Lue keskustelun säännöt.
Työttömiä kadehditaan vapaa-ajasta ja tuista, mutta silti ei jättäydytä työttömäksi
05.01.2018 |
Mites nyt näin? Eikö se viisisataa nettona kuussa olekaan houkutteleva korvaus siitä, että saat maata sohvallasi päivästä toiseen? Muuta tukea et saisi, koska tililläsi on luultavasti säästöjä tai on auto tallissa.
Kommentit (52)
Olen opiskelija ja saan kuukaudessa noin 650 euroa. Myös opiskeleva mieheni saa pelkän opintotuen. Olen harjoittelijana (4 päivää viikossa melkein täysi työaika) ja tuntuu oudolta että en välttämättä ikinä pääse oikeasti töihin. Vaikka ala on sellainen jolla väitetään olevan tarvetta työntekijöille, tiedän monia jotka ovat virallisesti työttömiä ja saavat välillä tuurata vakituisia työntekijöitä parin päivän ajan. Vakituisten määrää on myös vähennetty paljon. Minullekin sanottiin että auttaa todella paljon kun tulin harjoittelijaksi, ei ole kiire ja hommat saadaan paremmin tehtyä.
Myös se että olen hiljainen, jopa puhumaton välillä, laskee rajusti arvoani työmarkkinoilla. Kukapa haluaisi tällaisen ottaa vakituiseksi kun kaikki muut tuntuvat olevan puheliaita ja jatkuvasti hymyssä suin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäisin ihan kivasti ansiosidonnaisella, mutta ei ole varaa irtisanoutumisen jälkeiseen karenssiin. Lisää tyhmiä kysymyksiä?
Oletko silti kateellinen köyhille?
En. Työttömille kyllä heidän vapaudestaan.
No niin. Tulihan se totuus sieltä ulos, kun vähän puristettiin.
Kateus vai oikeudenmukaisuus? Saman asian kaksi puolta. Vapaamatkustaminen ei ole oikeudenmukaista, mikä monia koettelee. Kateudeksi sen voi toki tulkita myös, jos se paremman mielen jollekin tekee.
Ennen tätä aktiivimalli-itkua näin työttömyyden henkilökohtaisena tragediana, joka on koskettanut syyttömiä ihmisiä. Nyt kun 110 tuhatta ihmistä on allekirjoittanut manifestin, jonka tarkoituksena on uhota, että mehän emme elättäjiemme eteen suostu tikkua ristiin laittamaan, niin näkemykseni on muuttunut täysin. Työttömät on nykyajan rälssi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä se,kun ei omistuasuntoon saa niitä isoja asumistukia yms.
Omistusasuntoonkin voi saada asumistukea ja toimeentulotukea voi saada työssä käyvä. Mä olen saanut molempia yhtäaikaa.
Me ei saada. Meillä asuntolainaa, kova yhtiövastike. Kaikki otettiin, kun painettiin 15 vuotta töissä. Nyt minä työtön, puoliso jatkaa työn painamista. Lapsia on.
Ei tule kuin se viissatanen pienellä lapsikorotuksella. Saisin mitä tahansa hommaa vaikka tunniksi, se nostaisi tulojani. Tässä tilanteessa ei ole mitään kannustinloukkoja. On vain työn puute. Töitä ei riitä kaikille! Se on suurin ongelma.Eihän toimeentulotukea voi saada, jos säästötilillä on jotain, tai maksaa asuntolainaa pois tai on auto?
Ole vaan kade mulle. Mä jouduin myymään asunnon pois, kun jouduin työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäisin ihan kivasti ansiosidonnaisella, mutta ei ole varaa irtisanoutumisen jälkeiseen karenssiin. Lisää tyhmiä kysymyksiä?
Oletko silti kateellinen köyhille?
En. Työttömille kyllä heidän vapaudestaan.
No niin. Tulihan se totuus sieltä ulos, kun vähän puristettiin.
Kateus vai oikeudenmukaisuus? Saman asian kaksi puolta. Vapaamatkustaminen ei ole oikeudenmukaista, mikä monia koettelee. Kateudeksi sen voi toki tulkita myös, jos se paremman mielen jollekin tekee.
Ennen tätä aktiivimalli-itkua näin työttömyyden henkilökohtaisena tragediana, joka on koskettanut syyttömiä ihmisiä. Nyt kun 110 tuhatta ihmistä on allekirjoittanut manifestin, jonka tarkoituksena on uhota, että mehän emme elättäjiemme eteen suostu tikkua ristiin laittamaan, niin näkemykseni on muuttunut täysin. Työttömät on nykyajan rälssi.
Nyt on outoa logiikkaa. Miksi työttömyys sinulle on ylipäätään koskaan ollut "henkilökohtainen tragedia", jos työttömien puolustautuminen epäoikeudenmukaista lainpäätöstä vastaan saa sinut tuolla tavoin kääntämään kelkkasi? Nyt kuulostaa vähän siltä, että työtön on jees silloin, kun hän passiivisesti vain hyväksyy itseään kohtaan tehdyt päätökset ja nöyränä ottaa vastaan kunnon kansalaisten paheksunnan, ja ehkä heistä parhaimmat almuina hyväosaisten säälittelyn ja vähän rahaa hyväntahdoneleenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäisin ihan kivasti ansiosidonnaisella, mutta ei ole varaa irtisanoutumisen jälkeiseen karenssiin. Lisää tyhmiä kysymyksiä?
Oletko silti kateellinen köyhille?
En. Työttömille kyllä heidän vapaudestaan.
No niin. Tulihan se totuus sieltä ulos, kun vähän puristettiin.
Kateus vai oikeudenmukaisuus? Saman asian kaksi puolta. Vapaamatkustaminen ei ole oikeudenmukaista, mikä monia koettelee. Kateudeksi sen voi toki tulkita myös, jos se paremman mielen jollekin tekee.
Ennen tätä aktiivimalli-itkua näin työttömyyden henkilökohtaisena tragediana, joka on koskettanut syyttömiä ihmisiä. Nyt kun 110 tuhatta ihmistä on allekirjoittanut manifestin, jonka tarkoituksena on uhota, että mehän emme elättäjiemme eteen suostu tikkua ristiin laittamaan, niin näkemykseni on muuttunut täysin. Työttömät on nykyajan rälssi.
Nyt on outoa logiikkaa. Miksi työttömyys sinulle on ylipäätään koskaan ollut "henkilökohtainen tragedia", jos työttömien puolustautuminen epäoikeudenmukaista lainpäätöstä vastaan saa sinut tuolla tavoin kääntämään kelkkasi? Nyt kuulostaa vähän siltä, että työtön on jees silloin, kun hän passiivisesti vain hyväksyy itseään kohtaan tehdyt päätökset ja nöyränä ottaa vastaan kunnon kansalaisten paheksunnan, ja ehkä heistä parhaimmat almuina hyväosaisten säälittelyn ja vähän rahaa hyväntahdoneleenä.
Tulkintasi on oikea, joskin kärjistetty. Luulin, että yleensä työttömät haluaisivat osallistua yhteiseen hyvään. Nyt työttömät ovatkin sankoin joukoin ilmaisseet, että he nimenomaan eivät halua aktivoitua. He haluavat muiden selkänahasta revityn rahansa vastikkeetta. He eivät suostu tähän pieneen muutokseen edes siksi, että 8000 työllistyisi, kuten on ennakoitu.
Perusongelma tässä on se, että kyse on asenteesta, koska rahasumma sinänsä on mitätön. Neljä prosenttia ennen veroja ei ole yhtään mitään kenellekään. Yksi tupakkiaski. Karmaisevaa on se, että työttömät eivät näe itseään kohtaan mitään velvollisuuksia. Aloitteen allekirjoittanut työtön ajattelee, että hän on jotenkin oikeutettu ilmaiseen rahaan. Oksettavaa veronmaksajien ja heidän työnsä halveksimista.
Kuinka moni työllinen ajattelee, että olen oikeutettu palkkaan? Kyllä työssä oleville on selkeää, että duunit on tehtävä tai liksaa ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäisin ihan kivasti ansiosidonnaisella, mutta ei ole varaa irtisanoutumisen jälkeiseen karenssiin. Lisää tyhmiä kysymyksiä?
Oletko silti kateellinen köyhille?
Oletko sinä kateellinen nyyttäreissä sille tyypille, joka ei tuo mitään, mutta rohmuaa pöydästä? Ei tässä kateudesta ole kyse.
Oletko siis sinä vihainen sille tyypille, joka ei tuonut nyyttäreihin mitään tarjottavaa, koska hänelle sanottiin ei, sinun herkkujasi ei kaivata tähän pöytään.
Tyyppi tuo jääkaapin perältä homehtuneen juustonkannikan, kun ei ole viitsinyt panostaa asiaan tippaakaan. Luonnollisesti hänelle sanotaan, että tuollaista "herkkua" ei valitettavasti voida pöytään laittaa. Tyyppipä kiljahtaa riemusta, että te ette halunneet minun panostani, joten nyt syön oikeutetusti pöydän tyhjäksi ja röyhtäisen päälle.
Sellainen tyyppi on keskivertotyötön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäisin ihan kivasti ansiosidonnaisella, mutta ei ole varaa irtisanoutumisen jälkeiseen karenssiin. Lisää tyhmiä kysymyksiä?
Oletko silti kateellinen köyhille?
Oletko sinä kateellinen nyyttäreissä sille tyypille, joka ei tuo mitään, mutta rohmuaa pöydästä? Ei tässä kateudesta ole kyse.
Oletko siis sinä vihainen sille tyypille, joka ei tuonut nyyttäreihin mitään tarjottavaa, koska hänelle sanottiin ei, sinun herkkujasi ei kaivata tähän pöytään.
Tyyppi tuo jääkaapin perältä homehtuneen juustonkannikan, kun ei ole viitsinyt panostaa asiaan tippaakaan. Luonnollisesti hänelle sanotaan, että tuollaista "herkkua" ei valitettavasti voida pöytään laittaa. Tyyppipä kiljahtaa riemusta, että te ette halunneet minun panostani, joten nyt syön oikeutetusti pöydän tyhjäksi ja röyhtäisen päälle.
Sellainen tyyppi on keskivertotyötön.
Haista paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruvetkaa opiskelijoiksi ja nauttikaa 250 euron tuloista sekä loputtomasta stressistä niin opiskelujen kuin toimeentulonkin suhteen :)
Terveisin jos jäisin työttömäksi tuntisin itseni rikkaaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän järjen jättiläinen tuonkin aloituksen takana on?
En kyllä tältä istumalta usko, että kukaan rehellisellä työllä elantonsa ansaitseva ja veronsa maksava ihminen kadehtii kenenkään avustuksia. Kyllä pitää olla itsekunnioituksensa täysin menettänyt joka vapaaehtoisesti vaihtaisi työelämän johonkin kortistoon!
Se, mitä minä minä ajattelen on, että kyllä ehdottomasti tuohon pitäisi joku korjaus saada.
Ok, perheet joilla todellinen hätä ovat tietysti oikeutettuja apua saamaan. En vain ymmärrä, miten aikuiset ihmiset pystyy katsomaan itseään peilistä sen jälkeen, kun vaaditaan että palkan on oltava se-ja-se, työmatkan se-ja-se, työn oltava mukavaa ja kivaa. Muuten ei suostuta luitaan liikauttaa. Ja kaikki on tultava jostain ihmeellisesta myllystä joka jauhaa rahaa kotona oleskelusta?! Tätä jatketaan vuodesta toiseen! En tiedä mitään muuta maata, jossa sosiaali- ym tuet eivät olisi määräaikaisia ja harkinnan varaisia. Jopa Norjassa missä rahaa on kuin roskaa, on todella vaikea heittäytyä minkään sosiaalin varaan. Tiedän, koska olen asunut siellä 20 vuotta, nyt muualla. (En Suomessa.)
En tajua, miten Suomella voi olla varaa jatkaa tuohon tapaan? Mistä sitä rahaa aletaan ottaa? Kukaan ei halua osallistua mihinkään. Kaikki ehdotukset ja mallit tyrmätään, mutta kenelläkään ei ole vaihtoehtoa tilalle! Olisiko se sitten vanha Neuvostoliiton malli, kolhoosit Suomeen! Sitten kukaan ei omista mitään ja kaikki on yhteistä. Ja työtä on tehtävä, siellä kolhooseissa.
On pelottava katsella miten Suomi repeää kahteen jos ei useampaan leiriin. Viha kasvaa leirien välillä. Mihin se johtaa? Onneksi en ole siellä!
Itse taas en ymmärrä tälläistä ajatusmallia, että työtä pitää tehdä vain työn tekemisen ilosta eikä saisi vaatia hyvää toimeentuloa, mukavaa työympäristöä tai ylipäätään mielekästä työtä. En itse ainakaan elä työntekoa varten, mutta koska se vie suuren osan ajastani niin tottakai toivon sen olevan mukavaa (mitä se tällä hetkellä onkin). Ymmärrän hyvin miksi ihmiset eivät halua lähteä esim. rikkomaan itseään raskaaseen työhön surkealla palkalla, ihan vain siksi että "työtä kuuluu tehdä, ihan sama millaista". On varmasti surkea elämä jos edellä kuvatun kaltaisesti ajattelee, ei mikään ihmekään että toivotaan muidenkin kärsivän..
Monilla meistä on luontainen tarve vastuunottoon ja yhteisen hyvän luomiseen. Koemme oikeaksi sen, että tuomme yhteisöön oman osamme vastineeksi kaikesta siitä, mitä me saamme. Aina se ei ole naminamia, mutta joku takaraivossamme muistuttaa meille, että se on itsemme, perheemme, ystäviemme ja kaikkien muiden yhteisössä olevien kannalta välttämätöntä.
Ymmärrän kyllä, että sinulle tämä kaikki kuulostaa oudolta. Itsekkäitä ihmisiä on aina ollut ja tulee olemaan, mutta niin kauan kuin niitä toisenlaisia on riittävästi, niin homma toimii muutamasta vapaamatkustajasta huolimatta. Onneksi Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka suostuvat tekemään kaikkea sitä "paskaduunia", mitä sinä et.
Että sinäkö ihan vain yhteisen hyvän ja yhteiskunnan nimissä lähtisit tekemään raskasta työtä niska limassa minipalkalla? Palkalla, joka hädin tuskin riittää elämiseen. Epäilen hyvin vahvasti että et, mutta pakko saada kiillottaa vähän sädekehäänsä anonyymina jossain nettikeskustelussa :). Ja se nyt on valitettava fakta että loppupeleissä elämme itseämme varten: Jos emme pidä huolta omasta hyvinvoinnistamme, emme jaksa pitää huolta muistakaan. Meillä kuitenkin on vain tämä yksi, lyhyt elämä niin onko ihan tosissaan liikaa vaadittu että ihmiset saisivat yrittää elää onnellisina? Joo, ei se työelämä aina mukavaa ole mutta tarvitseeko sen olla täyttä kärsimystäkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäisin ihan kivasti ansiosidonnaisella, mutta ei ole varaa irtisanoutumisen jälkeiseen karenssiin. Lisää tyhmiä kysymyksiä?
Oletko silti kateellinen köyhille?
En. Työttömille kyllä heidän vapaudestaan.
No niin. Tulihan se totuus sieltä ulos, kun vähän puristettiin.
Kateus vai oikeudenmukaisuus? Saman asian kaksi puolta. Vapaamatkustaminen ei ole oikeudenmukaista, mikä monia koettelee. Kateudeksi sen voi toki tulkita myös, jos se paremman mielen jollekin tekee.
Ennen tätä aktiivimalli-itkua näin työttömyyden henkilökohtaisena tragediana, joka on koskettanut syyttömiä ihmisiä. Nyt kun 110 tuhatta ihmistä on allekirjoittanut manifestin, jonka tarkoituksena on uhota, että mehän emme elättäjiemme eteen suostu tikkua ristiin laittamaan, niin näkemykseni on muuttunut täysin. Työttömät on nykyajan rälssi.
Nyt on outoa logiikkaa. Miksi työttömyys sinulle on ylipäätään koskaan ollut "henkilökohtainen tragedia", jos työttömien puolustautuminen epäoikeudenmukaista lainpäätöstä vastaan saa sinut tuolla tavoin kääntämään kelkkasi? Nyt kuulostaa vähän siltä, että työtön on jees silloin, kun hän passiivisesti vain hyväksyy itseään kohtaan tehdyt päätökset ja nöyränä ottaa vastaan kunnon kansalaisten paheksunnan, ja ehkä heistä parhaimmat almuina hyväosaisten säälittelyn ja vähän rahaa hyväntahdoneleenä.
Tulkintasi on oikea, joskin kärjistetty. Luulin, että yleensä työttömät haluaisivat osallistua yhteiseen hyvään. Nyt työttömät ovatkin sankoin joukoin ilmaisseet, että he nimenomaan eivät halua aktivoitua. He haluavat muiden selkänahasta revityn rahansa vastikkeetta. He eivät suostu tähän pieneen muutokseen edes siksi, että 8000 työllistyisi, kuten on ennakoitu.
Perusongelma tässä on se, että kyse on asenteesta, koska rahasumma sinänsä on mitätön. Neljä prosenttia ennen veroja ei ole yhtään mitään kenellekään. Yksi tupakkiaski. Karmaisevaa on se, että työttömät eivät näe itseään kohtaan mitään velvollisuuksia. Aloitteen allekirjoittanut työtön ajattelee, että hän on jotenkin oikeutettu ilmaiseen rahaan. Oksettavaa veronmaksajien ja heidän työnsä halveksimista.
Kuinka moni työllinen ajattelee, että olen oikeutettu palkkaan? Kyllä työssä oleville on selkeää, että duunit on tehtävä tai liksaa ei tule.
Sinulle se summa (työssäkäyvänä?) on mitätön - jollekulle työttömälle se rahasumma on yksi menetetty ruokapussi, tai ehkä se viimeinen oljenkorsi, joka pitää pinnalla.
Valtaosa työttömistä haluaa todellakin työllistyä, ja saada ansiotuloa. Tämä aktiivimalli ei kuitenkaan tue sinänsä työllistymistä, vaan rokottaa vielä lisää heitä, jotka eivät kaikista ponnisteluista huolimatta pysty työllistymään. Oma oletukseni on, että hallituksella on täysin ollut tiedossa se, että tämä malli ei todellisuudessa palvele työttömiä, vaan työllistymättä ja työllistymispalveluitta jää huomattava joukko - toisin sanoen kyseessä on vain kylmäpäinen säästötoimenpide naamioituna "aktiivisuuteen" ja omaan kykyyn se välttää. Hallitus ei nimittäin ole tehnyt elettäkään esimerkiksi helpottaakseen osa-aikaisten töiden ja keikkatöiden vastaanottaista, eikä työllistämispalveluihin ole luvassa lisäresursseja. Töitä ja palveluita ei yksinkertaisesti riitä kaikille, vaikka takana olisi millaiset ponnistelut hyvänsä.
Myönsit, että oletukseni suhtautumisestasi työttömiin on oikea, vaikkakin kärjistetty. Minusta taas kertoo ehkä sinusta se, että haluat alapuolellesi jonkun, jonka hyvinvointi perustuu käytännössä sinun hyvän- tai pahantahtoisuuteesi. Tällainen ajatusmalli ei sovi hyvinvointivaltioon, jossa veronmaksulla turvaamme kaikille hyvinvoinnin, myös heille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty itse itseään elättämään. Ja koska tulet ennemmin tai myöhemmin olemaan juuri tuota paarialuokkaa, kannattaa todellakin pitää huoli siitä, että myös ne heikoimmat pysyvät mukana. Aktiivimalli ei auta tässä yhtään, todennäköisesti päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten jaetaan työt! Kaikki pitää saada aktivoitua.
Työlliset kun ovat raataneet niska limassa joka päivä ja kadehtivat työttömiä kattoon syljeskelijöitä.
Otetaan puolet töistä ja puolet palkasta pois. Kaikki alkais tekee 4 h työpäiviä puolella palkalla. Sehän on ihan reilua, eikö vain. Työttömät tekee sen toisen puolikkaan ja heidän tulonsa nousee huomattavasti, eivätkä pääse syrjäytymään.Näin tilanne on win-win, eikä kenenkään tarvitse kadehtia ketään, työttömät ei enää syljeskele kattoon ja työlliset saa enemmän vapaa-aikaa.
Tuohan on hyvä idea. Heti kun joku työtön osaa neuvoa mulle miksi REST rajapinnan PUT metodi palauttaa 403:n niin voi tulla jatkamaan tästä ja mä lähden kotiin...
No nyt sinulla on elämäsi tilaisuus!