Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia TIA-kohtauksesta? (Pelottaa läheisen puolesta)
08.01.2018 |
32-vuotias miespuoleinen läheinen sai tänään jonkinlaisen kohtauksen, jonka aikana ei saanut kunnolla puhuttua, (afasiaa) ei pystynyt tarketamaan oikealla silmällä, ja oikea käsi puutui ranteesta alaspäin. Lisäksi tajunnantaso vaikutti olevan jotenkin alentunut.
Koska käsi ei puutunut, eikä näkö mennyt kokonaan, päivystyksessä väitettiin, ettei oireet viittaa mihinkään aivoperäiseen..? Ymmärrän tämän olettamuksen vielä ainakin käden osalta, koska tiedän, että oire koskisi tavallisesti koko kättä, mutta miten afasian voi ohittaa olankohautuksella? Ei otettu edes verikoetta, kun ei kuulemma ollut tarpeellinen.
Mitä hittoa tässä pitäisi tehdä? Sekä aiempi afasiakohtaus (sekin jätettiin tutkimatta), että keuhkoveritulppa on olleet hänellä vuosia sitten, ja riskitekijöitä mm. veritulpille löytyy (esim. poltaa askin päivässä, ylikin.)
Itse hän tuntuu olevan hieman denialistinen tilanteen suhteen, mutta mä pelkään, että tämä kaikki enteilee jotain infarktia.
Halvempaahan se varmaan on suorittaa ruumiinavaus, kuin joku pään magneetti... Mulla nyt vähän kiehuu tän palvelun tason kanssa, ja yksityiselle ei ole varaa.
Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä, ehdotuksia? Ja onko jollain kokemusta samoista oireita? Tutkittiinko ja mitä oli taustalla?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain 5 kertaa TIA-kohtauksen, näkö katosi toisesta silmästä. Neurologi tutki tarkasti, pään magneettikuvaus, kaulan ja sydämen ultraus. Mitään riskitekijöitä ei ollut. Mitään syytä ei löytynyt. Sain verenohennuslääkkeet joksikin aikaa. Kohtaukset loppuivat.
Seuraava neurologi oli seurannassa eri mieltä: Varmaan jotain migreeniä, hän päätti. Ja siihen se jäi.
Itselläni on edelleen vähän hämmentynyt olo, että mitäköhän oikein tapahtui. 5 vuoteen ei ole kohtauksia ollut. Ei tosin migreeniäkään ikinä.
Lääkäriin. Myös tia-kohtaukset pitää ottaa vakavasti. Yleensä aivoinfarkti tulee muutaman kk:n sisään tia-kohtauksesta. Mun miehellä n kahden kk;n kuluttua.
Miehellä on ollut rytmihäiriöitä ja pari TIA kohtausta, jotka ilmeni näköhäiriönä.
Lääkityksenä verenohennuslääkkeet, verenpainelääke ja kolesterolilääke. Kohtausten jälkeen noin vuorokauden yliopistollisessa sairaalassa, pää on kuvattu molempien kohrausten jälkeen. Kuukausi sairaslomaa ja kuukausi autolla ajokieltoa.
Kuulostaa todella omituiselta tuo tutkimatta jättäminen.
TIA kohtauksen jälkeen on kohonnut riski rajumpaan aivohalvaukseen.
Minulla meni näkö toisesta silmästä. Minä sain vain kuukauden autolla ajo kiellon, en saanut sairauslomaakaan. Olin paikallisessa sairalassa vuorokauden tarkkailussa, sattui juuri perjantaina eli perjantaina menin päivystykseen ja jouduin jäämään yöksi sydämen toiminan tarkkailuun. Sen perjantain vain olin pois töistä, maanantainta taas töihin. Onneksi työpaikka oli kävelymatkan päässä. Pää kuvattiin heti ja kaulavaltimot vasta muutaman viikon päästä. Mulla ei ollut paljoa oireita ennen, vähän käsien heikkoutta oli ollut edellisenä iltana, mutta en pitänyt sitä vaarallisena, kun olen muutenkin kömpelö. Minulle määrättiin primaspan ja kolesterolilääke. Lopetin molemmat kun kolesteroli oli laskenut alas ja olen voinut nyt hyvin. Kaksi vuotta on tuosta aikaa. Veli oli kerran vienyt tuttunsa päivystykseen samojen oireiden takia ja siellä oli oltu vihaisia, että olisi pitänyt soittaa ambulanssi. -
Todella outoa tutkimatta jättäminen, kun minut otettiin tosi vakavasti, vaikka kohtaus oli noin lievä. Ei annetti edes kävellä itse, vaan työnneltiin pyörätuolilla joka paikkaan, enkä saanut poistua valvomon alueelta silloin kun siellä olin, en edes ostamaan lehteä kanttiinista. Tosin itsellänikään ei päivystävä lääkäri kohtausta tunnistanut, vaan hän soitteli silmäpolille, mistä käskettiin siirtää neurologian puolelle ja sitten alkoi tapahtua. Jos TIa jätetään hoitamatta, aivoinfarktin riski kasvaa. Eikä tule halvemmaksi, sillä aivoinfarktin saanut potilas voi elää vuosia toimintakyvyttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kärsinyt migreenistä n. 20-vuotiaasta alkaen (nyt 67 v). Migreenini on ns. aurallista, ja minulla ensimmäisinä oireina ovat kirkkaat valonvälähdykset silmissä ja vähitellen näkökentän kaventuminen. Lukemaan ei pysty. Toisena oireena on puhekyvyn menetys, vaikka kuinka yrittäisi muodostaa järkeviä sanoja, niin suusta tulee vain jotakin älämölöä. Kolmantena on yleensä toisen käsivarren "tunnottomuus" eli tuntuu kun koko käsivarsi ei kuuluisi itselleni, se vaan jotenkin roikkuu minussa kiinni. Näiden lisäksi tulee sitten kova päänsärky ja mahdollisesti oksentaminen.
Päätäni tutkittiin silloin ensimmäisten kohtausten jälkeen ja diagnoosiksi tuli migreeni. Ensimmäisillä kerroilla minunkin näköni meni epätarkaksi muutamaksi tunniksi. Sen jälkeen sellaista ei ole enää tapahtunut. Oireista puhekyvyn menetys on tullut vasta diagnoosin tekemisen jälkeen, eikä siihen kukaan lääkäri ole ottanut mitään kantaa. Olen itse lueskellut netistä, että migreenissä voi olla sellainenkin oire.
Ymmärrän hyvin, että olet huolestunut! Etenkin puhekyvyn menettäminen on pelottavaa! Itseänikin kyllä välillä kauhistuttaa, että onko kyse aina vain migreenistä vai onko kysymyksessä jotakin vakavampaa.
Migreeniin on (muistaakseni) olemassa täsmälääkkeitä, mutta itse olen viimeiset vuosikymmenet pystynyt hoitamaan vaivaa pelkillä tavallisilla tulehduskipulääkkeillä. Minulla on niitä aina mukanani (kassissa, taskussa) ja otan 1-2 kpl heti ensimmäisten valonvälähdysten ilmaannuttua silmiin. Näin saan yleensä estettyä kovan päänsäryn. Sitten vain heti kun mahdollista hämärään makaamaan.
Olisiko teidän kuitenkin hyvä varata aika terveyskeskuksesta ja pyytää tutkimuksia. Kyllä tuohon pitäisi joku diagnoosi saada, oli se sitten mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän ne nykylääkärit toimivat, jopa yksityisellä puolella. Itse olen työkyvyttömänä juurikin lääkäreiden ammattitaidottomuuden/hoitovirheiden vuoksi ja nykyään väittävät ongelmieni olevan korvien välissä.. Luotto mennyt Suomen terveydenhuoltoon jo vuosia sitten.
Nykyään lääkärikeskuksenani toimii Alko.
Hups, eipä juurikaan liittynyt aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin. Myös tia-kohtaukset pitää ottaa vakavasti. Yleensä aivoinfarkti tulee muutaman kk:n sisään tia-kohtauksesta. Mun miehellä n kahden kk;n kuluttua.
Täydennän vastaustani. Mies tutkittiin Tia-kohtauksen jälkeen ja kuvauksissa ei todettu syytä, mutta aloitettiin kolesteroli ja verenpainelääkitys. Arvot eivät olleet koholla mutta lääkitys aloitetaan ennaltaehkäisemään infarktia.
Myös ajokielto tuli kk:ksi.
Melkein tasan Tia-kohtauksesta tuli pienempi aivoinfarkti ja siitä vielä n kahden viikon kuluttua suurempi infarkti. Pienemmäsdä ei tehty mitään , näkyi magneettikuvassa mutta suurempi tukos avattiin toimenpiteessä. Vuoden ajokielto ja kontrollit. Mies toipui hyvin ja lääkitys lopun elämää.
Up