Nuorten n 14-17- vuotiaiden lähteminen kotoaan joko kokonaan omilleen tai

Missä 14-vuotiaat lähtee vaihto-oppilaaksi, ei kai peruskoulussa vaihtoja ole?

No ei peruskouluikäisenä lähdetä vaihtoon.

Mun oli pakko 15-vuotiaana lähteä lukioon toiselle paikkakunnalle, vain viikonloppuisin kävin kotona. Rahaa sain vähän mukaan. Siinä oppi kituuttamaan pienellä summalla. Olin vain helpottunut kun sain lukurauhan.

Meidän 17v muutti juuri omaan kotiin (täyttää parin kk päästä 18) tähän aika lähelle. Ihan hyvät ja lämpimät välit on, hänellä vaan on kova oman tilan tarve ja kaipaa esim opiskeluun rauhaa. Täällä kuitenkin pikkusisaruksia 3kpl, joten harvoin ihan hiljaista on, vaikka tytöllä olikin oma huone.

Tekee viikonlopputöitä ja me maksamme vuokrasta sen, mitä asumistuki ei kata.

Ap on vetänyt aika ahdistavia syy-seuraussuhteita ja yleistää niitä. Ei ole tervettä jos nuori on niin kiinni vanhemmissaan, että ei tunne oloaan turvalliseksi ilman heitä ja se estää oppilasvaihdon, matkustamisen tai normaalin itsenäistymisen.

Itse muutin lapsuudenkodistani 15-vuotiaana omilleni. Syy siihen oli yksinkertaisesti se että en voinut asua kotona huonojen olosuhteiden takia. Näin kaiken pahan niiden 15 vuoden aikana mitä voi ihminen vain nähdä ja kokea. Kuudestoista vuosi olisi ollut liikaa, ja luultavasti minua ei olisi enää jos en olisi näin toiminut. On totta että muutin liian nuorena pois, mutta jos vaihtoehdot olivat helvetti tai vapaus, valitsin jälkimmäisen. 

Koti on huono, jos lapselle ei anneta itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä tilaa itsenäistyä, tehdä virheitä, irtautua vanhemmista, jne.

Muutin 17-vuotiaana toiselle puolelle Suomea. Välit äitiini ja hänen uuteen puolisoonsa eivät olleet hyvät. Tuntui, että tukehdun, kun jouduin elämään heidän kanssaan. Kun muutin omilleni, ikään kuin heräsin henkiin. Oli ihanaa aloittaa viimein oma elämä.

Aika moni ketjuun vatanneista aikaisin kodista pois muuttaneista mainitsee että lapsuudenkodissa ei ole ollut kovin hyvä olla...

Vierailija kirjoitti:

Mun oli pakko 15-vuotiaana lähteä lukioon toiselle paikkakunnalle, vain viikonloppuisin kävin kotona. Rahaa sain vähän mukaan. Siinä oppi kituuttamaan pienellä summalla. Olin vain helpottunut kun sain lukurauhan.

Niin, tähämän on juuri normaalia elämänkulkua. Peruskoulu loppuu sinä vuonna, kun nuori täyttää 16, eli 15-vuotiaita lähtee toiselle asteelle ja tämä on täysin ymmärrettävää, kun omaa oppilaitosta ei omasta kunnasta löydy. 

Ap:n sepustuksessa ihmetyttää vain tuo ikähaitarin venyttäminen 14, koska silloin kaikki ovat vielä yleisen oppivelvollisuuden piirissä, tuon ikäinen ei voi olla säännöllisesti töissä (maksaa vuokraansa), eikä toki yleensä muuta vielä seurustelukumppaninsa luo. Eikä peruskoulussa, kuten moni totesikin, vaihtoja ole. 

3 vuoden kuluttua suurin osa nuorista muuttaa kotoa 16 v iässä, kun lukiot ja ammattioppilaitokset keskitetään 18 kaupunkiin.

Kieltämättä jos nuori 15 vuotias hauaisi "muuten vaan" muuttaa omilleen, niin saattaisi olla huolen aihetta. Mutta moni 15 vuotias on "jo" tajunnut, että elämää on ja kiinnostavaa löytyy muualtakin kuin siitä "tutusta ja turvallisesta" ja janoaa päästä näkemään ja kokemaan niitä itse omin silmin, ilman vanhempien läsnäoloa. Verraten turvallinen vaihtoehto on lähteä kielikurssille tai vaihtoon, vaikka kokonaiseksi lukuvuodeksi toisaalle.

Mutta totta on myös, että aika moni nuori joutuu viimeistään oppivelvollisuuden päätyttyä eli tavallisimmin 15-16 vuotiaina muuttamaan omilleen, ainakin arjeksi (oppilaitoksen asuntolaan tai "omaan" yksiöön) , jos mielii opiskella, jotain ja vielä erityisemmin  jos mielii opiskella, jotain mitä ei löydy oman kotikylän tai seudun läheltä, kun ei kaikki asu saati elä hyvien saati mieluisimpien "jatko-opiskelupaikkojen" läheisyydessä. - Raskasta se on tai olisi käyttää useampi tunti päivästä koulumatkoihinkin.

Se miten nuori sitten selviää on "jo" vaikeampi vastata. Mutta jos tai kun suuntana on ollut viime vuosina enempi "keskittäminen suuryksiköihin ja erikoistuminen" niin ennustan, että tulevaisuudessa vielä nykyistä enemmän yhä seampi nuori joutuu muuttamaan lapsuuden kodistaan nykyistä aiemmin, jos mielii opiskella, jonka olettaisi olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, koska opintojen jättäminen pelkästään peruskoulun varaan merkinnee todennäköisesti tulevaisuudessa verraten isoja haasteita, teki muutoin sitten mitä hyvänsä.       

Minulla oli hyvä koti , olin ainut lapsi jee!! Menin työelämään v- 67 koulun jälkeen ,paikan sain jo alkukeväästä kas kun silloin ei ollut nuorisotyöttömyyttä! Tai se oli hyvin harvinaista. Usein itseaiheutettua. En päässyt , pyrkimisestä huolimatta silloiselta nimeltään oppikouluun. Paikka löytyi  jokaiselle. Oppikoulu, amis,t yö jne... 15v muutin kotoa sellaiseen omakotitalon yläkerrassa olevaan "hellahuoneeseen"jossa ei ollut mukavuuksia. Kantovesi ja puulämmitys! Oli halpa vuokra! Rahaa riitti vaikka oli pieni palkka. 4-5 mk/ h. Elinkustannukset oli pienet. Äitini oli opettanut pienestä asti hoitamaan taloutta,  

ruuanlaittoa myöten kiitos siitä! Ei ollut siihen aikaan uuusavuttomuutta. Koti ja koulu opettivat elämäntaidot.

,

Jos lähtee noin nuorena niin vaarana on että oppii "hyväksikäyttämään" muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

3 vuoden kuluttua suurin osa nuorista muuttaa kotoa 16 v iässä, kun lukiot ja ammattioppilaitokset keskitetään 18 kaupunkiin.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen avustajako on saanut tehtäväkseen kertoa jo hyvissä ajoin kokoomuksen tulevia koulutus -uudisuksia. Minä luulin, että niiden piti olla salassa pidettävää tietoa presidentin vaalien yli. - Vaikka en tiedäkään, mitä tekemistä koulutus ja opiskelu uudistuksilla ja presidentin vaaleilla on.  

Muutin 16-vuotiaana pois koska en tullut toimeen isäpuolen kanssa. Koulumatkojakin tuli kävellen joka päivä 8km + bussimatkat.

Yleensä vaihto-oppilaaksi lähdetään lukion ekan vuoden jälkeen. Ja toihan on just sitä aikaa, kun kodista aletaan irrota.

Itse olisi enemmän huolissani niistä, jotka ei pyri pois kotoa nuorina. Kälyni kökkivät siellä kotona enemmän tai vähemmän kolmekymppisiksi, eivätkä senkään jälkeen tainneet tehdä yhtä itsenäistä päätöstä ilman äitiään.

Onneksi anoppi kuoli suht nuorena joten nuokin pääsivät edes sitten irti.

Muuton itse omilleni juuri kun olin täyttänyt 16. Pääsin lukioon päälle 150km kotoa, eivätkä vanhempanikaan voineet lopettaa töitään vain että voisimme kaikki muuttaa yhdessä. Ihan hyvin olen pärjännyt. Näen vanhempiani noin 4 kertaa vuodessa, vähempikin riittäisi, vaikka välimme ovat hyvät. Pidän itsenäisyydestä ja yksin asumisesta

Totta se on että osa omanikäisistäni ja vähän nuoremmista eivät pärjäisi yksikseen tai kaukana vanhemmistaan, mutta uskon suurimman osan nuorista kykenevän asumaan omillaan jos siihen on tarve

Terv. Pian 18v

Itsellä just tämä sama ja samoin miehelläni