Olenko oikeassa? Lapsen isän käytös..

Täytyy huomauttaa, vaikka siitä tulisi vuosisadan riita.

Ja keskinmäinen on jo sen ikäinen, että tarvitsee oman auton? 

Olet katsonut tuota epäreiluutta koko lapsesi lapsuuden ja nyt mietit, pitäisikö asiasta sanoa?

Miten olet äitinä voinut vain katsoa sivusta? Itse olen puuttunut kyllä heti, jos olen nähnyt lasten isän kohtelevan yhtä lasta epäoikeudenmukaisesti. Ja hän teki sitä vain silloin kun yhdellä oli pahempi uhma kuin toisella, ei siis enää jaksanut ymmärtää sitä tällä toisella. Sanoin asiasta heti ja tilanne ratkesi jo kun lapset olivat pieniä.

No, onko se keskinmäinen tarvinnut jotain kalliinpaa juttua? Ei meilläkään toiselle ostettu mopoa, kun ei hän ei sellaista halunnut. Eikä tätä mitenkään kompensoitu. Elämässä, kun ei nallekarkit aina mene tasan.

Vierailija kirjoitti:

Ja keskinmäinen on jo sen ikäinen, että tarvitsee oman auton? 

Ei ole vielä täysikäinen, mutta hänelle isä ei ole maksanut mitään kalliimpaa. Nyt kieltäytyi maksamasta enää hänen harrastustakaan. Ap

Sekö tässä nyt on tärkeää, että sinä ole oikeassa tuon keittiöpsykologiasi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja keskinmäinen on jo sen ikäinen, että tarvitsee oman auton? 

Ei ole vielä täysikäinen, mutta hänelle isä ei ole maksanut mitään kalliimpaa. Nyt kieltäytyi maksamasta enää hänen harrastustakaan. Ap

Ja tuomitset isän jo nyt tietämättä ostaako sitä autoa vai? 

Vierailija kirjoitti:

Olet katsonut tuota epäreiluutta koko lapsesi lapsuuden ja nyt mietit, pitäisikö asiasta sanoa?

Miten olet äitinä voinut vain katsoa sivusta? Itse olen puuttunut kyllä heti, jos olen nähnyt lasten isän kohtelevan yhtä lasta epäoikeudenmukaisesti. Ja hän teki sitä vain silloin kun yhdellä oli pahempi uhma kuin toisella, ei siis enää jaksanut ymmärtää sitä tällä toisella. Sanoin asiasta heti ja tilanne ratkesi jo kun lapset olivat pieniä.

Missä kohtaa aloittaja puhuu koko lapsuudesta?

Sanoisin itse aiheesta hyvin varovaisesti, jos on riski siihen että teidät välit menee huonoiksi. Ehkä voisit todeta isälle, että keskimmäinen voisi tahtoa tehdä isänsä kanssa jotain yhdessä?

Vai onko tässä kyse siitä, ettei se keskimmäinen ole halunnut mitään kalliimpaa/ovat sopineet isän kanssa jostain myöhemmin hankittavasta?

Vierailija kirjoitti:

No, onko se keskinmäinen tarvinnut jotain kalliinpaa juttua? Ei meilläkään toiselle ostettu mopoa, kun ei hän ei sellaista halunnut. Eikä tätä mitenkään kompensoitu. Elämässä, kun ei nallekarkit aina mene tasan.

Ei, mene ei. Ei edes vanhempien rakkaudessa. Isä kohtelee lasta epäoikeuden mukaisesti ja äiti on passiivisena tilanteen vietävissä ja ainoa kysymys on olenko oikeasa. Olet ap ehkä oikeassa nyt, mutta olet ollut h****tin epäoikeuden mukainen vuosia. 

ohis: millä tavalla mies ei ole saanut arvostusta isältään?

MIllä tavalla se konkreettisesti näkyi?

(meillä mies sanoo, etten arvosta häntä. Minusta tuntuu, että minulta vaadittaisiin arvostusta 200 ihmisen edestä. Enemmän kuin kykenen.)

Vierailija kirjoitti:

Olet katsonut tuota epäreiluutta koko lapsesi lapsuuden ja nyt mietit, pitäisikö asiasta sanoa?

Miten olet äitinä voinut vain katsoa sivusta? Itse olen puuttunut kyllä heti, jos olen nähnyt lasten isän kohtelevan yhtä lasta epäoikeudenmukaisesti. Ja hän teki sitä vain silloin kun yhdellä oli pahempi uhma kuin toisella, ei siis enää jaksanut ymmärtää sitä tällä toisella. Sanoin asiasta heti ja tilanne ratkesi jo kun lapset olivat pieniä.

Silloin, kun huomasin, että poika yritti saada isän huomiota sanoin asiasta, tottakai.

Vielä, kun oltiin vielä yhdessä, niin minä olin lasten mukana harrastuksissa, joten silloin ei vielä näkynyt asia niin selkeästi. Mutta nyt käy katsomassa nuorimman pelejä, mutta keskimmäinen, kun pelaa istuu autossa. Huomaa pojasta, että hän on jo antanut periksi ja ei edes turnauksista laita isälleen viestiä miten pelit on menneet..ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, onko se keskinmäinen tarvinnut jotain kalliinpaa juttua? Ei meilläkään toiselle ostettu mopoa, kun ei hän ei sellaista halunnut. Eikä tätä mitenkään kompensoitu. Elämässä, kun ei nallekarkit aina mene tasan.

Ei, mene ei. Ei edes vanhempien rakkaudessa. Isä kohtelee lasta epäoikeuden mukaisesti ja äiti on passiivisena tilanteen vietävissä ja ainoa kysymys on olenko oikeasa. Olet ap ehkä oikeassa nyt, mutta olet ollut h****tin epäoikeuden mukainen vuosia. 

Mitä te kuvittelette äidin voivan tehdä?

Onko teillä MITÄÄN kokemusta uusperheestä/erovanhemmuudesta?

Kaikki lastenvalvojat, sosiaaliviranomaiset ym. painottavat aina sitä, ettei toisella vanhemmalla _ole mitään oikeutta_ puuttua toisen vanhemman luona tapahtuviin asioihin. Jos asioista seuraa todistettavia haittoja, voi luonapitoa vähentää/tuon ikäinen lapsi voi olla menemättä.

Riitaisat välit on lasten kannalta todella huono asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet katsonut tuota epäreiluutta koko lapsesi lapsuuden ja nyt mietit, pitäisikö asiasta sanoa?

Miten olet äitinä voinut vain katsoa sivusta? Itse olen puuttunut kyllä heti, jos olen nähnyt lasten isän kohtelevan yhtä lasta epäoikeudenmukaisesti. Ja hän teki sitä vain silloin kun yhdellä oli pahempi uhma kuin toisella, ei siis enää jaksanut ymmärtää sitä tällä toisella. Sanoin asiasta heti ja tilanne ratkesi jo kun lapset olivat pieniä.

Silloin, kun huomasin, että poika yritti saada isän huomiota sanoin asiasta, tottakai.

Vielä, kun oltiin vielä yhdessä, niin minä olin lasten mukana harrastuksissa, joten silloin ei vielä näkynyt asia niin selkeästi. Mutta nyt käy katsomassa nuorimman pelejä, mutta keskimmäinen, kun pelaa istuu autossa. Huomaa pojasta, että hän on jo antanut periksi ja ei edes turnauksista laita isälleen viestiä miten pelit on menneet..ap

Onko tämä keskimmäinen sanonut isälleen toivovansa tämän olevan läsnä peleissä? Vai "onko noloa" jos isä tulee (esim. kommentoiko, huuteleeko, kritisoi pelin jälkeen tm.)

Kummalle tämä on ongelma, sulle vai sille keskimmäiselle? Siis haluaako se lapsi edes isäänsä mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet katsonut tuota epäreiluutta koko lapsesi lapsuuden ja nyt mietit, pitäisikö asiasta sanoa?

Miten olet äitinä voinut vain katsoa sivusta? Itse olen puuttunut kyllä heti, jos olen nähnyt lasten isän kohtelevan yhtä lasta epäoikeudenmukaisesti. Ja hän teki sitä vain silloin kun yhdellä oli pahempi uhma kuin toisella, ei siis enää jaksanut ymmärtää sitä tällä toisella. Sanoin asiasta heti ja tilanne ratkesi jo kun lapset olivat pieniä.

Silloin, kun huomasin, että poika yritti saada isän huomiota sanoin asiasta, tottakai.

Vielä, kun oltiin vielä yhdessä, niin minä olin lasten mukana harrastuksissa, joten silloin ei vielä näkynyt asia niin selkeästi. Mutta nyt käy katsomassa nuorimman pelejä, mutta keskimmäinen, kun pelaa istuu autossa. Huomaa pojasta, että hän on jo antanut periksi ja ei edes turnauksista laita isälleen viestiä miten pelit on menneet..ap

Onko tämä keskimmäinen sanonut isälleen toivovansa tämän olevan läsnä peleissä? Vai "onko noloa" jos isä tulee (esim. kommentoiko, huuteleeko, kritisoi pelin jälkeen tm.)

Kummalle tämä on ongelma, sulle vai sille keskimmäiselle? Siis haluaako se lapsi edes isäänsä mukaan?

Ei huutele hävyttömyyksiä. Nuorempana toivoi, että isä olisi ollut mukana. Kerran melkein väkisin hänet otin mukaan katsomaan peliä. Poika kysyi innoissaan pelin jälkeen, että huomasitko isä mun tekemän maalin? Eihän isä huomannut, kun oli siinä vaiheessa mennyt jo autoon istumaan:(

Nyt olen itse yllättynyt, kun on mukana nuorimman peleissä, mutta ei edelleenkään vanhimman.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet katsonut tuota epäreiluutta koko lapsesi lapsuuden ja nyt mietit, pitäisikö asiasta sanoa?

Miten olet äitinä voinut vain katsoa sivusta? Itse olen puuttunut kyllä heti, jos olen nähnyt lasten isän kohtelevan yhtä lasta epäoikeudenmukaisesti. Ja hän teki sitä vain silloin kun yhdellä oli pahempi uhma kuin toisella, ei siis enää jaksanut ymmärtää sitä tällä toisella. Sanoin asiasta heti ja tilanne ratkesi jo kun lapset olivat pieniä.

Silloin, kun huomasin, että poika yritti saada isän huomiota sanoin asiasta, tottakai.

Vielä, kun oltiin vielä yhdessä, niin minä olin lasten mukana harrastuksissa, joten silloin ei vielä näkynyt asia niin selkeästi. Mutta nyt käy katsomassa nuorimman pelejä, mutta keskimmäinen, kun pelaa istuu autossa. Huomaa pojasta, että hän on jo antanut periksi ja ei edes turnauksista laita isälleen viestiä miten pelit on menneet..ap

Onko tämä keskimmäinen sanonut isälleen toivovansa tämän olevan läsnä peleissä? Vai "onko noloa" jos isä tulee (esim. kommentoiko, huuteleeko, kritisoi pelin jälkeen tm.)

Kummalle tämä on ongelma, sulle vai sille keskimmäiselle? Siis haluaako se lapsi edes isäänsä mukaan?

Ei huutele hävyttömyyksiä. Nuorempana toivoi, että isä olisi ollut mukana. Kerran melkein väkisin hänet otin mukaan katsomaan peliä. Poika kysyi innoissaan pelin jälkeen, että huomasitko isä mun tekemän maalin? Eihän isä huomannut, kun oli siinä vaiheessa mennyt jo autoon istumaan:(

Nyt olen itse yllättynyt, kun on mukana nuorimman peleissä, mutta ei edelleenkään vanhimman.ap

Niin onko lapsi sanonut isälleen haluavansa tämän sinne peleihin?

Mitä isä sanoi, kun lähti kesken pelin autoon? Kai sä siinä vaiheessa kysyit, miksei voi katsoa peliä loppuun?

Vierailija kirjoitti:

ohis: millä tavalla mies ei ole saanut arvostusta isältään?

MIllä tavalla se konkreettisesti näkyi?

(meillä mies sanoo, etten arvosta häntä. Minusta tuntuu, että minulta vaadittaisiin arvostusta 200 ihmisen edestä. Enemmän kuin kykenen.)

Isän mielestä hän kouluttautui väärälle alalle, hänen olisi pitänyt päätyä samaan ammattiin, kun hänen veljensä. Hänen ammattiaan halveksittiin, vaikka hän on sillä aina elättänyt itsensä, toisin kun veljensä. Hänen harrastustaan ei arvostettu. Ei tullut edes arvostusta siitä, että hän rakensi oman talon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet katsonut tuota epäreiluutta koko lapsesi lapsuuden ja nyt mietit, pitäisikö asiasta sanoa?

Miten olet äitinä voinut vain katsoa sivusta? Itse olen puuttunut kyllä heti, jos olen nähnyt lasten isän kohtelevan yhtä lasta epäoikeudenmukaisesti. Ja hän teki sitä vain silloin kun yhdellä oli pahempi uhma kuin toisella, ei siis enää jaksanut ymmärtää sitä tällä toisella. Sanoin asiasta heti ja tilanne ratkesi jo kun lapset olivat pieniä.

Silloin, kun huomasin, että poika yritti saada isän huomiota sanoin asiasta, tottakai.

Vielä, kun oltiin vielä yhdessä, niin minä olin lasten mukana harrastuksissa, joten silloin ei vielä näkynyt asia niin selkeästi. Mutta nyt käy katsomassa nuorimman pelejä, mutta keskimmäinen, kun pelaa istuu autossa. Huomaa pojasta, että hän on jo antanut periksi ja ei edes turnauksista laita isälleen viestiä miten pelit on menneet..ap

Onko tämä keskimmäinen sanonut isälleen toivovansa tämän olevan läsnä peleissä? Vai "onko noloa" jos isä tulee (esim. kommentoiko, huuteleeko, kritisoi pelin jälkeen tm.)

Kummalle tämä on ongelma, sulle vai sille keskimmäiselle? Siis haluaako se lapsi edes isäänsä mukaan?

Ei huutele hävyttömyyksiä. Nuorempana toivoi, että isä olisi ollut mukana. Kerran melkein väkisin hänet otin mukaan katsomaan peliä. Poika kysyi innoissaan pelin jälkeen, että huomasitko isä mun tekemän maalin? Eihän isä huomannut, kun oli siinä vaiheessa mennyt jo autoon istumaan:(

Nyt olen itse yllättynyt, kun on mukana nuorimman peleissä, mutta ei edelleenkään vanhimman.ap

Niin onko lapsi sanonut isälleen haluavansa tämän sinne peleihin?

Mitä isä sanoi, kun lähti kesken pelin autoon? Kai sä siinä vaiheessa kysyit, ymiksei voi katsoa peliä loppuun?

Nuorempana toivoi mukaan, nyt ei ainakaan enää sano asiasta.

Isä ei jaksanut seistä enää kentän laidalla ja ei ole mitään sairautta minkä takia ei tähän pystyisi. Sanoin kyllä asiasta, mutta jääräpää, kun on niin tekee niin, kun itse katsoi parhaimmaksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

No, onko se keskinmäinen tarvinnut jotain kalliinpaa juttua? Ei meilläkään toiselle ostettu mopoa, kun ei hän ei sellaista halunnut. Eikä tätä mitenkään kompensoitu. Elämässä, kun ei nallekarkit aina mene tasan.

Ei ole tarvinnut kalliimpaa tavaraa. Joten luulisi, että haluaisi osallistua edes harrastuksen tukemiseen rahallisesti. Poika on hyvin vaatimaton, eikä hänellä ole kalliita toiveita muuten, kun oman harrastuksen suhteen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, onko se keskinmäinen tarvinnut jotain kalliinpaa juttua? Ei meilläkään toiselle ostettu mopoa, kun ei hän ei sellaista halunnut. Eikä tätä mitenkään kompensoitu. Elämässä, kun ei nallekarkit aina mene tasan.

Ei, mene ei. Ei edes vanhempien rakkaudessa. Isä kohtelee lasta epäoikeuden mukaisesti ja äiti on passiivisena tilanteen vietävissä ja ainoa kysymys on olenko oikeasa. Olet ap ehkä oikeassa nyt, mutta olet ollut h****tin epäoikeuden mukainen vuosia. 

Mitä te kuvittelette äidin voivan tehdä?

Onko teillä MITÄÄN kokemusta uusperheestä/erovanhemmuudesta?

Kaikki lastenvalvojat, sosiaaliviranomaiset ym. painottavat aina sitä, ettei toisella vanhemmalla _ole mitään oikeutta_ puuttua toisen vanhemman luona tapahtuviin asioihin. Jos asioista seuraa todistettavia haittoja, voi luonapitoa vähentää/tuon ikäinen lapsi voi olla menemättä.

Riitaisat välit on lasten kannalta todella huono asia.

Näin juuri..vasta eron jälkeen asiat näyttäytyvät erilailla minullekkin. Ennen olin lasten kanssa niin paljon, että isän käytökseen lapsia kohtaan ei niin kiinnittänyt huomiota. Hän ei ollut kovin osallistuva isä liiton aikana.

Mietin, jos puhun asiasta saan varmasti pee.. ryöpyn niskaani, mutta kyllä mää sen kestäisin, mutta millälailla se vaikuttaisi lapsiin? Ap

Olet oikeassa. Mitä ajattelit asialle nyt tehdä?