Mitä teen koiran kanssa?

Siis tarkennan: en esimerkiksi jaksa käydä tarpeeksi pitkillä lenkeillä koiran kanssa ja siitä on krooninen huono omatunto. Sitten äksyilen lapsille, kun on muutenkin kauheasti hommaa ja koirakin pitäisi vielä viedä ulos...Ja myöskin on ärsyttävää jatkuvasti tapella koiran ulos viemisestä.

Lisäksi koira tulee kalliiksi eronneelle ihmiselle, ylimääräinen kuluerä. Ruoka, ell-maksut, hoitomaksut matkojen/menojen aikana jne...sitoo myös minua niinä viikkoina melkoisesti, kun lapsia ei ole minulla.

Mitä mieltä olette, siis, vaikka lapset mankuisivatkin ettei koiraa saa antaa pois, pitäisikö mun silti pysyä lujana?

Ap

Anna koira eteenpäin, mutta vain parempaan kotiin. Haluaako mies sen?

Eikö lapset voi viedä koiraa ulos? Voihan olla, että koira on ihan tyytyväinen elämäänsä noin. Eikö koira voi mennä lasten isälle isäviikkoina?

Ei voi mennä lasten isälle valitettavasti :(.

Tuntuu, että mua stressaa aivan järjettömästi tuo koira. Ihana koira on muuten, aivan ihana. Sen takiakin ansaitsisi paremman kodin.

Sitten kun mun työ vaatii myös jonkin verran reissaamista, niin aina on se sama stressi hoitopaikasta.

Ap

Mitä mieltä olette, siis, vaikka lapset mankuisivatkin ettei koiraa saa antaa pois, pitäisikö mun silti pysyä lujana?

Lapset lenkittävät ja ottavat mukaan isäviikkoina, os haluavat pitää sen. Rotu?

On hyvä että myönnät asian, ja tiedostat tekeväsi väärin! Moni ei asiaa halua myöntää itselleen, ja lemmikki kärsii. Ota yhteyttä alueesi eläinsuojeluyhdistykseen, he auttavat sinua uuden kodin kanssa! Tämä on sinun ja koiran etu! 

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapset voi viedä koiraa ulos? Voihan olla, että koira on ihan tyytyväinen elämäänsä noin. Eikö koira voi mennä lasten isälle isäviikkoina?

Koira kärsii kyllä tuollaisesta, jos ei saa huomiota eikä riittävästi tekemistä/ulkoilua.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, siis, vaikka lapset mankuisivatkin ettei koiraa saa antaa pois, pitäisikö mun silti pysyä lujana?

Lapset lenkittävät ja ottavat mukaan isäviikkoina, os haluavat pitää sen. Rotu?

Eivät pysty ottamaan mukaan. Sekarotuinen on.

Lähtökohtaisesti, on hyvä että myönnät tosiasiat. Siitä voi lähteä pohtimaan.

Mikset pysty hoitamaan niitä pitkiä lenkkejä silloin kun lapset ovat poissa? Ei se koira siihen kuole, jos fuskaat vähän kiireisimpinä päivinä? Ärsyttääkö sinua koko riesa niin, ettet pysty keskittymään koirallisen elämän hyviin puoliin tai miettimään omiasi lenkillä? Vai onko muu elämä niin kiireistä, että hukut synnintuntoon kaikesta tekemättömästä työstä, kun pidät vain hauskaa hurtan kanssa pitkin piirikuntaa?

Minkä ikäiset lapset? Pakko sanoa, että koiran menettäminen voi vaikuttaa heihin hyvin negatiivisesti. Itselleni teininä siitä olisi tullut kovat syyllisyydentunteet ja viha äitiä kohtaan, ja nämä taas voi vaikuttaa negatiivisesti kaikkiin valintoihin ja ratkaisuihin herkässä iässä. Ei hanki itselleen riittävän hyvää koulutusta ja puolisoa, koska ei usko ansaitsevansa niitäkään. Ja kun on taustalla perheen hajoaminen jo kertaalleen, koiran lähtö voi laukaista lapsissa masennuksen tms.

Teillä kuulostaisi olevan kasvatusongelma ennen kaikkea. Että lapset saa tekemään oman osansa ja sinä opit pitämään jöötä rakentavalla tavalla heille.

Mistä kaikesta tässä on kysymys? Heijastatko muitakin tyytymättömyyksiäsi koiraan? Miksi otit sen alun perin? Voisiko koira kulkea osan aikaa lasten mukana isälleen?

Jotenkin kun ajattelen aikaa, ettei koiraa olisi, pääasiallisena fiiliksenä on helpotus :(. Totta kai se on ihanakin, mutta tuottaa vaan niin paljon vaivaa.

En mä tiedä, ehkä noiden lastenkin täytyisi käsittää se, että tässä tilanteessa äitinä en pysty yksin repeytymään kaikkeen. Tosiaan mun työ on (valitettavasti, sille en voi mitään kun työtä keksitään koko ajan lisää) hyvin kiireistä ja mua ärsyttää kun koira on siinä sitten yksi ylimääräinen ajanviejä ja stressitekijä.

Lasten kanssa joudun tappelemaan ulkoilutuksista (ovat yli 11-vuotiaita kumpikin).

Lapset ikinä eivät juuri itse ehdota, että voisivat viedä koiran lenkille. Kuitenkin heidän mielestään on kiva, että on koira, eikä sitä pois saisi antaa. Eivät nyt oikein tajua sitä, että en minäkään kaikkea yksin jaksa. Ja jos eivät tajua, olen sitä mieltä, että voin koiran antaa pois. Vai? Minusta tuon ikäiset (vanhempi yläasteella) voisivat jo pientä koiraa hyvin yksin lenkittää.

Ap

Otatko vastuullesi sen että koira päätyy vielä huonompiin oloihin kun annat sen eteenpäin? Se on valitettavasti aina iso riski, etenkin vähän vanhemman sekarotuisen koiran kanssa.

Vastuullisin teko olisi viedä koira piikille, siitä se ei kärsi lainkaan mutta huonoista oloista kärsii.

Juttele asiasta lapsiesi kanssa ap, ilmoita että jos muutosta ei tule koiran ulkoilutukseen niin koiralle etsitään uusi koti. Ilmoitat selkeästi päivämäärän lapsille!

Ja uusi koti löytöeläintalonkautta, niin ei mene minnekään lobbarille mistä varmana sinäkin olet lukenut iltalehdestä. Löytöeläintalot tarkistavat henkilön taustat ja pitää eläimeen yhteyttä myös jatkossa.

Niin, en tiedä millä tavalla negatiivisesti koirasta luopuminen vaikuttaisi lapsiin. Juuri se on ikävää, kun on ollut erokin.

Minulla on vaativa, henkisesti melko raskas työ,  töissä pitää vaan saada enemmän tehtyä lyhyemmässä ajass, sehän on tämä aikamme trendi. Lisäksi kotityöt. Lasten harrastukset. Tiedätte kyllä mitä nyt arkeen kuuluu.

Mitä jos ei vain jaksa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Otatko vastuullesi sen että koira päätyy vielä huonompiin oloihin kun annat sen eteenpäin? Se on valitettavasti aina iso riski, etenkin vähän vanhemman sekarotuisen koiran kanssa.

Vastuullisin teko olisi viedä koira piikille, siitä se ei kärsi lainkaan mutta huonoista oloista kärsii.

Piikille en sitä kyllä pysty viemään.

Tuotakin ajattelin, että vanhenee koko ajan. Koko ajan on vaikeampaa löytää uutta kotia.

Ap

Teet vastuullisen päätöksen ja viet sen lopetettavaksi.

Miten voi varmistua siitä että UUSI koti on hyvä - ei mitenkään.

Minua vaivaisi tämä koko koiran loppuelämän ajan että millaista sillä on uudessa kodissa.

Osa uusista kodeista on varmasti hyviä mutta osa ei ha koira joutuisi ojasta allikkoon.

Riski joutua TIETÄMÄTTÄSI huonoon kotiin on joka tapauksessa olemassa aina.

Ei ne rescue -koiratkaan aina pelastu uuden kodin saadessaan, jotkut jopa kiertävä huonosta kodista huonoon 🙁

Itse keskustelisin asiasta lasten kanssa, kun ovat jo noin isoja, ja tekisin selväksi, että heidän on osallistuttava  koiran ulkoiluttamiseen, jos haluavat, että koira pysyy teillä.

Miksi pidät koiran ulkoiluttamista "hukkaan menneenä" aikana? Voisitko mitenkään muuttaa ajatteluasi niin, että se olisi laatuaikaa myös sinulle ja kenties myös yhteistä aikaa lastesi kanssa? 

Meillä on kaksi koiraa ja myös tuntuu aina olevan kiire, mutta koirien ulkoilutuslenkit toimivat "pakollisina keskusteluhetkinä" tai ainakin yhteisenä aikana omien teini-ikäisten lasteni kanssa, mikä on mielestäni vain positiivista. Kyllä sitä itsekin välillä haluaisi jäädä kotiin sen sijaan, että pitää mennä koirien kanssa ulos, mutta jälkeenpäin siitä tulee kuitenkin hyvä olo. Eivätkä koirat siitä kärsi, josseivät joka ikinen päivä pääse pitkälle lenkille, korvaan näitä laiskempia päiviä aina mahdollisuuksien mukaan kun käymme pidemmillä lenkeillä ja juoksemassa yhdessä.

Lähtökohtaisesti olen siis sitä mieltä, että sinuna (kun koiraa kuitenkin rakastatte ja olette sen päättäneet ottaa) pitäisin sen itselläni ja huolehtisin siitä parhaani mukaan sen elämän loppuun saakka. Ole armollinen itsellesi, ei kaiken tarvitse olla aina täydellistä, luulen että jos koiranne saisi valita, se jäisi kuitenkin omaan kotiinsa teidämn lauman luokse kuin muuttaisi pois..?

Vierailija kirjoitti:

Itse keskustelisin asiasta lasten kanssa, kun ovat jo noin isoja, ja tekisin selväksi, että heidän on osallistuttava  koiran ulkoiluttamiseen, jos haluavat, että koira pysyy teillä.

Miksi pidät koiran ulkoiluttamista "hukkaan menneenä" aikana? Voisitko mitenkään muuttaa ajatteluasi niin, että se olisi laatuaikaa myös sinulle ja kenties myös yhteistä aikaa lastesi kanssa? 

Meillä on kaksi koiraa ja myös tuntuu aina olevan kiire, mutta koirien ulkoilutuslenkit toimivat "pakollisina keskusteluhetkinä" tai ainakin yhteisenä aikana omien teini-ikäisten lasteni kanssa, mikä on mielestäni vain positiivista. Kyllä sitä itsekin välillä haluaisi jäädä kotiin sen sijaan, että pitää mennä koirien kanssa ulos, mutta jälkeenpäin siitä tulee kuitenkin hyvä olo. Eivätkä koirat siitä kärsi, josseivät joka ikinen päivä pääse pitkälle lenkille, korvaan näitä laiskempia päiviä aina mahdollisuuksien mukaan kun käymme pidemmillä lenkeillä ja juoksemassa yhdessä.

Lähtökohtaisesti olen siis sitä mieltä, että sinuna (kun koiraa kuitenkin rakastatte ja olette sen päättäneet ottaa) pitäisin sen itselläni ja huolehtisin siitä parhaani mukaan sen elämän loppuun saakka. Ole armollinen itsellesi, ei kaiken tarvitse olla aina täydellistä, luulen että jos koiranne saisi valita, se jäisi kuitenkin omaan kotiinsa teidämn lauman luokse kuin muuttaisi pois..?

Miksi alapeukku tälle?

Joskus luopuminen on rakkautta.

Meillä on kodinvaihtajana rotukissa.

Kasvattajan oma ja otettiin se, kun ostettiin sen kissan pentu.

Tämä kissa voi hyvin ja saa paljon huomiota ja kiintynyt minuun todella.

Toki se oli stressaantunut aluksi meillä mutta oli sitä myös kasvattajan luona.

Eläimet kaipaa paljon seuraa.

Jos antaa pois niin tärkeää antaa kotiin jossa hyvä olla ja saa olla siellä loppuelämän.

Ainakin me ollaan yhteydessä kasvattajaan ja hän tietää että lemmikki voi hyvin meillä.

Juuri kerroin kuulumiset ja kissa asunut jo meillä 4 vuotta.