Syyttelevä ystävä

Tästä on jo kauan aikaa, mutta tutustuin nuoruudessani erääseen ikäiseeni tyttöön, jolla oli tapana syytellä minua kaikenlaisesta. Esim. että pukeuduin huorahtavasti, jos minulla oli pelkkä siihen aikaan muodissa ollut liivi v-kaula-aikolla ja hihattomana. Se oli suht tyköistuva, eli mitään ei näkynyt mihinkään ja alla oli tietty rintsikat. Samoin hän syytti minua sohvaperunaksi, jos en halunnut tehdä parin tunnin kävelylnekkejä hänen kanssaan niin usein kuin hän halusi, eli käytännössä päivittäin. Hän myös syytti minua hylkäämisestä, jos menin vaikka aiemman ystäväni kanssa johonkin illanviettoon ilman häntä jne.
Myös kaupungille taidenäyttelyyn menemisestä ilman häntä syytettiin epänormaaliksi, koska minä siis halusin olla yksin ja sellainen on epänormaalia.
Jos olisin koittanut päästä hänestä eroon, minua olisi syytetty takuulla siitäkin paskaksi ja hänet pettäneeksi ystäväksi.
En siis päässyt hänestä omin avuin eroon, ja koitin hakea tukea äidiltäni. Niin mitä sanoi äitini? Äitini sanoi, että minun on oltava hyvä ystävä tälle henkilölle, joka on varmasti yksinäinen (ei ollut). Äiti kuittasi myös kaikki loukkaukset sillä, että niistä ei pidä välittää. Eli niitä piti vain kuunnella, mutta siitä ei sitten pitänyt välittää. Minkälainen äiti toivoo tyttärelleen tällaisia ihmissuhteita?
Olin traumatisoitunut jo ennen tuota äitini kohtelusta, tuossa traumatisoiduin lisää.