On hyvä olla työkyvyttömyyseläkkeellä.

Minulle ei ainakaan kukaan voi tulla sanomaan, että "Menisit sinäkin töihin", koska se on todettu, että minä en voi töitä tehdä, koska olen hullu ja vammainenkin, koska minulla on todettu masennus, pakko-oireita (ne ovat ne hulluudet) ja olen minä vammainenkin, koska olen lyhytkasvuinen, hidasliikkeinen, minulla on ollut oppimisvaikeuksia (esim. kirjoittamaan oppimisessa), hahmotushäiriöitä, sosiaalisten taitojen puutetta (omasta mielestäni lievä aspergerin oireyhtymä), puheentuoton vaikeuksia, epämuodostumia luustossa sekä vikaa sekä kuulossa että näössä (sekä näkökyvyssä että ulkonäössä). Lisäksi olen joskus omasta mielestäni lievästi psykoottinen, mutta se pysyy kurissa ilmeisesti minulla olevien rauhoittavien lääkkeiden ja masennuslääkkeiden ansioista. Jos joku tulee minulle sanomaan, että minun pitäisi mennä töihin, niin voin sanoa, että en voi, koska olen hullu ja vammainen. Jotenkin koitan tätä elämää elää, vaikka tuntuukin, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampaa se on. Haluaisin oikeastaan olla hyvien vanhempien lapsi, ei ainakaan tarvitsi huolehtia rahojen riittämisestä, kotitöistä, ruoan hankkimisesta tai valmistamisesta tai muistakaan aikuisten asioista, leikkisin vain ulkona kivillä, kepeillä, kävyillä, hiekalla, ötököillä, madoilla, lasipurkeilla, pahvilaatikoilla ja joillakin kaupasta ostetuilla leluilla, kuten tein lapsena. Silloin olin kesällä koko ajan ulkona aamusta iltaan ja joskus jopa öisin kotipihalla olevassa teltassa, kun vanhemmat eivät huomanneet (he olivat kiireisiä töidensä ja raha-asioiden hoidon kanssa, eivät he ehtineet niin minusta välittämään ja eivät ehkä olisi huomanneet, vaikka olisin kadonnut kokonaan. Leikin usein eläintarhaa lapsena ottamalla pahvilaatikkoihin, lasitölkkeihin ja legopalikoista tehtyihin taloihin asumaan erilaisia ötököittä, kuten matoja, kärpäsiä, koppakuoriaisia, muurahaisia, hämähäkkejä, jyrsijöitä, toukkia, pikkulintuja ja kissanpoikasia. Sitten ne yleensä kuolivat ja hautasin ne salaa meidän kotipihalle. Ajattelin taas ensi kesänä leikkiä eläintarhaa ja ottaa kaikenlaisia löytämiäni eläimiä parvekkeelle asumaan, viime vuonna pidin siellä lehtokotiloita ja osa niistä karkasi, ne ehkä ehtivät luomaan kotipihalleni lehtokotilojen lauman, joka olisi hyvä jos löytäisin niitä tänä vuonna helpommin tämän kerrostalon pihalta, ettei tarvitsi niitä muualta lähteä hakemaan. On tylsää, ettei täällä ole mitään sellaista eläinkauppaa, jossa myytäisiin esim. akvaariokaloja, että voisin ostaa niitä sieltä ja yrittää pitää niitä parvekkeella elossa esim. lasipurkeissa ja muovisissa muuttolaatikoissa. Vaikka olen työttömyyseläkkeellä, niin silti joudun tekemään kotitöitä ja minua harmittaa, kun vaikka olisin juuri aamulla imuroinut parin tunnin ajan ja luokseni tulee joku, niin hän saattaa sanoa, että minun pitää imuroida ja pakottaa minun tekemään niin. Ei ihmistä ole luotu komenneltavaksi, jokaisen pitäisi saada itse tehdä mitä haluaa ilman, että joku toinen pakottaa tekemään töitä ja muita sellaisia asioita, joita ei halua tehdä.