Lue keskustelun säännöt.
Isäni jatkuvasti keskittyi siihen, etten söisi, joisi, kävisi vessassa liikaa - Mulle on nyt kehittynyt paniikkihäiriö, joka kerta paniikki kun pitää syödä/juoda/ käydä vessassa muiden ollessa läsnä
05.01.2018 |
Ja tätä ei oo todellakaan kovin helppo yrittää parantaa, kun lapsesta asti ja kyseessä perustarpeet... Nyt olen 30-vuotias ja tämä on vain pahentunut. Psykologilla olen käynyt 2 vuotta, koska vanhempieni tuomitsevuus ja ankaruus muutenkin vaikeutti joka päiväistä elämääni. Huomaan kuitenkin ongelmia juurikin häpeään ja omiin perustarpeisiin liittyen, aivan järkkyä, en voi mennä minnekään yökyläänkään koska perusturvallisuus järkkynyt niin pahasti ja vessakäyntejä ja ruoan määrää tarkkailtu.
Kommentit (20)
Miten paljon olet vanhempiesi kanssa tekemisissä nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samanlainen lapsuus koettuna. Lisäksi ainainen vahtiminen pesulla käynnistä. Joka ilta samaan aikaan oli mentävä, mutta koko peseytymisen ajan vahti etten vaan käyttänyt vettä liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon olet vanhempiesi kanssa tekemisissä nykyään?
Mahdollisimman vähän, mutta en halua välejä kokonaan Poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon olet vanhempiesi kanssa tekemisissä nykyään?
Mahdollisimman vähän, mutta en halua välejä kokonaan Poikki.
Miksi et?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon olet vanhempiesi kanssa tekemisissä nykyään?
Mahdollisimman vähän, mutta en halua välejä kokonaan Poikki.
Miksi et?
On jo tarpeeksi surullista, että meillä ei sellaista yhteyttä ole. Emme soittele tms mutta jos muutaman kerran vuodessa on esim joulun viettoa tai muuta isompaa yhdessä ja paikalle tulee muutakin sukua, on se silloin tällöin ihan ok. En halua heidän kanssaan liikaa olla tekemisissä, mutta myös asun heidän omistamassa asunnossaan. Vaikka sekin saattaa olla liikaa että välillä nähdään niin aika yksinäistä elämää sellainen, että ilmoittaa että välit poikki kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hullua, voi ap oon pahoillani! Oen itse äiti, enkä todellakaan mikään kontrollifriikki, mutta välillä saan itseni kiinni ajatuksesta, että pitäisi jossain asiassa komentaa/ohjata lasta tekemään omien ajatusten mukaisesti. Siis se ehtii vain ajatuksen asteelle, kun tajuan että hetkinen, miksi ihmeessä pitäisi, kuka siitä hyötyisi ja mikä moisen "ohjeen" tarkoitusperä minulla edes on. Siis teini saa touhuta kotona ihan vapaasti asiansa, mutta välillä ehkä jotenkin hetkittäin ärsyynnyn jostain, jonka tekee eri tavalla kuin itse tekisin tai ajattelisin että olisi paras tehdä.
Mietin vaan, että ehkä isältäsi on puuttunut tällainen suodatin ja se kontrolloiminen on tullut ihan suoraan pihalle, ilman että asialle olisi mitään järkevää syytä (tai tahallista kiusantekoa). Sitten siitä on tullut tapa, että sinua nyt vaan "pitää" koko ajan vahtia ja opastaa, tajuamatta kuinka haitallista se oikeasti on ja miten sen olet kokenut.
Saan kuitenkin tosi hyvin kiinni aloituksestasi ja olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti saat asian hallintaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon olet vanhempiesi kanssa tekemisissä nykyään?
Mahdollisimman vähän, mutta en halua välejä kokonaan Poikki.
Miksi et?
On jo tarpeeksi surullista, että meillä ei sellaista yhteyttä ole. Emme soittele tms mutta jos muutaman kerran vuodessa on esim joulun viettoa tai muuta isompaa yhdessä ja paikalle tulee muutakin sukua, on se silloin tällöin ihan ok. En halua heidän kanssaan liikaa olla tekemisissä, mutta myös asun heidän omistamassa asunnossaan. Vaikka sekin saattaa olla liikaa että välillä nähdään niin aika yksinäistä elämää sellainen, että ilmoittaa että välit poikki kokonaan.
Olet yhä edelleen taloudellisesti vanhempiesi talutusnuorassa ja käyt sukuloimassa verestäen traumaattisia kokemuksiasi.
Ei ihme että tilanne vain huononee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon olet vanhempiesi kanssa tekemisissä nykyään?
Mahdollisimman vähän, mutta en halua välejä kokonaan Poikki.
Miksi et?
On jo tarpeeksi surullista, että meillä ei sellaista yhteyttä ole. Emme soittele tms mutta jos muutaman kerran vuodessa on esim joulun viettoa tai muuta isompaa yhdessä ja paikalle tulee muutakin sukua, on se silloin tällöin ihan ok. En halua heidän kanssaan liikaa olla tekemisissä, mutta myös asun heidän omistamassa asunnossaan. Vaikka sekin saattaa olla liikaa että välillä nähdään niin aika yksinäistä elämää sellainen, että ilmoittaa että välit poikki kokonaan.
Olet yhä edelleen taloudellisesti vanhempiesi talutusnuorassa ja käyt sukuloimassa verestäen traumaattisia kokemuksiasi.
Ei ihme että tilanne vain huononee.
Tämän kanssa tasapainottelen itsekin, ja tiedostan asian. vanhempani kun ovat tehneet minusta ihan läheisriippuvaisen jatkuvalla pelottelullaan, ennen soittelimme joka pv.
Kuoleman pelkoja ja vaaroja joka puolella. Muistan kun olin 13-14, isäni sanoi että avioliitto on dumbass juttu koska ihmiset muuttuu ja että ne keistä välittää eniten kuitenkin pettävät luottamuksen ja satuttavat, tässä olen sitten tasapainoillut itse kun koko lapsuus ja nuoruus ollut tuollaista, sen välillä, eettä olenko läheisriippuvainen vai sitoutumiskammmoinen. Eka poikaystäväni 17vuotiaana oli isäni mielestä hyväksikäyttäjä, vaikkei edes tavannut tätä. Tähän päälle kontrolli ruoasta ja vessasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hullua, voi ap oon pahoillani! Oen itse äiti, enkä todellakaan mikään kontrollifriikki, mutta välillä saan itseni kiinni ajatuksesta, että pitäisi jossain asiassa komentaa/ohjata lasta tekemään omien ajatusten mukaisesti. Siis se ehtii vain ajatuksen asteelle, kun tajuan että hetkinen, miksi ihmeessä pitäisi, kuka siitä hyötyisi ja mikä moisen "ohjeen" tarkoitusperä minulla edes on. Siis teini saa touhuta kotona ihan vapaasti asiansa, mutta välillä ehkä jotenkin hetkittäin ärsyynnyn jostain, jonka tekee eri tavalla kuin itse tekisin tai ajattelisin että olisi paras tehdä.
Mietin vaan, että ehkä isältäsi on puuttunut tällainen suodatin ja se kontrolloiminen on tullut ihan suoraan pihalle, ilman että asialle olisi mitään järkevää syytä (tai tahallista kiusantekoa). Sitten siitä on tullut tapa, että sinua nyt vaan "pitää" koko ajan vahtia ja opastaa, tajuamatta kuinka haitallista se oikeasti on ja miten sen olet kokenut.
Saan kuitenkin tosi hyvin kiinni aloituksestasi ja olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti saat asian hallintaasi.
nämä suodattamatta opastajat (hyvä termi) ovat muuten usein juuri niitä alistavia, nalkuttavia puolisoja
Tsemppiä ap. Auttaisiko jos koittaisit keskittyä ajattelemaan mistä pidät, mitkä ovat sulle kivoja, positiivisia asioita ja koittaisit täyttää niillä enemmän elämääsi, tehdä sillä tavoin asioita ja näin saisit voimakkaammin itsellesi yhä enemmän itsesi näköisen elämän. Tämä ehkä auttaisi voimistamaan myös itsetuntoasi. Lapsena itsetunnon rakentumista on varmaan häirinnyt tuollainen sairaalloinen kontrollointi. Voi hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa siedättäisit itseäsi syömällä, juomalla ja käymällä vessassa varmasti "liikaa". Sitten oikein kiittelet ja palkitset itseäsi reippaasta toiminnasta.
Oliko isäsi jotenkin sairaalloisen pihi vai mihin tuo kontrollointi perustui? Oletko puhunut asiasta esim. äitis kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko isäsi jotenkin sairaalloisen pihi vai mihin tuo kontrollointi perustui? Oletko puhunut asiasta esim. äitis kanssa?
Ei ollenkaan pihi, tykkää ostaa viiniä ja ruokaa ja vaikka mitä, häntä vaan ärsyttää jos joku litkii kahvia, vettä tms. Varmaan itse jotenkin alkoholiongelmainen tietyllä tapaa, eikä tajua että itse vetäessään viiniä vaikka pari lasia tekee hän ihan samaa mitä joku toinen kahvista hakee ja kokee sen huonommaksi tavaksi elää. Hänhän ei vesiä tarvi. Veden juomistakin kuitenkin kun seuraa vessahätä, ja tästä sain kuulla urheillessakin, että Ei taas tuota vesipulloa esille kun sitten ravaat vessassa. Vessassa käynnistä tehtiin joku pyhän hiljaisuuden kehto, jos joku käy vessassa kukaan ei saa kuulla lorotuksia tms. Ahdistushan myös lisää virtsan eritystä, eli nykyisin olen kirjaimellisesti kusessa kun en vaan saa käytyä vessassa välttämättä edes huoltoasemalla, mitään ei tule :D en tiedä onko tässä jotain kuivaksi opettamisessa sattunutta hämminkiä taustalla lapsuudesta, sekin kun voi kuulemma olla mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Oliko isäsi jotenkin sairaalloisen pihi vai mihin tuo kontrollointi perustui? Oletko puhunut asiasta esim. äitis kanssa?
Olen yrittänyt puhua, mutta sain haukut ja kummastelut. Äitini mielestä olen vaikea lapsi ollut aina, kun on oma tahto. Ravintolassa hänkin saattaa todeta, että älä tilaa itsellesi ruokaa, annetaan isän syödä. Tossun alla varmaan ja muutenkin itsekin hermoheikko. Olen alipainoinen, siitä ei ole kyse että estelisi lihomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko isäsi jotenkin sairaalloisen pihi vai mihin tuo kontrollointi perustui? Oletko puhunut asiasta esim. äitis kanssa?
Olen yrittänyt puhua, mutta sain haukut ja kummastelut. Äitini mielestä olen vaikea lapsi ollut aina, kun on oma tahto. Ravintolassa hänkin saattaa todeta, että älä tilaa itsellesi ruokaa, annetaan isän syödä. Tossun alla varmaan ja muutenkin itsekin hermoheikko. Olen alipainoinen, siitä ei ole kyse että estelisi lihomista.
Siis muidenko pitäisi olla nälässä vaan? Isä saa tehdä mitä tahtoo?
Onkohan isälläsi misofonia? Ei kestä normaaleja ääniä?
Ihan kamalan ahdistavaa. Todella outoa käytöstä vanhemmiltasi. Mitä ajattelet, mistä tuollainen voi johtua? Veden juominenhan on vain hyvästä ja mitä haittaa siitä jonkun vessassa käynnistä voi olla? Tulee mieleen ihan, että onko vähän sairas ollut tuo isäsi. Joku sairaalloinen kontrollin ja alistamisen muotohan tämä on. Voi mitä olet joutunut sietämään. Toivottavasti pääset vapautumaan ahdistuksestasi mahdollisimman pian.
Ap:n vanhemmat vaikuttavat seinähulluilta. Täysi irtiotto noista niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Ala asua omaa elämääsi omilla ehdoillasi.
Toivottavasti pääset siitä yli ja vietät onnellisen, ihanan loppuelämän :)