Ap

15 v ja uliset, että isä ei ole ostanut autoa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Mitä ajattelit asialle nyt tehdä?

Mietin milloin olisi hyvä aika asiasta sanoa? Oisko parempi kirjoittaa viesti, jolloin asian sais sanottua selkeemmin ja ei tulis niin tunteet pintaan vai puhelimessa saisin toki palautteen heti:/

Kahden vk päästä lastenvalvojalle aika, en tiedä kertoakko ennen vai jälkeen sen?

Riippuu vähän siitä miksi olette menossa lapsenvalvojalle lähes aikuisten lasten takia?

Mennään uusimaan elatussopimusta lastenvalvojalle. Nuorimman täysikäisyteen on vielä kuusi vuotta. Eli ei ole vielä lähelläkään mopoikää, vaikka mopo jo onkin. Keskimmäinen on 15-v. Ap

15 v ja uliset, että isä ei ole ostanut autoa :D

Sehän se pääpointti toki varmasti olikin, ettei ole nimenomaan autoa ostanut. 🙄

Ja tuota joissain viesteissä olevaa äidin syyttämistä en oikein ymmärrä. Ei, välttämättä hän ei ole sitä koko heidän elämänsä läpi ole katsonut, jos ongelma on tullut ilmi vasta hiljattain/eron jälkeen. Ja mitä äiti edes pystyisi tekemään...toki puhumaan isälle asiasta ja vaatia muutosta, mutta muutoshan lähtee sitten isästä itsestään, jos on lähteäkseen.

Kieltämättä tunnen halveksuntaa sekä tarinan epäoikeudenmukaista isää kohtaa että myös silmät ummistavaa äitiä kohtaan. Tosiasia on kuitenkin, että on niin paljon typeriä ihmisiä, joilla ei ole luonnostaan kykyä toimia kasvattajina, ei heillä ole tarpeeksi älykkyyttä tehdä jatkuvasti arjessa oikeita valintoja. Se sanonta ettei kauhalla voi vaatia kun on lusikalla annettu pitää paikkansa.

Ja sitten riittää ihmisiä, jotka hyväksyvät epäoikeudenmukaisen kohtelun avaamatta koskaan suutaan, kertomatta omaa mielipidettään. Ihmiset kohtelevat toisia ihmisiä huonosti koska pystyvät siihen. Miksi koira nuolee muniaan, niinpä.

Varmasti olisin puuttunut asiaan, jos se olisi liiton aikana ollut tämmöistä, mutta nyt eron jälkeen tää on alkanut vasta kunnolla näkymään. Edelleen kiinnostais tietää, voiko tuo käytös johtua siitä miten isää on kohdeltu lapsena ja hän ei sitä itse ymmärrä/halua nähdä miten toimii?

Autoa en ole pojalle vaatimassa, mutta jos tytölle on ostettu auto ja 12-v mopo, niin olettaisi, että keskimmäinenkin saisi jotain..?

Mutta nyt isä ei maksa enää osaa hänen harrastuksestaan ja hän joutuu jättämään sen takia turnauksia ja pelimatkoja väliin, koska itse en kykene kaikkea maksamaan. Säälittää poika, kun joudun kertomaan miksi ei pääse kaikkeen mukaan mihin pelikaverit.

En ole täydellinen äiti, mutta tasavertainen lapsia kohtaan yritän olla. Ap

Ap itse kirjoitti, että "Nuorempana toivoi, että isä olisi ollut mukana. Kerran melkein väkisin hänet otin mukaan katsomaan peliä. Poika kysyi innoissaan pelin jälkeen, että huomasitko isä mun tekemän maalin? Eihän isä huomannut, kun oli siinä vaiheessa mennyt jo autoon istumaan:( Nyt olen itse yllättynyt, kun on mukana nuorimman peleissä, mutta ei edelleenkään vanhimman.ap"

Eli olethan sinä ollut täysin tietoinen teidän liiton tilanteesta.