Eronneet äidit ja isät! Puuttuuko ex eli lasten toinen vanhempi teidän kodin asioihin?

Yritti puuttua ekst neljä vuotta. Lopulta antoi periksi.

Vierailija kirjoitti:

Yritti puuttua ekst neljä vuotta. Lopulta antoi periksi.

Sama. Neljä vuotta kesti. Molemmilla oli jo uudet suhteetkin.

Millaista tuo puuttuminen teillä oli, 1 ja2?

Ap

Ei puutu. Exä ei tiedä missä asun edes. Haen aina lapsen sen parkkikselta. Enkä vastaa mihinkään muuhun kun lapseen liittyviin asioihin.

Ykkönen linjoilla.

Erostani on jo vuosia, enkä ihan muista, mutta jotain se kertoo, kun aina sydän nyrjähtää, kun eksältä tulee viesti. Ensimmäinen tunne on, että taas se haukkuu. En koskaan puhu puhelimessa sen takia. Haukkuva tekstari on lyhyempi kuin haukkuva puhetulva.

Haukkuminen tuli siitä, kun en ollut asioista samaa mieltä kuin hän. Eksä oli sitä mieltä, että läksyt pitää tehdä heti koulun jälkeen. Minä taas olen sitä mieltä, että ihan sama milloin tehdään, kunhan tehdään. Eksä siis halusi, että meillä on sama säännöt. Eli hänen säännöt....

Eksä siis vaihtoi minut lennosta toiseen, ja hänellä oli nainen alusta asti. Kun minä tapasin nylyisen aviomieheni 2,5 vuotta eron jälkeen, haukkuminen kiihtyi. Sitten neljän vuoden jälkeen se väheni.

Itse en koskaan puuttunut eksän elämään.

No jos puuttumisella tarkoitetaan sitä, että auttaako ex mua lastenhoidossa, jos mulla on esim. koulutuspäivä lauantaina, niin puuttuu. Tai sitä, että haenko mä exältä lapset ja ulkoilutan koiran, jos sillä on migreeni, niin mäkin puutun exän elämään. Meillä tätä tapahtuu ihan koko ajan. Joustonvaraa löytyy molempiin suuntiin ja me puhalletaan edelleen samaan hiileen lastenhoidossa ja -kasvatuksessa. Perhepalavereita saman pöydän ääressä vanhempien ja lasten kanssa pidetään säännöllisesti. Me oltiin paska aviopari, mutta me ollaan oltu hiton hyviä erovanhempia.

Meillä ei puututa. Lasten asiat sovitaan lähinnä meileissä ja esim osallistutaan kalliisiin lasten ostoksiin vaikka ne olisivat toisessa kodissa (tietokoneet ym). Mutta nokikkain ei silti paljon exän kanssa nähdä kuin minimit, hoidetaan vanhemmuus sovussa mutta muuten ei haluta olla tekemisissä.

Kyllä ja minun kotini sisustukseen, välineisiin, laitteisiin ym. Joka kerralla sanoin, että tekee omastaa mieluisan, että minä viihdyn just näin. En tarvitse samoja asioita kuin hän. Aikansa jaksoi, mutta ei enää puutu siihen. Toinen ärsytys, kun hän käy meillä niin siirtelee tavaroita oman mielensä mukaan. Hänen jäljiltään saa aina etsiä kapustaa ja kippoa. Ja aina sisään tullessaan keksii jotain moitittavaa asunostani. Ei ole riittävän siistiä tms. vaikka omansa on melko läävä. Sekin riittää, että ainokaista viherkasvia ei ole kunnolla kasteltu. Pääasia, että se on moite.

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen linjoilla.

Erostani on jo vuosia, enkä ihan muista, mutta jotain se kertoo, kun aina sydän nyrjähtää, kun eksältä tulee viesti. Ensimmäinen tunne on, että taas se haukkuu. En koskaan puhu puhelimessa sen takia. Haukkuva tekstari on lyhyempi kuin haukkuva puhetulva.

Haukkuminen tuli siitä, kun en ollut asioista samaa mieltä kuin hän. Eksä oli sitä mieltä, että läksyt pitää tehdä heti koulun jälkeen. Minä taas olen sitä mieltä, että ihan sama milloin tehdään, kunhan tehdään. Eksä siis halusi, että meillä on sama säännöt. Eli hänen säännöt....

Eksä siis vaihtoi minut lennosta toiseen, ja hänellä oli nainen alusta asti. Kun minä tapasin nylyisen aviomieheni 2,5 vuotta eron jälkeen, haukkuminen kiihtyi. Sitten neljän vuoden jälkeen se väheni.

Itse en koskaan puuttunut eksän elämään.

Jep, jep 4 vuotta haukkunut ja sitten ollut vähän hiljaisempaa, kyllä noi lapset on sitten kaiken ihanuuden lähde..!!!  : )))

Vierailija kirjoitti:

No jos puuttumisella tarkoitetaan sitä, että auttaako ex mua lastenhoidossa, jos mulla on esim. koulutuspäivä lauantaina, niin puuttuu. Tai sitä, että haenko mä exältä lapset ja ulkoilutan koiran, jos sillä on migreeni, niin mäkin puutun exän elämään. Meillä tätä tapahtuu ihan koko ajan. Joustonvaraa löytyy molempiin suuntiin ja me puhalletaan edelleen samaan hiileen lastenhoidossa ja -kasvatuksessa. Perhepalavereita saman pöydän ääressä vanhempien ja lasten kanssa pidetään säännöllisesti. Me oltiin paska aviopari, mutta me ollaan oltu hiton hyviä erovanhempia.

Miten puuttumisella voitais tarkoittaa tätä, hyvä ihminen? Pitikö päästä pätemään?

Kyllä puuttuu. Kysyy, missä lapsi nukkuu (ihan omassa sängyssä, ite ostin) ja olenko ostanut haalarin/talvisaappaat jne. Ei kysy siksi, että itse ostaisi vaan siksi, että yllättäen erilaiset pakolliset varusteet jumiutuvat sinne isän luokse "isänviikonloppuina" (5 vrk!). Hän voi tuoda sisävaatteisiin puetun lapsen minulle, koska "ei sillä päiväkodissa mitään haalaria ollut". Tänä talvena hankittu lapselle jo 3 !!! haalaria, koska isä hautoo niitä kotonaan. Viimeisimmästä otin kuvan isälle ja päiväkodille ja ilmoitin isälle, että jos vielä tämäkin "katoaa", niin se olen minä, joka tekee lasun eikä suinkaan isä, joka epäilee, että en pue lasta kunnolla.

Isä ei suostu maksamaan elatusmaksuja, joten ei se ainakaan rahasta tässä riitele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos puuttumisella tarkoitetaan sitä, että auttaako ex mua lastenhoidossa, jos mulla on esim. koulutuspäivä lauantaina, niin puuttuu. Tai sitä, että haenko mä exältä lapset ja ulkoilutan koiran, jos sillä on migreeni, niin mäkin puutun exän elämään. Meillä tätä tapahtuu ihan koko ajan. Joustonvaraa löytyy molempiin suuntiin ja me puhalletaan edelleen samaan hiileen lastenhoidossa ja -kasvatuksessa. Perhepalavereita saman pöydän ääressä vanhempien ja lasten kanssa pidetään säännöllisesti. Me oltiin paska aviopari, mutta me ollaan oltu hiton hyviä erovanhempia.

Miten puuttumisella voitais tarkoittaa tätä, hyvä ihminen? Pitikö päästä pätemään?

Kyllästyttää ainainen nitinä existä ja siitä kuinka paskoja ne exät aina on. Hei, säkin olet ex. Mietipä omaa käyttäytymistäsi niin saatat löytää syitä myös exäsi käyttäytymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos puuttumisella tarkoitetaan sitä, että auttaako ex mua lastenhoidossa, jos mulla on esim. koulutuspäivä lauantaina, niin puuttuu. Tai sitä, että haenko mä exältä lapset ja ulkoilutan koiran, jos sillä on migreeni, niin mäkin puutun exän elämään. Meillä tätä tapahtuu ihan koko ajan. Joustonvaraa löytyy molempiin suuntiin ja me puhalletaan edelleen samaan hiileen lastenhoidossa ja -kasvatuksessa. Perhepalavereita saman pöydän ääressä vanhempien ja lasten kanssa pidetään säännöllisesti. Me oltiin paska aviopari, mutta me ollaan oltu hiton hyviä erovanhempia.

Miten puuttumisella voitais tarkoittaa tätä, hyvä ihminen? Pitikö päästä pätemään?

Kyllästyttää ainainen nitinä existä ja siitä kuinka paskoja ne exät aina on. Hei, säkin olet ex. Mietipä omaa käyttäytymistäsi niin saatat löytää syitä myös exäsi käyttäytymiseen.

En ole ex. Ellei lukioaikaista muutaman kuukauden juttua oteta huomioon (ei tarvetta sen kummempaan analysointiin). Olen ollut yli 20 v naimisissa. Ei olisi tullut mieleen tulla vastaamaan, että olen ollut onnellisesti naimisissa 22 vuotta, enkä ymmärrä eroja, puuttumisia ja vastaavia sotkuja. Mutta av:llahan nämä kaltaisesi "ei mulla vaan"-vastaajat tunnetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos puuttumisella tarkoitetaan sitä, että auttaako ex mua lastenhoidossa, jos mulla on esim. koulutuspäivä lauantaina, niin puuttuu. Tai sitä, että haenko mä exältä lapset ja ulkoilutan koiran, jos sillä on migreeni, niin mäkin puutun exän elämään. Meillä tätä tapahtuu ihan koko ajan. Joustonvaraa löytyy molempiin suuntiin ja me puhalletaan edelleen samaan hiileen lastenhoidossa ja -kasvatuksessa. Perhepalavereita saman pöydän ääressä vanhempien ja lasten kanssa pidetään säännöllisesti. Me oltiin paska aviopari, mutta me ollaan oltu hiton hyviä erovanhempia.

Miten puuttumisella voitais tarkoittaa tätä, hyvä ihminen? Pitikö päästä pätemään?

Kyllästyttää ainainen nitinä existä ja siitä kuinka paskoja ne exät aina on. Hei, säkin olet ex. Mietipä omaa käyttäytymistäsi niin saatat löytää syitä myös exäsi käyttäytymiseen.

En ole ex. Ellei lukioaikaista muutaman kuukauden juttua oteta huomioon (ei tarvetta sen kummempaan analysointiin). Olen ollut yli 20 v naimisissa. Ei olisi tullut mieleen tulla vastaamaan, että olen ollut onnellisesti naimisissa 22 vuotta, enkä ymmärrä eroja, puuttumisia ja vastaavia sotkuja. Mutta av:llahan nämä kaltaisesi "ei mulla vaan"-vastaajat tunnetaan.

Joku jossain tuolla saattaa harkita eroa. Se ei ehkä uskalla, kun se ainut puoli, mikä erosta ikinä täälläkin esitetään, on nää hankalat exät ja paskat välit. Jos mä omalta osaltani voin yrittää muuttaa sitä käsitystä, ja tuoda esille sen, että siihen voi itse aktiivisesti yrittää vaikuttaa, minkälaiset ne välit eron jälkeen on, kyllä minä sen teen. Sinä voit moralisoida sieltä korkean hevosesi selästä, koska sullahan ei ole kokemusta.

Ei puututa puolin eikä toisin. Molemmilla omissa kodeissaan oma tyylinsä hoitaa asiat ja niin kuuluu ollakin. Emme tarvitse perhepalavereita tai ihmeellisiä sääntökirjojen laatimisia. Maalaisjärki on tähän asti riittänyt. Kunnioitamme toistemme tapoja tehdä asiat ja valintojamme, emmekä koe että meillä olisi oikeus toistemme elämiin puuttua millään tavalla. Eri asia jos lapsiin kohdistuisi oikeaa laiminlyöntiä toisen osalta, mutta mistään rukkasten väreistä tai oikeanlaisesta tavasta mennä nukkumaan emme keskustele tai toisillemme nipota.

Toistemme asunnoissa emme edes käy emmekä ota yhteyttä kuin sen mitä lasten kautta tarvitsee (hakemisiin, luonapitoihin liittyen), emme koskaan keskustele henk.koht asioistamme mitään.

Oman exän kanssa on sujunut kaikki oikein hienosti ja joustavasti vuosikaudet. Miehen ex onkin ihan toista maata, on puuttunut vähän vaikka mihin, meidän perheen sääntöihin jatkuvasti tai esim siihen mitä me syödään.

Tiedän että lasten kannalta olisi paras, jos molemmissa kodeissa olisi samanlaiset säännöt, mutta se on mahdotonta, koska tällä exällä on niin erilainen kasvatustapa. Siellä päässä on lähes vapaa kasvatus, meillä taas tietyt säännöt ja rajat ja pyritään terveelliseen elämään.

Puuttui, kunnes raivostuin ja sanoin suorat sanat.

Olin ja olen vuorotyössä, joten ex huolehti tytöstä usein päiväkotiajan ulkopuolella. He viettivät aikaa mm. minun ja tytön kotona. Aavistin että hän penkoo paikkoja ja papereita, mutta yksi kerta sitten oli liikaa, kun tuli sanoa lipsauttaneeksi jotain mitä hänen ei olisi pitänyt tietää koska asia ei lapseen millään tavalla liittynyt. Oli kaivellut lipastoni laatikoita ja löytänyt jotain josta huomautti minulle.

Annoin tulla täydeltä laidalta saarnan, mitä toisen kodissa ei tehdä ja missä kulkee rajat. Nolohan se oli, mutta en tiedä kuinka paljon vielä salassa kaiveli.

Tyttö kasvoi, me muutimme paikkakuntaa, ja tyttö oli usein kesä- ym. lomilla isänsä luona pari kolme viikkoakin. Kerran soitti minulle raivoissaan, oli yllättänyt isänsä kaivelemasta laukkuaan!

Onneksi tyttö osasi pitää puolensa ja suuttui. Sen jälkeen hän aina tarkoin piilottaa kaiken henkilökohtaisen, jos isänsä luo menee.

Miehellä oli jo avioliittomme aikana tapana osallistua talon juoruämmä-kerhoon, ainoana miehenä. Siellä seisoskeltiin pihassa ja puitiin muitten asukkaiden asiat ja edesottamukset. En häntä kyllä vähitellen edes miehenä pystynyt näkemään, ennemminkin pahantahtoisena juoruakkana. Kyllä miehetkin osaa!

Hyvä keskustelunavaus. Tämähän on asia, jota monikaan eroa harkitseva ei tule ajatelleeksi. Samassa taloudessa asuessa voidaan keskustella, jankata, riidellä ja arvostella vaikka kuinka paljon siitä, että toinen syöttää lapselle eineksiä, ei siivoa ollenkaan jälkiään, haluaa kolmannenkin koiran tai antaa teinin olla puoleenyöhön ulkona, mutta sitten kun on erottu, ei ex-puolison huushollin asioihin tai tapaan olla lasten kanssa ole nokan koputtamista!

Kyllä mua risoo se, että lapset isällään syövät todella epäterveellisesti, pelaavat tolkuttoman paljon tai että ex-mies otti pieneen kerrostalokaksioonsa ison, vahtiviettisen koiran, jonka ulkoilutus ja koulutus on retuperällä, mutta puren hampaat yhteen ja olen hiljaa. Asia ei mulle kuulu. Keskityn omaan kotiini ja elämääni, ja nautin siitä että saan täällä tehdä asiat nyt justiinsa omalla tyylilläni.

Miehen ex-vaimo haluaisi lähinnä puuttua siihen ettei miehellä olisi viikonloppuvapaita koskaan, ja siihen että lasten ollessa meillä miehen pitäisi olla 24/7 lasten kanssa, ja että sääntöjen pitäisi olla samat kuin hänen luonaan. 

Ei noista riitaa sen kummemmin tule, kun luovitaan kätevästi.

 Ei  kerrota viikonloppumenoistamme edes lapsille, ettei äitinsä tenttaa heiltä valituksen aihetta.

Ei jatketa puhelua/vastata viestiin, jossa epäillään että isä on saattanut käydä kaupassa ostoksilla ilman lapsia.

Annetaan lasten pomputtaa superpalloja sisällä, tanssia, ja illalla lopuksi laitetaan vasta kämppä kuntoon, eli viedään tavarat paikoilleen, eli kesken leikin ei tarvitse alkaa yhtäkkiä kantamaan sukkia pyykkikoriin, vaan se tehdään sitten illalla. Ja kun tästä tulee sanomista, niin todetaan tiukasti vain että talossa talon säännöillä, ja että hän saa määrätä omasta kodistaan, me määräämme yhdessä omastamme. Tämän jälkeen ei vastata enää mitään, korkeintaan inttämisen jatkuessa kysytään että mitä kohtaa et ymmärtänyt, ja toistetaan sama uudestaan hieman eri sanoin.

Näillä on pärjätty

Ei puututa. Joskus ex auttaa jossakin taloon liittyvässä, jos pyydän, koska tämä oli pitkään hänenkin talonsa, joten tietää hyvin miten asiat toimii. Tätä tapahtuu ehkä max. kolmesti vuodessa. Lapset ovat sopimuksen mukaan, mutta joustetaan puolin ja toisin tarvittaessa.

Miesystäväni ex yritti alkuun olla tiiviisti mukana menossa, mutta hänelle tehtiin nopeasti rajat selviksi. Loukkaantui, mutta lienee tässä vuosien aikana jo leppynyt. Ei juurikaan puutu enää, joskus vähän yrittää.

Kommunikoimme exien kanssa lähinnä whatappissa. En ymmärrä mihin tarvitaan perhepalavereja.