Millaisesta perheestä sinä tulet?

Vierailija kirjoitti:

Työläisperhe, suhtkoht alempi keskiluokka-keskiluokka, molemmat vanhemmat ovat tehneet töitä koko ikänsä. Minä arvostan työtä ja suomalaista työmoraalia sekä laatua, ja ajattelua, se on yksi hienoimpia asioita tässä elämässä että voi rikastaa itseään siten. Työnteo näkisin osaltaan omalta kohdaltani niin kuten carl jung asian totesi että se on osaltaan pakenemista.

Teen töitä koska haluan paeta omaa kurjuuttani ja synkkiä sävyjä.

ap

pienituloinen maanviljelijäperhe, isä, äiti ja minä.

Molemmat vanhemmat johtotehtävissä. Rentoja ovat, mutta se rentous vaivasi minua lapsena. Kaverit tykkäs aina tulla meille, ku ovat erilaisia vanhempi. Minä taas häpesin sitä. Nyt aikuisen olen iloinen millasia he ovat edelleen. Lpaena se oli vaan niin poikkeus, kun kukaan muu ei ollut sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat vanhemmat johtotehtävissä. Rentoja ovat, mutta se rentous vaivasi minua lapsena. Kaverit tykkäs aina tulla meille, ku ovat erilaisia vanhempi. Minä taas häpesin sitä. Nyt aikuisen olen iloinen millasia he ovat edelleen. Lpaena se oli vaan niin poikkeus, kun kukaan muu ei ollut sellainen.

Mitä tarkoitat rennolla?

Hyvätuloisesta kodista, joka oli paljon vauraampi kuin oma elämäni nykyään. Jo isäni sukuplvi vain sai kaiken, ei tarvinnut minkään eteen ponnistella. Sama itsellä, en näe mitään järkeä ponnistella minkään eteen, koska se, mitä mulla ei vielä ole maksaa useita satoja tuhansia ja perin sitä aikanaan.

Ylempää keskiluokkaa. Itse olen keskitasoa. Koskaan ei ole pakotettu mihinkään, kaikkea on saanut kokeilla. Edelleen todella lämpimät välit vanhempiini.

Paskasta.

Vierailija kirjoitti:

Ylempää keskiluokkaa. Itse olen keskitasoa. Koskaan ei ole pakotettu mihinkään, kaikkea on saanut kokeilla. Edelleen todella lämpimät välit vanhempiini.

Se on hieenoa. Tietysti se onaaina helppo syyttä muita, tietysti se on hyvinkin tuomittavaa, mutta omalta osaltani yksi ellainen keskeinen oppi on ehkää mm siinä että kun omat vanhempani ovat ollett jokseenkin jotenkin etäisiä, että jotenkin sellainen vastuu kun muista kun olin joskus taiteilija niin se näkyi hetkellisesti siinä, mutta muutoin. Kun oli pitkä masennuskausi, heräsi niin jo aamusta alkoi pyöriä mielessä kaikki se p#ska ja se jatkui joka päivä aamusta iltaan monta monta vuota siinä oli sellaisia pieniä hengähdystaukoja että välilä sai happea ikäänkuin vedetyksi. ETtä esim läksyistä huolehtiminen nyt vähintään on minusta jokaisen ikäänkuin hyvän vanhemman velvollisuus.

ap

Persaukisesta yrittäjäperheestä. Vanhemmat tekivät töitä töiden perään, kaikesta pihistettiin. Kaikki mitä vanhempani ovat saavuttaneet ovat olleet kovan työn takana, ja arvostan sitä.

Vaikka rahaa ei ole ollut mitenkään ihmeellisesti, on meillä lapsilla ollut kuitenkin aina siistit, ehjät vaatteet, ruoka naaman edessä ja turvallinen kasvuympäristö, asiat siis kutakuinkin hyvin ja siitä olen kiitollinen.

Itse kuulun keskiluokkaan, vaikka olenkin duunari. Koko ikäni olen tehnyt paljon töitä. Valitettavasti huomaan itsessäni samaa pakonomaista työnarkomaniaa mitä vanhemmillani myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylempää keskiluokkaa. Itse olen keskitasoa. Koskaan ei ole pakotettu mihinkään, kaikkea on saanut kokeilla. Edelleen todella lämpimät välit vanhempiini.

Se on hieenoa. Tietysti se onaaina helppo syyttä muita, tietysti se on hyvinkin tuomittavaa, mutta omalta osaltani yksi ellainen keskeinen oppi on ehkää mm siinä että kun omat vanhempani ovat ollett jokseenkin jotenkin etäisiä, että jotenkin sellainen vastuu kun muista kun olin joskus taiteilija niin se näkyi hetkellisesti siinä, mutta muutoin. Kun oli pitkä masennuskausi, heräsi niin jo aamusta alkoi pyöriä mielessä kaikki se p#ska ja se jatkui joka päivä aamusta iltaan monta monta vuota siinä oli sellaisia pieniä hengähdystaukoja että välilä sai happea ikäänkuin vedetyksi. ETtä esim läksyistä huolehtiminen nyt vähintään on minusta jokaisen ikäänkuin hyvän vanhemman velvollisuus.

ap

Ja myös se tässä on sinällään mustalla huumorilla ajateltua vaikkapa erikoista mitään internettejä ei ollut, identiteettikriisi, kasvaminen sellaiseen pimeyteen josta ei enää edes kykene tunnistamaan itseään ja nyt internet iskee tässä omassa muodossaan, sitä vaan ihmettelee, ei ole oikein mitään sidettä mihinkään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylempää keskiluokkaa. Itse olen keskitasoa. Koskaan ei ole pakotettu mihinkään, kaikkea on saanut kokeilla. Edelleen todella lämpimät välit vanhempiini.

Se on hieenoa. Tietysti se onaaina helppo syyttä muita, tietysti se on hyvinkin tuomittavaa, mutta omalta osaltani yksi ellainen keskeinen oppi on ehkää mm siinä että kun omat vanhempani ovat ollett jokseenkin jotenkin etäisiä, että jotenkin sellainen vastuu kun muista kun olin joskus taiteilija niin se näkyi hetkellisesti siinä, mutta muutoin. Kun oli pitkä masennuskausi, heräsi niin jo aamusta alkoi pyöriä mielessä kaikki se p#ska ja se jatkui joka päivä aamusta iltaan monta monta vuota siinä oli sellaisia pieniä hengähdystaukoja että välilä sai happea ikäänkuin vedetyksi. ETtä esim läksyistä huolehtiminen nyt vähintään on minusta jokaisen ikäänkuin hyvän vanhemman velvollisuus.

ap

Ja myös se tässä on sinällään mustalla huumorilla ajateltua vaikkapa erikoista mitään internettejä ei ollut, identiteettikriisi, kasvaminen sellaiseen pimeyteen josta ei enää edes kykene tunnistamaan itseään ja nyt internet iskee tässä omassa muodossaan, sitä vaan ihmettelee, ei ole oikein mitään sidettä mihinkään.

ap

Että nuo mielenterveeysongelmat ovat just siitä pahoja että se vie kaikki esim ruokahalun,muista kymennevuoden periodilla ehkä keskimäärin söin yhden kerran päivässä joka päivä oli näin. Mitään nautintoa ei ole olemassa se on vaan että aivot käyttäyytyvä niin että ne jatkuvalla syötllä etsivät negatiivisa ajatuksia ja ikäänkuin haastavat sinua jatkuvasti ratkaisemaan manipuloimalla aivot niin, että pyrkist saaman helpotuksen. Joka päivä aamusta iltaaan oli näin. Jos nytt niinkuin ehdotettaisiin otaisitko esim ruoskaa esim kaksii vuotta putkeen vai valitsisitko tämän toisen tavan tuottaa kipua, niin valitsisintuon ruoskimisen.

ap

Köyhästä yh-perheestä, johon kuului milloin kukakin. Ja opin jo nuorena olevani kaikista alinta kastia, jopa omassa perheessäni, jossa minuun kohdistettiin niin henkistä, fyysistä kuin seksuaalistakin väkivaltaa lähes kaikkien "perheenjäsenteni" osalta.. se perhe-elämä oli yhtä Helvettiä..

Keskiluokkainen suurperhe. Molemmat vanhemmat töissä, äiti välillä äitiyslomilla. Tunteita ei näytetty, rakkaudesta ei puhuttu. Mutta silti ihan onnellinen lapsuus. Omalle lapselleni kerron joka päivä, kuinka häntä rakastan. Vaikka välillä se rakkaus toki on koetuksella vilkkaan uhmaikäisen kanssa

😉

Ylempää keskiluokkaa. Arvostettiin koulutusta, taidetta, kirjallisuutta ja maanläheisiä arvoja. Hyväpalkkaisen työn lisäksi vanhemmillani oli sijoituksia, joiden ansiosta oli aina talous turvattu.

Tavallaan oltiin ihana perhe, molemmat vanhemmat kuitenkin ovat alkoholisteja, joiden riippuvuus on vain vuosi vuodelta pahentunut. Äiti oli myös lääkeriippuvainen ja isän kasvatustyyli oli ”rennon” luonteen vastapainoksi ajoittain aika kovakourainen, eli selkään tuli otettua useamman kerran.

Oman talouteni aikuisiässä romutti mies, joka oli sekä alkoholisti että peliriippuvainen, enkä osannut päästää irti ajoissa. Nykyinen perheeni ei elä taloudellisesti niin turvallisessa kodissa kuin lapsuudessani, mutta muuten tasapainoisemmassa.

Minä ja pikkuveli, hyvätuloiset yrittäjävanhemmat. Käytiin aina talvisin laskettelemassa ja ainakin kerran talvessa Kanarialla. Kesäisin mökkeiltiin Puulalla ja veneiltiin Saimaalla. Iso yli 200 neliön omakotitalo lähellä keskisuuren kaupungin keskustaa. Veljeni kanssa kävimme molemmat peruskoulun jälkeen lukion ja minä sen jälkeen kauppakorkeaan ja veli amk:hon lukemaan inssiksi. Ihan ok perhe, aika paljon riitaa ja kismaa oli kuitenkin. Vanhemmat sotien jälkeen suurperheisiin syntyneitä, joten jäljet näkyivät vieläkin esim. ankara- ja rajoittunut kasvatus sekä heidän lapsuutensa ja nuoruutensa köyhyys.

Akateeminen perhe. Isä töissä ja äiti kotona (sairauden vuoksi käytännössä työkyvytön, mutta ei kehdannut hakea etuuksia, vaan oli muka valinnut kotiäitiyden). Muistan lapsena, miten ärsyttävää oli, kun meitä luultiin isän ammattinimikkeen vuoksi aina rikkaiksi, mutta oikeasti, vain yhden työssäkävijän ja ison veroprosentin perheenä (ja monta lasta) meillä oli vähemmän rahaa kuin työläisperheiden kavereillani, joilla molemmat vanhemmat olivat töissä. He kävivät ulkomaan lomilla Kanarialla, meidän autoa työnnettiin aamuisin käyntiin alamäessä.

Alun perin nuoren yksinhuoltajan lapsi. Äiti elätti meidät ompelutöitä tehden. Myöhemmin sitten pienyrittäjäperheestä äidin avioiduttua. Selvähän se oli, että minä en ollut samanarvoinen kuin liitosta syntynyt sisaruspuoleni. Nyt olen enää ainoana jäljellä perheestämme.

Pienituloisen yh:n lapsi. Lapsena tiukkina aikoina syötiin keittoa, joka oli tehty liemikuutiosta ja pakastevihanneksista, lapsuudessa oli paljon niukkuutta. Olin lahjakas niin päädyin eliittilukioon ja siellä oli ekaa kertaa ihmisiä ihan erilaisista taustoista.

Äiti on uskovainen ja maalainen, mutta myös maanläheinen eikä koskaan väheksynyt ja vähätellyt tekemisiäni. Ei tosin osannut kannustaakaan, jossain vaiheessa olen ymmärtänyt, kuinka suuri kuilu minulla on keskiluokkaisten välillä, joita on aina kannustettu hankkimaan hyvä ammatti jne.

Ylempää keskiluokkaa oli sekä lapsuudenperheeni että oma nykyinen perheeni, mutta tässäkin on selvästi eri tasoja. Teen periaatteessa aika lailla kaikkea sitä mitä lapsuudenperheessänikin tehtiin, mutta jotenkin aina vähemmän tai huonommin, ja onnistun olemaan jonkinlainen musta lammas kaikesta huolimatta. Matkustan vähemmän kiinnostavasti, käyn vähemmän tai ilmeisemmissä kulttuuririennoissa, olen akateemisessa ja hyvin palkatussa ammatissa mutta alalla jota sukuni ei arvosta, jne. Lapseni eivät harrasta yhtä hienosti kuin muiden lasten lapset eivätkä näytäkään yhtä filmaattisilta.

Ylempi keskiluokka, suuri talo ja piha jossa leikkiä, matkustettiin monta kertaa vuodessa. Leluja, vaatteita tai ruokaa ei koskaan puuttunut mutta kulissien takana tapahtui jotain joka aiheutti meille lapsille ongelmia aikuisiällä. Neljästä sisaruksestani yksi on alkoholisoitunut ja muilla ilmennyt mielenterveysongelmia.

Kuulostan varmaan kiittämättömältä mutta toivon että itse teen asiat eri tavalla joku päivä.