Mistä vauvaperhe saa niitä tukiverkkoja?

Joku paikkakunnan äitikerho? Seurakunta?

Riippuu myös siitä, minkälaista apua tarvitset. Kunnaltakin voi pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Joku paikkakunnan äitikerho? Seurakunta?

Riippuu myös siitä, minkälaista apua tarvitset. Kunnaltakin voi pyytää.

Vielä en tarvitse mitään apua, laskettu aika on vasta kuukauden päästä. Olen ateisti enkä kuulu kirkkoon, joten seurakunta tuntuu vieraalta, en tiedä auttaako ne edes ateisteja. Neuvolasta kysyin ja sanoivat että kunnalta saa "jutteluapua" mutta sellaista en tarvitse vaan jonkun joka katsoisi vauvaa jos joudun vaikka hammaslääkäriin. Mies on kyllä tietenkin, mutta hän on pitkät päivät töissä. Ap.

Vaikea niitä on saada. Useimmilla äitiryhmissä sun muissa naapuriryhmissä on tukiverkkoja omasta takaa. Meidänkin taloyhtiössä kahdella muulla perheellä isovanhemmat asuvat samalla kadulla (!) ja kolmansillakin samassa kaupungissa ja heitä näkee usein auttamassa, hakemassa lapset päiväkodista, hoitamassa sairastuneita lapsia kotona, hoitamassa koulujen loma-aikoina, vanhempien kahdenkeskisen viikonlopun aikana jne. Sellaisten perheiden kanssa on aika mahdoton yrittää rakentaa jotain vastavuoroista tukitoimintaa, kun he eivät itse kaipaa apua, niin miksi sitoutuisivat sellaiseen. Jos käy tuuri ja tutustuu toiseen apua tarvitsevaan lapsiperheeseen ja jos vielä perheiden lapsilla synkkaa edes jotenkuten, niin sitten se voi toimia.

Itse sain muutaman kerran korvaamatonta apua ystävistä, joihin tutustuin jossain vauvatoiminnassa (ja myöhemmässä vaiheessa puistossa). Tosin näistä ei oikein vielä sen ekan vauvan kanssa saanut apua.

Monissa kaupungeissa on myös jo ihan vauvoille joku parkkisysteemi, johon pienenkin lapsen voi jättää tunniksi tai kahdeksi. Esim seurakunta tai kaupunki järjestää.

Ei mistään. T. 4 lapsen tukiverkoton äiti, jolla omat tai appivanhemmat eivät koskaan auttaneet (tai ylipäätään välittäneet lapsenlapsistaan) eikä muu verkostoituminen onnistunut. Jo 12 vuotta ilman tukiverkkoja tai apuja koskaan mistään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku paikkakunnan äitikerho? Seurakunta?

Riippuu myös siitä, minkälaista apua tarvitset. Kunnaltakin voi pyytää.

Vielä en tarvitse mitään apua, laskettu aika on vasta kuukauden päästä. Olen ateisti enkä kuulu kirkkoon, joten seurakunta tuntuu vieraalta, en tiedä auttaako ne edes ateisteja. Neuvolasta kysyin ja sanoivat että kunnalta saa "jutteluapua" mutta sellaista en tarvitse vaan jonkun joka katsoisi vauvaa jos joudun vaikka hammaslääkäriin. Mies on kyllä tietenkin, mutta hän on pitkät päivät töissä. Ap.

Ei hätää ei ne papitkaan usko jeesukseen jumalan poikana ja ainoana pelastajana synneiltä (eli syy miksi itse lähdin kirkosta kun ovat limainen kasa ateisteja ja jeesusta kieltävää porukkaa... enkä edes usko. Olen vain niinku periaatteiden puolella)

Kukaan lapseton ihminen ei uneksikaan tarjoutuvansa avuksi kun tuttava tai ystävä saa lapsia. Sitten niiden tukiverkkojen pitäisi ilmiintyä tyhjästä kun ensimmäinen pershedelmä putkahtaa huusholliin.

Kun antaa apua niin sitä saa. Jos olisitte olleet avuliaampia ihmisiä tähän asti olisi apua myös helppo pyytää. Mutta jos aina eletään vain käsi ojossa asenteella mitä mä saan, niin eihän niitä verkostoja sillä lailla synny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku paikkakunnan äitikerho? Seurakunta?

Riippuu myös siitä, minkälaista apua tarvitset. Kunnaltakin voi pyytää.

Vielä en tarvitse mitään apua, laskettu aika on vasta kuukauden päästä. Olen ateisti enkä kuulu kirkkoon, joten seurakunta tuntuu vieraalta, en tiedä auttaako ne edes ateisteja. Neuvolasta kysyin ja sanoivat että kunnalta saa "jutteluapua" mutta sellaista en tarvitse vaan jonkun joka katsoisi vauvaa jos joudun vaikka hammaslääkäriin. Mies on kyllä tietenkin, mutta hän on pitkät päivät töissä. Ap.

Mies voi ottaa vapaata siksi aikaa. Tai jos on niin korvaamaton työssään ettei voi, hän voi maksaa sinun yksityishammaslääkärikäyntisi ilta-aikaan ja katsoa silloin vauvaa. Tai palkata hoitajan.

Vituttaa miehet jotka eivät ota vastuuta jälkikasvustaan ja kuorivat vain kermat päältä. Vielä enemmän halveksun naisia jotka mahdollistavat tämän.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan lapseton ihminen ei uneksikaan tarjoutuvansa avuksi kun tuttava tai ystävä saa lapsia. Sitten niiden tukiverkkojen pitäisi ilmiintyä tyhjästä kun ensimmäinen pershedelmä putkahtaa huusholliin.

Kun antaa apua niin sitä saa. Jos olisitte olleet avuliaampia ihmisiä tähän asti olisi apua myös helppo pyytää. Mutta jos aina eletään vain käsi ojossa asenteella mitä mä saan, niin eihän niitä verkostoja sillä lailla synny.

Olen ollut ilmaisena apua lukuisissa muutoissa, remonteissa, tarjoutunut käymään sairaana oleville kaupassa jne. Sellaista apua kyllä saan takaisin, ystävät vaan sanovat suoraan että juuri lapsen hoidossa he eivät halua auttaa koska eivät erityisesti pidä lapsista. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku paikkakunnan äitikerho? Seurakunta?

Riippuu myös siitä, minkälaista apua tarvitset. Kunnaltakin voi pyytää.

Vielä en tarvitse mitään apua, laskettu aika on vasta kuukauden päästä. Olen ateisti enkä kuulu kirkkoon, joten seurakunta tuntuu vieraalta, en tiedä auttaako ne edes ateisteja. Neuvolasta kysyin ja sanoivat että kunnalta saa "jutteluapua" mutta sellaista en tarvitse vaan jonkun joka katsoisi vauvaa jos joudun vaikka hammaslääkäriin. Mies on kyllä tietenkin, mutta hän on pitkät päivät töissä. Ap.

Mies voi ottaa vapaata siksi aikaa. Tai jos on niin korvaamaton työssään ettei voi, hän voi maksaa sinun yksityishammaslääkärikäyntisi ilta-aikaan ja katsoa silloin vauvaa. Tai palkata hoitajan.

Vituttaa miehet jotka eivät ota vastuuta jälkikasvustaan ja kuorivat vain kermat päältä. Vielä enemmän halveksun naisia jotka mahdollistavat tämän.

Näkökanta se tuokin. Mutta esimerkiksi itse en saisi omasta työstäni millään palkatonta tai muutakaan vapaata miehen lääkärikäyntien takia vaikka kuinka sellaista pyytäisin. En ole korvaamaton työssäni, mutta työnantajani on joustamaton. Ei se ole kermankuorintaa että kaikki eivät voi vaikuttaa työaikoihinsa. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku paikkakunnan äitikerho? Seurakunta?

Riippuu myös siitä, minkälaista apua tarvitset. Kunnaltakin voi pyytää.

Vielä en tarvitse mitään apua, laskettu aika on vasta kuukauden päästä. Olen ateisti enkä kuulu kirkkoon, joten seurakunta tuntuu vieraalta, en tiedä auttaako ne edes ateisteja. Neuvolasta kysyin ja sanoivat että kunnalta saa "jutteluapua" mutta sellaista en tarvitse vaan jonkun joka katsoisi vauvaa jos joudun vaikka hammaslääkäriin. Mies on kyllä tietenkin, mutta hän on pitkät päivät töissä. Ap.

Mies voi ottaa vapaata siksi aikaa. Tai jos on niin korvaamaton työssään ettei voi, hän voi maksaa sinun yksityishammaslääkärikäyntisi ilta-aikaan ja katsoa silloin vauvaa. Tai palkata hoitajan.

Vituttaa miehet jotka eivät ota vastuuta jälkikasvustaan ja kuorivat vain kermat päältä. Vielä enemmän halveksun naisia jotka mahdollistavat tämän.

Näkökanta se tuokin. Mutta esimerkiksi itse en saisi omasta työstäni millään palkatonta tai muutakaan vapaata miehen lääkärikäyntien takia vaikka kuinka sellaista pyytäisin. En ole korvaamaton työssäni, mutta työnantajani on joustamaton. Ei se ole kermankuorintaa että kaikki eivät voi vaikuttaa työaikoihinsa. Ap.

Ymmärrän tämän. Jos tuollaiseen työhön jää vapaaehtoisesti, sen on oltava kohtuullisesti palkattua. Eli rahaa riittää siihen lastenhoitajaan tai että menee hammaslääkäriin omien aikataulujen mukaan. Yksityisiä palveluja tuotetaan aina silloin kun asiakkaita on, myös viikonloppuisin ja iltaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan lapseton ihminen ei uneksikaan tarjoutuvansa avuksi kun tuttava tai ystävä saa lapsia. Sitten niiden tukiverkkojen pitäisi ilmiintyä tyhjästä kun ensimmäinen pershedelmä putkahtaa huusholliin.

Kun antaa apua niin sitä saa. Jos olisitte olleet avuliaampia ihmisiä tähän asti olisi apua myös helppo pyytää. Mutta jos aina eletään vain käsi ojossa asenteella mitä mä saan, niin eihän niitä verkostoja sillä lailla synny.

Olen ollut ilmaisena apua lukuisissa muutoissa, remonteissa, tarjoutunut käymään sairaana oleville kaupassa jne. Sellaista apua kyllä saan takaisin, ystävät vaan sanovat suoraan että juuri lapsen hoidossa he eivät halua auttaa koska eivät erityisesti pidä lapsista. Ap.

No mutta. Sittehän sulla on nou problem. Alkuun on tärkeintä että sinä ja lapsen isä olette lapsen kanssa, jotta lapsen ja teidän vuorovaikutussuhde saa rauhassa kehittyä. Vauvanhoitoa ei siinä kohtaa todellakaan tarvita. Se mikä väsyttää on se kaikki muu siinä ohessa. Jos kaverisi käy puolestasi kaupassa, tulee imuroimaan huushollin kun sinua väsyttää, ehkä jopa tekee puolen tunnin vaunulenkin vauvan nukkuessa jolloin itsekin voit nukkua - se on ihan taatusti tarpeeksi apua.

Mitä ihmettä sä mahdat odottaa? Että voisiti viedä vauvan viikoksi jonnekin jotta voit itse elää kuin lasta ei olisikaan?

Kysy ystäviäsi kummeiksi, sano suoraan heille että toivot kummilta lapsenhoitoapua kerran kuussa. Pyydä kummiksi haluavia kertomaan sinulle, jos kokevat kummiuden mahdolliseksi näillä ehdoilla. Varmasti joku ilmoittautuu.

Tutustu muihin vauvaperheisiin. Kun vauva hieman kasvaa, kysele voitteko katsoa vuorotellen lapsia. Esim. Kerran viikossa muutama tunti.

Ole tarkkana siitä, että miehen kanssa hoidatte miehen työajan ulkopuolisen ajan vauvaa 50/50. Opeta vauva juomaan pullosta, pidä taitoa yllä syöttämällä pullosta viikottain.

Kaksi normaalijärkistä aikuista pärjää ilman tukiverkkoja. Vaatii järkkäilyä, tinkimistä ja kompromisseja. Yksinhuoltajana voi olla sitten jo raskaampaa.

Paljonko maksaisit, jos ryhtyisin tarjoamaan satunnaista hoitoapua? Olen laillistettu hoitaja, mukavuudenhaluni vuoksi kotirouvana ja  ei ole rikosrekisteriä. Voisin kyllä alkaa kartuttamaan sijoitusvarallisuuttani. Omat lapset ovat kehittyneet hyvin. Tapaturmia ei heille ole sattunut.  Muistan vielä vauva- ja taaperovaiheen itkut ja muut. Olen huolellinen ja huolehtivainen.

Vauvaperhe voi ostaa tukiverkkoja samasta paikasta kuin synnytyslakkeja ja tampoonikoruja. Onpa joku samasta liikkeestä löytänyt jopa ompelijan Munsalan puvulleen.

Vaikka täällä mitä tahansa väitetään, niin ikävä kyllä mikään, siis mikään ei korvaa isovanhempia ja sukua. Meillä kanssa täydellisen piittaamattomat ja kylmät suvut, eli isovanhempia ei kiinnosta yhtään, sisarukset ei auta missään eikä auttamispyyntöä katsota hyvällä kun se on heikkouden merkki. Joussain suvuissa on sellainen tunnekylmä meno.

Olen yrittänyt vaikka mitä verkoston luomiseksi jo kymmenen vuotta. Aika tuloksetta. Yhden kerran onnistuin jo melkein naapuriverkoston luomisessa mutta muutto sotki kuviot. Koska olen ”juureton” (ei yhteyttä sukuun) niin olemme muuttaneet eri kaupunkeihin useamman kerran ja muutot sotkevat kuvion entisestään.

Olrn yrittänyt saada verkostoa äitikerhoista, avoimesta päiväkodista, seurakunnasta, spr ystäväpalvelusta, naspureista, neuvolasta, työpaikalta ja lasten koulun vanhempainyhdistyksestä. Olen totisesti yrittänyt ja vielä niin että itse tarjoan apua. Saldo on se ettei verkostoa ole vieläkään mutta minusta on tullut joillekin yksipuolinen apu eli hoidan toisten lapsia josku saamatta apua vastineeksi. Tämä on ihan ok, koska pidän lapsista.

Ap, pitkän kokemuksen äänellä sanon että hyväksy se että verkostoa ei ole ja opettele pärjäämään itse. Minulla on ollu kolme lasta mukana hammaslääkärillä ja gynelläkin, mies ei aina ole päässyt töistä kotiin arkipäiväaikoina. Sen energian mitä olen laittanut tukiverkon rakentamiseen, menetin turhaan. Parempi vasn keskittyä siihen että itse jaksaa ja pärjää ja parisuhde pysyy kasassa vaikkei yhteistä aikaa ole ikinä.

Tsemppiä, pärjäät kyllä!

Seurakunnan äitilapsitoiminnassa ei kysellä jäsenyyttä eikä uskoa, ja siellä sekä verkostoituu toisiin äiteihin samassa tilanteessa, sekä tutustuu työntekijöihin, jotka voivat ohjata tarvittaessa diakoniatyön ääreen, joka auttaa kaikkia.

Oikeasti tarvitset vain muutaman puhelinnumeron (toisilta äideiltä samassa tilanteessa) joiden kanssa sovitte, että milloin vain voi soittaa, vaikka keskellä yötä, jos on hätä. Luultavasti ei ikinä tarvitse yöllä soittaa, mutta on paljon kevyempi olo, kun näitä on.

Kannattaa pyytää lapsille mahdollisimman monta kummia, niin voi rivien välistä vedota kummien velvollisuuksiin. ;) ;)

Toinen hyvä on vastavuoroinen apu naapuruston lapsiperheiden kanssa: Me hoidetaan teidän lapsia tänään 2 tuntia ja te ensi viikolla meidän lapsia 2 tuntia omienne lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pyytää lapsille mahdollisimman monta kummia, niin voi rivien välistä vedota kummien velvollisuuksiin. ;) ;)

Toinen hyvä on vastavuoroinen apu naapuruston lapsiperheiden kanssa: Me hoidetaan teidän lapsia tänään 2 tuntia ja te ensi viikolla meidän lapsia 2 tuntia omienne lisäksi.

Nykykunmit on ovelia - sanovat että suostuvat vain sillä ehdolla ettei tarvitse hoitaa. Jos on pieni ystäpiiri tai suku niin kummeja ei voi kilpailuttaa vasn hoitamaton kummi pitää kelpuuttaa.