Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
9v poika, jankutettu vuosikaudet tervehtimisestä, opetettu sosiaalisuutta ja mitem olla muiden kanssa - edelleen hhvin hankalaa ja hävettää
05.01.2018 |
Olemme pienestä pitäen opettaneet, että tuttuja tervehditään, kun tavataan ja lähtiessä sanotaan heipat. Edelleen 9 vuotiaana ei ymmärrä tätä, vaikka vuosikaudet jankutettu. Tuon ikäiselle vieläkin pitää sanoa "mitenkäs sanotaan" JOKA KERTA. On opetettu, että katsotaan toista päin ja tervehditään. Ei onnistu! Oli sitten kyseessä lapsen oma kaveri, sukulainen, tai naapuri. Vastapuolen tervehtiessä lapsi yleensä vilkaisee tposta nopeasti ja kääntää äkkiä päänsä pois. Jos joku naapuri esim. tervehtii ja kysyy lapselta mitä kuuluu, lapsi tuijottaa jo ihan toiseen suuntaan, eikä vastaa yhtään mitään. Voitte vaan kuvitella kuinka hävettää. Joudun aina sanomaan TUON IKÄISELLE "kuulitko mitä xxx sanoi". Mikä ihme tuota vaivaa? Miksi ei voi tervehtiä ja jutella muille normalisti. Kyse ei ole ujoudesta, eikä siitä ettei olisi opetettu ja jankutettu tästä asiasta vuosikaudet. Jos jotain luokkakaveteita tulee vastaan, kääntää äkkiä päänsä, eikä katso sinne päinkän. Kun luokkakaveri tulee pojan luo iloisesti ja tervehtii, poika taas tekee saman, vilkaisee ja kääntää päänsä. Luokkakaveri alkaa sitten jutella jotain meille vanhemmille, poika ei osallistu millään tapaa keskusteluun, luimistelee vaan vieressä hiljaa. Pari kertaa on alkanut selostaa meille vanhemmille jotain ihan muuta juttua kesken kaiken, huomioimatta luokkakaveriaan lainkaan.
Pojalla on kyllä kavereita, heille puhuu ja tervehtii. Mutta muuten normaalit käytöstavat ja ns. small talk ei onnistu ja kyse ei ole todellakaan ujoudesta.
Mitä enää voi tehdä, kun asiasta on jankutettu siitä lähtien, kun tuo 1 vuotiaana oppi kävelemään. Miksei vieläkään voi käyttäytyä kunnolla? On yritetty hyvällä, on tullut rangaistus jokaisesta tervehtimättömästä kerrasta, on huudettu ja joskus peruttu menoja, koska edellisellä kerralla oli luimistellut tervehtimättä. Niin noloa, ja ketä muuta syytetään kun meitä vanhempia, vaikka PÄIVITTÄIN ihmisiä tavatessa asiasta jankutetaan.
Kommentit (21)
Te vaan ette rankaise tarpeeksi lujaa. Onhan se nyt ihan järkyttävää tottelemattomuutta, kun aiheuttaa äidilleen häpeää. Eihän sellaista lasta voi rakastaa.
Jos soitat takaisin synnytyssairaalaan, että ottaisivatko sen takaisin? Sanot, että palautatte tämmösen viallisen lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit että sua hävettää.Poika on ehkä vaistonnut tämän eikä tiedä miten käyttäytyä.Vanhempien häpeä on lapselle kova paikka.Älkää ns."prässätkö"poikaa, ehkä menee jotenkin lukkoon kun te kyttäätte että osaako ja miten osaa.
Meidän tuota pienemmät lapset menevät niin iloisesti ja reippaasti höpöttelemään ihan tuntemattomillekin. Ihania höpönassuja!
Poika kuulemma jutellut kavereilleen, kuinka hänellä on äiti jota saa aina hävetä.
Kailottaa joka paikassa "no, mites nyt sanotaan, häh". Aina kun joku tuttu tulee vastaan,
tämä sama show vedetään läpi ihan antaumuksella. Mitä poika voisi tehdä tuollaiselle vanhemmalle,
mistä enää apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuota pienemmät lapset menevät niin iloisesti ja reippaasti höpöttelemään ihan tuntemattomillekin. Ihania höpönassuja!
Hyi helv...., mä niin inhoan kakaroita, jotka tulee lässyttämään tuntemattomille, tai edes naapurin kakarat tulee julistamaan jotain idioottia asiaansa mulle, kun olen pihalla. En vaivaudu vastaamaan. Kakarat pysykööt pois aikuisia häiritsemästä.
Millainen on oma käyttäytymisenne? Lapsi oppii mallista, ei jankutuksesta. Eikä kukkokaan käskien laula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on huonosti kohdeltu. Jos vanhemmat hiillostaa, nolaa, tuuppii, ei luota itseensä eikä osaa olla luonteva.
Luontevasti kohdeltu lapsi tervehtii muita iloisesti.
Ei 9-vuotiasta kohdella noin. Alusta saakka jankutusta paremmin toimii malli. Eli miten vanhemmat puhuu sille lapselle. Ilahtuen, silmiin katsoen ym. Mitään sanomista ja "opettamista" ei tarvita
Minä olin lapsena samanlainen. Muistan ikuisesti kävelylenkit isän ja äidin kanssa, kun aina sain kuulla tuttujen kohdalla, että mites nyt sanotaan, tervehdi tuttuja nätisti, ei noin käyttäydytä. Tuo jatkuva moittiminen ja toitottaminen sai mut ihan lukkoon enkä oppinut tervehtimään ennen kuin aikuisena. Mussa on kyllä paljon asperger-piirteitä, ja olen vain luonteeltani uppiniskainen (ei kukko käskien laula). Mun kuopuksessa on havaittavissa paljon samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surettaa nämä "hyvät äidit", jotka tuhoaa lapsen itsetunnon ja sitten vielä haukkuu lasta, vaikka vika on yksin vanhempien
Vierailija kirjoitti:
Surettaa nämä "hyvät äidit", jotka tuhoaa lapsen itsetunnon ja sitten vielä haukkuu lasta, vaikka vika on yksin vanhempien
No jos äiti ei sanoisi mitään tuppisuulapselleen, toiset hyeena-akat valittaisi ettei äiti opeta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että asiasta on tullut valtapeli.
Lapsi protestoi näitä vaatimuksia vastaan.
Minulla yksi lapsista oli hyvin ujo ja ei vielä nelivuotiaana tervehtinyt, vaikka muut moikkailivat.
Annoin asian vain olla ja jo vuoden kuluttua toimi oikein. Eli turha meuhkaaminen asiassa kuin asiassa saa lapsen toimimaan vain päinvastoin.
Lapsi oli siis jo kolmas ja silloin osaa ottaa asiat rennommin. Ymmärrän esikoisen kohdalla harmituksen.
Kuulostaa hiukan mun 9v pojalta. On moneen kertaan kerrottu käytöstavat, tosin en jankuttele mitään mitenkäs sanotaan -juttuja muiden kuullen (koska se nolottaisi poikaa), vaan käydään niitä sitten jälkikäteen silloin tällöin läpi. Mutta tervehtiminen on hänelle jostain syystä vaikeaa, samaten keskustelun ylläpitäminen. Kavereita kuitenkin muutamia on, ihme kyllä heidän kanssaan kommunikaatio vaikuttaa töksäyttelevyydestä huolimatta pelaavan. Kuulin äskettäin kun kaveri soitti pojalleni. Poikani osuus puhelusta kesti noin 10 sekuntia:
"Haloo" .. "en" .. "moi".
Kaveri oli kysynyt, tulisiko poika heille leikkimään. Poika ei nyt jaksanut lähteä, mutta aikuisten tyyliset selittelyt, miksei juuri nyt sovi, eivät olleet ilmeisesti tarpeen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko hänellä mahdollisesti olla esim. Aspergerin oireyhtymä? Kannattaisiko varata aika tutkimuksiin?
Nääh, ei tuolla lapsella muuta ongelmaa ole kuin kusipäiset vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuota pienemmät lapset menevät niin iloisesti ja reippaasti höpöttelemään ihan tuntemattomillekin. Ihania höpönassuja!
Hyi helv...., mä niin inhoan kakaroita, jotka tulee lässyttämään tuntemattomille, tai edes naapurin kakarat tulee julistamaan jotain idioottia asiaansa mulle, kun olen pihalla. En vaivaudu vastaamaan. Kakarat pysykööt pois aikuisia häiritsemästä.
Suomi-viinansa korkanneet mt-ongelmaiset riehuvat taas perjantain kunniaksi palstalla.
Yläpeukutuksista päätellen!
Lapsella voi hyvin olla sosiaalisten tilanteiden pelko, mistä se sitten johtuu on toinen juttu. Tämä ilmenee mm. juuri niin että ns."omiensa" seurassa on luontevasti, mutta tuntemattomien seurassa lukkiutuu.
Voi lapsi parkaa :(
Hänellä on selvästikin hankaluuksia vuorovaikutuksessa, jotka johtuvat jostain ihan muusta kuin huonosta käytöksestä ja uppiniskaisuudesta. Todennäköisesti kehittyisi sillä alueella kyllä jossain vaiheessa ihan omaan tahtiinsa, mutta te vanhemmat aiheutatte nyt suurta vahinkoa lapsen psyykelle tuolla rangaistuskäytännöllä ja ilmiselvästi häpeämällä häntä ja teette noista tilanteista lapselle vieläkin hankalampia. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos joku sinulle tärkeä ja läheinen ihminen häpeäisi sinua jonkin sellaisen asian takia, jolle et itse mahda mitään? Isoja ongelmia tiedossa viimeistään murrosiässä (mm. itsetunto-ongelmia, masennusta, sosiaalista fobiaa/ahdistuneisuushäiriötä), jos jatkatte tuohon malliin.
Lapsi sisäistää asioita aika paljon mallistakin. Eli kiinnittäkää huomiota siihen, miten itse olette. Käyttäytykää hyvin, ystävällisesti ja luontevasti sekä muita että poikaanne kohtaan. Ujous, sulkeutuneisuus ja epävarmuus ovat luonteenpiirteitä eivät valintoja. Ne helpottavat parhaiten ilman häpeää t. Psykologi
Tuli mieleen jostakin Mika Waltarin lapsuuden muistot siitä, miten hän vuoteenkastelijana joutui pesemään lakanansa ja ripustamaan ne narulle muiden nauraessa. Vanhana miehenä tämä häntä vielä painoi, eikä auttanut mitään.
Lapsesi vuoksi yritä päästä irti häpeästä. Ohittakaa epäonnistumiset ja kehukaa hyviä puolia.
Alue: Aihe vapaa
Voisiko hänellä mahdollisesti olla esim. Aspergerin oireyhtymä? Kannattaisiko varata aika tutkimuksiin?