Mitä tehdä 19-vuotiaalle, joka ei halua käydä koulussa eikä töissä?

osta sille sähkökitara ja sano että opsikelet tuota tai sitten oma kämppä ja sossuun tai töihin

Nykyään saa enemmän naisia toimettomana jäynämiehenä kuin kunniallisena keskiluokkaisena miehenä.

Jospa poika on laskeskellut ettei hänestä isoleukaiseksi miljonääripankkiiriksi ole kuitenkaan niin mukavampaa sitten nuin elellä.

Sinä olet se joka mahdollistaa tuollaisen käytöksen. Se on todellinen karhunpalvelus jos et laita aikuista miestä itsenäistymään.

Lähipiirissä poika, joka hyppeli koulupaikasta toiseen, kun ei ollut motivaatiota eikä kiinnostusta. Osa syynä todennäköisesti, että vanhemmat eivät olleet tyytyväisiä siihen koulumenestykseen mihin hän pystyi. Ei tuntenut olevansa missään tarpeeksi hyvä. Kunnes löysi sen oman juttunsa, työpäivät lyhyempiä eikä palkka kuulemma päätä huimaa, mutta nauttii työstään tosi paljon. Muutti lopulta kauas vanhemmistaan ja nykyään perheellinen ja vastuullinen mies.

Kuinka moni oikeasti pystyisi heittämään lapsensa pihalle?

Rahahanat kiinni, siitä se lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kiinnosta työt eikä opiskelu, niin vähintä mitä voi tehdä olemassa olonsa oikeutukseksi on se että hoitaa kodin kotityöt.

Jos ei kiinnosta, niin sitten vaan ulos kämpästä omilleen.

Meillä on nämä asiat keskusteltu jo viimeistää yläasteiässä ja se on tehty selväksi että kotona saa asua vähintään niin pitkään kuin opistekelee ja on kannustettukkin siihen että opiskelisivat kotoa, koska se vaan on niin paljon halvempaa. Työelämään päästyään nuori todennäköisesti haluaa muutenkin omilleen. Ja aikuisella kotona asuvalla lapsella on tietysti myös sääntöjä, kuten se että yöllä ei kolistella kun muut nukkuu ja omia menemisiä ilmoitellaan muulle perheelle, ei me aikuisetkaan olla öitä pois kotoa ilmoittamatta.

Jos mikään ei kiinnosta, niin ylläpito lopuu, eikä rahaa tipu.

Kylläpä siinä taas kiillotellaan kruunua. MEilläkin nimittäin on keskusteltu nämä asiat, ja moneen kertaan, mutta silti on nyt 17-vuotias koulutta ja töittä. Halusi muuttaa isälleen, kun meille tuli riitaa siitä että pitääkö sinne kouluun mennä vai ei. Isänsä, vätys hänkin, tietysti henkselejä paukutellen haki lapsen luokseen asumaan, ja hei, ne tuet hälle sitten kanssa, muiden sossutukien lisäksi! Noh, saamansa piti, kun 17-vuotias saa jo itse päättää missä asuu.  Isänsähän sitten antoi lapsen lopetta koulun, kun eihän sinne nyt tarvitse isin mussukan mennä, kun ei kerta kiinnosta! Nyt isukki on tunkemassa lasta takaisin luokseni, kun on itse antanut kaiken periksi, ja pilannut viimeisetkin rippeeni kasvatustyöstäni, mutta minäpäs en ota, en ennen kuin kouluasiat on selvillä. Isän ja lapsen mielestä olen nyt paha ja huono äiti. Omasta mielestäni niin makaa kuin petaa. En todellakaan ota viittä vaille aikuista ihmistä tänne sotkemaan ja aukomaan päätään, olemaan koko ajan käsi ojossa rahaa pyytämässä, ja haistattelut päälle jos pyydän häntä vaikka imuroimaan rahan eteen.

Vierailija kirjoitti:

Poika on oikeassa. Miksi tehdä työtä, kuin sillä rikastuu vain työnantaja ja itse elää kädestä suuhun silti. Tämän ymmärtää sukupolvesta toiseen suurempi ja suurempi määrä. Uskokaa tai älkää. Muutos on tulossa, hitaasti mutta varmasti. Raha ei ole ruokaa/talo/perhe.

Miettikää, vaikka aktiivimallia. Uskotteko sen lisäävän työllisyyttä vai rikollisuutta (lorvimista)?

Ei sitä rikastu kyllä töitä tekemättäkään.

Eihän tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin kotoa muuttaminen. Tekee sitten itse mitä tekee, mutta tuolla menolla ei ole toivoakaan että meno muuttuisi ja teet karhunpalveluksen pojalle.

Ei missään nimessä mitään lukkojen vaihtoa ja pois potkimista vaan vakava keskustelu täysi-ikäisten kesken, että asioiden täytyy muuttua.

Ei tuo nyt niin huolestuttavaa ole. Itseäni näin 30-vuotiaana ei ikinä ole pahemmin työnteko kiinnostanut, mutta silti minusta tuli perus ylempi toimihenkilö.

Omistusasuja kirjoitti:

Nukkuu iltapäivään asti ja notkuu epämääräisten kaverien kanssa aamuyöhön. Tai sitten lojuu tv:n edessä tai roikkuu netissä. Raha kyllä kelpaa, jos pyytämällä saa.

Koulu ei ole koskaan kiinnostanut ja työ ei ole "mun juttu" (näin pojan omin sanoin.) Vierastaa ajatusta työnteosta, koska ei ole kukaan kaveripiirissäkään päivää tehnyt. Saavat vanhemmiltaan rahaa.

Häädä kotoa. Oppiipahan että jotain tarttee tehdä jotta ei kuole nälkään.

Onko lapsenne teille jotain taakkoja, jotka olette parikymppisenä kännissä tuhertanut, kun ette ole osannut ehkäisyä käyttää? Ilmeisesti on, kun tuosta noin vaan olette valmiita pistämään ne kadulle jonkun tietyn ikävuoden täytettyään.

En sanoisi, että "heittäkää pihalle", mutta olisi aika muuttaa omilleen ja ottaa vastuu itsestä. Oottehan te siellä kuitenkin tukena, jos hän tarvii apua. Vastuunottaminen alkaa siitä, kun annetaan sitä vastuuta. Ei asiat välttämättä heti mene putkeen, mutta virheistä oppii.

Jos hänellä ei suju opiskelu, työ ja arkipäivän askareetkin jää tekemättä niin on syytä epäillä, että nuorella on jotai mielen päällä.

Omasta mielestäni puhut jotenkin vähän etäisellä tavalla hänestä vaikka kyseessä on sinun oma lapsi, voi olla todella hankalaa yrittää olla läheinen lähes aikuisen lapsen kanssa, mutta ei mahdotonta kuitenkaan. Vaikka hän olisi "jo" 19-vuotias niin hän tarvitsee vielä vanhempiensa tukea vielä paljon.

Nykytilanteessa nuorilla on oikeasti hankalaa ja vanhempien on sitä hankala ymmärtää: unelmaopiskelupaikkoihin pääsystä ei edes uskalla unelmoida sillä niihin pääsy vaikeutuu kokoajan, töitä ei saa, rahaa ei saa ja lisäksi sosiaaliset ongelmat.

Sinuna ryhtyisin miettimään keinoja miten lähentyä lapsesi kanssa ja miettiä esim jos voisit varata kuraattorille ajan. En todellakaan ole sillä kannalla, että lukot vaihdetaan ja lapsi laitetaan maailmalle. Tuollainen potku vanhemmilta joiden kuuluisi olla juuri ne ihmiset jotka pitää huolta lapsestaan voisi vaan aiheuttaa lisää ongelmia nuorelle.

Eiköhän ne työhalut sieltä löydy, kun ikää tulee hivenen lisää. Ellei sitten ole masennusta, päihdeongelmaa tai muuta. Maltat vain vähän odottaa. Ei se ulos kodista heittäminenkään auta hänen elämäänsä eteenpäin. Ehkä ei vielä tiedä, mitä alkaisi tekemään? 19 on vielä hyvin nuori, eikä välttämättä ajattele asioita vielä aikuismaisesti, vaikka yhteiskunnan silmissä olisikin jo täysivaltainen aikuinen. Malttia. Kyllä sä niitä viini-iltojas ehdit omissa oloissas elämän aikana viettämään.